Petetty ja aivan hajallaan
Naisen kanssa olin kaksi vuotta, asuimme yhdessä ja rakastin häntä valtavasti ongelmista huolimatta. Nytten kesällä oli kuitenkin asiat hullusti naiseni tuntui etäiseltä ja päätimme erota, mutta muutaman päivän päästä hän kuitenkin halusi minut takaisin. Palasimmekin takaisin yhteen Kuitenkin huomasin että kaikki ei ollut kohdallaan vieläkään. Ja riitelimme koska halusin vastauksia ja tunsin itseni tyhmäksi kun en tiennyt mitään konkreettista, joten käskin pakata kamansa. Jälkikäteen sain selville että hänellä oli ollut peliä toisen miehen kanssa mikä nyttemminkin jatkuu. Ikinä en saanut rehellistä vastausta ja nainen piti minua pellenään noinkin hyvin. Tämä oli jo toinen kerta kun hän petti minua, puoli vuotta sitten oli eri mies.
Tämä tapa miten hän minua kohteli oli omasta mielestä aivan sairasta. Sydämmessä sellainen tuska, kun lähin ihminen repi ja tuhosi itseni sisältä täysin. Kuinka hyvin hän pystyikään peittämään tämän kaiken. Hän oli aina töissä ja ajoittain rakkauttaankin osoitti. Miksi ei voinut olla rehellinen edes ja kertoa.
Nykysin päivät on täyttä tuskaa, juovuksissa menin syömään paketillisen unilääkkeitä, no harmikseni heräsin vielä sohvalta seuraavana aamuna. No pakko jatkaa eteenpäin millään ei merkitystä enään, muuta kun ystävilläni ja kolmella lapsellani.
Odotan jotain ihmettä mikä minut saisi edes jotenkin jaksamaan. Ystäväni tukevat lasteni kanssa olen voimaton kun he ovat minun luonani. Työpaikkaakin pitäisi jaksaa etsiä, se tuntuu mahdottomalta ajatukselta, kuten monet normaalit arjen asiat. Olen omissa maailmoissani en nuku öisin. Tunnen mahdotonta ahdistusta rinnassa.
Mutta luovuttaa en aijo kiitos kun tälläinenkin sivu missä voi saada tukea.
Olen pahoillani tilanteestasi.
Muista, että sinä et ole pelle vaan tuo nainen ja olet oikeassa, hänen käytöksensä ja tapansa toimia kuulostaa sairaalta, narsistiselta.
Sinulla on lapsia, jos ei muuten, niin heidän takiaan sinun tulee jaksaa jatkaa.
Alkoholi ei paranna oloasi ja kun takana on tuo unilääke-episodikin kannattaa miettiä, josko olisit nyt kokonaan juomatta. Ymmärrän, että alkoholi tuo hetken helpotuksen ahdistukseen, mutta helpotus on lyhyt. Laskuhumala ja dagen efter tekevät olosta entistä huonomman.
Miten olisi joku liikuntaharrastus. Fyysinen toiminta purkaa ahdistusta, saa ajatukset pois kipeästä asiasta, parantaa unta ja kohottaa mielialaa. Tiedän, että voi tuntua nyt todella vaikealta, mutta aloita vähällä, päätät, että menet lenkille joka päivä vaikka hammasta purren, siitä se lähtee.
Älä jää kotiin yksin murehtimaan, mene ihmistenilmoille vaikka se tuntuisi haastavalta. Päivät ovat pitkiä yksin, kun ei ole työtäkään ja työyhteisöä viemässä ajatuksia muualle. Nyt kannattaa yrittää sitä työtäkin hakea, ettei siitä tule sinulle yksi murhe lisää, kun mietit asiaa. Siinäkin asiassa voi edetä hiljaksiin. Päätät, että joka päivä teet jotain asian eteen, edes jotain pientä, sekin parantaa mieltäsi.
Ja muista, eika on parantaja. Se tuntuu ehkä nyt ajatuksena vieraalta, jopa mahdottomalta, mutta niin se on. Luota siihen.
Narsismia siinä naisessa riittikin.. Mitä nytten lukenut narsismista kovin on tunnusmerkit pilkulleen kohdilla. Sitä en vain vieläkään ymmärrä miten olen alentunut siihen uhrin rooliin. Itsekkin tempperamenttisena ihmisenä kyllä vastaankin osasin laittaa, mutta joskus omien puoliensa pitäminen vei aivan äärirajoille. Ja tämä se oli palkka kaikesta. En vain ymmärrä miten tuollaiset ihmiset evät ymmärrä mitä tekevät toisille. Itse olen nähnyt erittäin rankan elämän ja hänkin sen tiesi. Nuo asiat pyörii mielessä kun yritän ymmärtää joka asian miksi.
Hei!
Kommentoin yhtä asiaa joka on ollut minullekin todella hankalaa. Minullakin oli ja on edelleenkin valtava tarve loogisesti yrittää selvittää toisen käytöstä ja etsiä järkisyitä. Näyttää kuitenkin siltä, ettei kaikkien ihmisten käytökseen ole selityksiä vaan se on kovin irrationaalista. Ovatko itsekin niin sekaisin että ajattelevat yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista.
Sinä et tehnyt mitään väärin vaan tosiaan jouduit toisen väärinkohtelemaksi.
Yritä se muistaa ja säilyttää itseluottamus vaikka se joskus onkin niiiiiiin haastavaa.
Samassa veneessä olen 🙂
Tuollain itsekkin ajattelen.
Ja oli suhde on offia ennenkin, kun samanlailla äkkipäätöksiä erosta hänellä tuli aikasemminkin.
Kokenut niin monta kertaa tuon että silti jotenkin olen liian itsekriittinen ja olen aina saanut asiat käännettyä niin että olen itse ollut syyllinen kaikkeen..
Toisaalta minä otin hänet aina takaisin sellasena ihmisenä kun hän oli, mutta hän kun ei ikinä hyväksynyt minua sellasena kun olin vaikka kuinka asiaa yritettiin käsitellä..
Miksi vinkui takaisin minun luo jos niin epäkelvoks totesi minut kerta toisen jälkee.. Ainakin yritin itse muuttua hänen tahtoonsa sopivissa määrin, mutta kyllä se liika yrittämine olla muuta kun olin kävi hermojen päälle.. Ja joskus sitä tuli itsekkin päästettyä täys laidallinen niitä ei kauniita sanoja..
Mutta tuhoon tuomittu oli jo varmaa alun alkaen, sitä en ymmärrä oliko suhteessa narsisti.
Itekkin suht oma päinen olen mutta tua oli jokin ote minuun.
Osittain totta kai rakkaudestakin häneen, mutta myös hiukan liikaa elän toiselle ja tässäkohtaa sitä käytettii aika rankalla kädellä hyväksi.
Ehkä tämä ihmisten raadollisempikin puoli tässä elämässä piti kokea, jospa se kasvattaa ja opettaa viisaammaksi ihmiseksi seuraavia suhteita ajatellen. Kuin sanoinki noin ku haluisin vain sen vakaan suhteen joka kestää läpi tyrskyt ja auringonpaisteet.