Tuotanoin..
Muistan omat ajatukseni, kun minulle selvisi, miehen pettäminen, ajattelin jos hän ei eroa halua, niin minä olen hänen vaimonsa, maailman tappiin asti, tapahtukoon mitä tahansa.
Tapahtuihan sitä paljonkin ja pysyin paikallani. Mitään en kuitenkaan voinut unohtaa, enkä "alkuinnostuksen" jälkeen kyennyt enää anteeksi antamaan. Suhde oli pitkä, voisi sanoa, että nöyryytin itseäni, vedätin itseäni kölin alta, monta kertaa. Sitten mies lopetti sen kylillä laukkaamisen, tai salasi kaiken paremmin ja kaiken piti olla paremmin kuin hyvin, mutta minun sisukseni ei suostuneet enää. En voinut edes katsoa miestä, etten olisi, joka kerta muistanut, mitä hän oli tehnyt, en hävennyt miehen tekoja, vaan häpesin itseäni, emähölmöä.
Niinkö paljon, minun piti itseäni alentaa, sukeltaa vapaehtoisesti "lattianrakoon"?
Jokainen tekee, elämänsä suhteen, ihan omat päätöksensä, niin tekin ja ne pettäjätkin tekevät, ehkä heillä ei ole kykyä ajatella, miten se muihin ihmisiin vaikuttaa...miksi me petetyt aina ajattelemme, kaiken vaikutuksen jopa kumminkaimansiskopuolta myöten, vaikka itseämme meidänkin pitäisi ajatella.
Olen sanonut täällä ennenkin, minusta miehen anteeksi pyyntö ja anteeksi saaminen oli kuin lupalappu, uusiin seikkailuihin, pari kuukauttaa ja meno oli entinen.

Keskustelin juuri isännän kanssa. Tunteita minua kohtaan hänellä ei ole. Ei enää taida olla edes rakastajattareen. Hän kertoi rehellisesti uudesta ihastuksestaan pääkaupunkiseudulla. Ehdotti minulle ystävyyspohjaista suhdetta. Ei aio naimisiin rakastajattarensa kanssa. Seksi minulta kelpaa. Hänen "uusi" ihastuksensa on nainen, joka vaihtaa miehen lähes vuosittain. Eli tulossa lisää ongelmia, vaikka nainen seurusteleekin tällä hetkellä. Mitä muuta tältä hommalta voisi odottaa? Suhteemme on narsismisävytteinen. Minulla ei ole oikeutta uuteen parisuhteeseen eikä miespuolisiin ystäviin. Se olisi kuulemma kosto. Minun pitäisi muuttua. Jatkuvasti. Koko ajan. Ukkoni ei löydä itsestään pienintäkään vikaa ja suuttuu heti, jos häntä arvostellaan. Itse hän lähettelee useita watchup-viestejä tälle uudelle "ihastukselleen" joka päivä. Uusi ihastus on vanha perhetuttu, joka sanoi, ettei huolisi miestäni, ennen kuin hän olisi ollut vähintään vuoden sinkku. Kavereiden miehiin ei kajota. Nainen pitää sanansa, mutta hän on kuitenkin istuskellut jalat päällekkäin ukkoni kanssa tänä keväänä salasuhteen paljastuttua. Tämä on kuin suoraan Uuno Turhapuro -elokuvasta, mutta tämä on totta. Joskus pitää nipistää itseään, että pystyy uskomaan, että tämä ei ole unta.

Brahma-parka, oletko ajatellut sellaista mahdollisuutta, että miehelläsi on mielenterveysongelma. En yritä diagnosoida, mutta henkilö, jolla on kaksisuuntainen mielialahäiriö, voisi käyttäytyä kuuvaamallasi tavalla.

100 yhdyntää ja tarkat kuvaukset sinulle ja sitten kohteen vaihtuminen - ei ole tervettä käyttäytymistä. Onko miehesi aina ollut jollain tapaa holtiton, vai onko tilanne kokonaan uusi?

Oli niin tai näin, sinulla ei tule olemaan helppoa. Olet nyt jotenkin todella syvällä tilanteessa, mikä syö voimiasi ja hämärtää kykyäsi hahmottaa tilannetta. Kannattaa varmaan ottaa etäisyyttä ja hankkia myös itsellesi apua. Esimerkiksi terveyskeskuspsykologin kanssa voisi olla hyödyllistä keskustella.

Brahma, kirjoitat paljon minunkin kokemuksiani. Teillä vain nuoremmat lapset... Ihan tarkkaa selvitystä suhteen toimista en ole saanut, onneksi. Jos olisin, en tiedä pystyisimmekö jatkamaan? Nytkin ne vähät tiedot ja mielikuvat tulevat vähän pintaan välillä. Mies haluaa unohtaa ja katuu kovasti, joten yritetään olla jo puhumatta.

