Mieheni jäi kiinni viime viikolla pettämisestä. Suhde kesti syksystä asti. Pahinta on se että ollaan oltu 17 vuotta yhdessä ja kyseinen nainen on poikani avovaimo. Minulla on aikuisia lapsia edellisestä elämästä ja yksi yhteinen teini. Aloin jo epäillä pettämistä loppuvuodesta ja kirkkain silmin vakuutettiin ettei ole toista, mutta se vaisto. Puhelin jatkuvasti kädessä, työmatkoja, sama mitä kivaa yritin järjestää ei käynyt. Poika ja avokki erosi alkuvuodesta ja sitten se suhde vasta pääsi alkuun, eikä poikakaan aavistanut että syyllinen on oma isäpuoli. Nyt mies katuu ja itkee ja lupaa maat ja taivaat ja mä ihan oikeasti uskon häntä. Ei ole sen luontoinen että pettäisi, mutta näin kävi. Kertoi että on vain kaveri ja siitä sitten lähti. Vähän menee sekavaksi tämä kirjoitus, taitaa olla shokkivaide mulla.
Pieni lisäys edelliseen. Nakkasin kyllä miehen samantien pihalle, hän on käynyt tai soitellut joka päivä ja katuu tekoaan varmasti. Mielessäni olen ajatellut pariterapiaa, mutta auttaisko se? Voiko elää tälläisen asian jälkeen? Mitä muut on selvinny? Rakastan miestä ja vihaan hänen tekoaan ja varsinkin kenen kanssa. Kokemuksia?
Hei,
sanotaan, että rakkaus voittaa kaiken. Toki pariterapiaa kannattaa kokeilla. Jos tiedät jo nyt, että eniten asiaan vaikuttaa se, kenen kanssa on petetty, voi siitä tulla kynnyskysymys ihan kaikkeen. En usko, että voisin antaa anteeksi miniän kanssa pettämisen, mutta enpä olisi uskonut montaa muutakaan asiaa ennen kuin tulin itse petetyksi ja jätetyksi. Vain sinä tiedät, mikä on elämässäsi tärkeää. Jos minun mieheni olisi pettänyt poikani valitun kanssa (nykyinen tai entinen), en usko, että kykenisin jatkamaan suhdettamme. En vaikka rakastankin häntä edelleen hurjasti ja ottaisin takaisin ihan heti, jos mieheni haluaisi palata. Rajansa pettämiselläkin.