Meillä meni lähes kaksi vuotta pettämisen tultua tietooni, ennenkuin tajusin, että kaikki ihanat lupaukset voivat olla sanoja vain. Ehkä siinä hetkessä tarkoitettuja ja miehelläkin vaakakupissa painamassa yhteiset vuodet ja lapset ja omaisuus ja mitä kaikkea. Mutta kyllä tämä reilu nelikymppisen miehen (voi olla tietenkin nainenkin 😋) sekoaminen vetää välillä mykäksi.

Me kävimme terapiassa muutaman kerran, kun ei tämä nainen vaan jäänyt (eivät ymmärtäneet kumpikaan, että eivät vaan voi olla kavereita 🙄) , vaikka aina luvattiin ja tehtiin toki tekoja irtautumiseksi. Meillä liittyi asioihin osaltaan vielä alkoholi loiventamaan estoja, mikä toki on aina aiheuttanut riitoja ja ollut osasyy tuuppaamaan toisen syliin (kun toinen NIIN ymmärtää ja ovat luotuja toisilleen).

Että voi hohhoijaa. Mikä tässä roikutti minuakin niin kauan? No ne tunteet ja 29 vuotta ja ja...

Terapeutti sanoi lopuksi, ettei näe meidän suhteelle korjausta muuten, kuin että asumme ihan reilusti erillään. Ja nyt asumme. MINÄ olen kasvanut erilliseksi ihmiseksi ja oppinut pitämään puoleni. Monet itkut on itketty, mutta jos ukko vielä sekoilee ja jää siitä kiinni, se on sitten heippa. Yritämme vielä paikata suhdetta, koska välitämme kuitenkin toisistamme tosi paljon. Niihin vuosiin mahtuu niin paljon hyvääkin. Mutta pitääkö avioliitto yhdessä paremmin kuin avoliitto? Jaa a? Mekin luvattiin olla uskollisia ja rakastaa kuolemaan asti yli 20 vuotta sitten...

Ehkä piti tulla tällainen törmäys, että mennään kaikenlaisiin juttuihin sisälle ja puretaan niitä. Paljon on nyt puhuttu. Siinä toisen rinnalla eläessä sokeutui kaikelle. Myös ja ehkä ennen kaikkea sille, kuka MINÄ olen.

Älä sinä hukkaa sitä.

🙂🌻

Olen myös tilanteessa jossa 20 vuoden avioliitto on päättymässä.
Mieheni ja minä olemme yrittäjiä ja molemmat työskentelemme yrityksessä. Siellä myös meitä 18 v nuorempi nainen jonka vanhemmat hyviä ystäviämme ja tämä nainen myös ystävämme.
Niin luulin.
Mieheni kanssa meillä mennyt huonosti jo pari vuotta. Seksiä ei juurikaan ja kaikki läheisyys minun aloitteestani. Ajattelin typerästi että kyseessä miehelläkin " vaihdevuodet", viisikymppisiä kun ollaan. Mies käyttänyt reilusti alkoholia ja ärtynyt ihan pienestäkin. Kännykkä kokoajan käsillä... Tammikuussa katsoin puhelimen viestit. Rakkaudentunnustus viestejä tälle naiselle ja toisinpäin. Sekosin täysin. Jotenkin sai minut vakuutettua että oli vain pilaa ja leikkiä. Myös tämän naisen eli ystäväni! Pistin tilille. Sanoi ettei seksiä vaan välittämistä ja ymmärtämistä.
Mies lupasi homman loppuvan.
Vappuna kärähti taas. Nyt sanoi että ei lopettanut touhua vaan koitti olla minua kohtaan kiltti. Maailmani murskaantui täysin.
Mies muutti mökille ja minä jäin asumaan kotiin 17 v tyttäremme kanssa. Tytär sanoi ymmärtäneensä jo aikoja sitten että ero varmaan meille tulee.
Sitten tämä: olin valmis jatkamaan, antamaan anteeksi. Kuitenkin mies haluaa eron.
Miten työ ja muut asiat, en tiedä.
Käyn terapiassa, syön rauhoittavia, olen täysin ahdistunut ja nöyryytetty. Silti olisin ollut valmis jatkamaan.
Terapeuttiani " ravisteli" minua kovin sanoin: " Herää nainen, annatko itsesi olla kynnysmatto,!!!???"
Pakko sanoa että mikä hitto meitä naisia vaivaa kun roikkumme miehissä jotka noin kohtelevat!?!
Ero on kauhea asia mutta tajuan ettei muuta mahdollisuutta kertakaikkiaan ole. Nyt olen järjestämässä etäyhteyksiä kotiin jotta voin tehdä työni täältä käsin. Nainen firmassamme avainhenkilö, mies ei halua hänestä luopua. Suhteensa nykytasoa en tiedä muttei sillä enää ole merkitystä, kaikki on jo hajalla.
Menetin siis mieheni, ystäväviäni ja työskentelymahdollisuudet yrityksessämme.

Mieheni ei ole ollut aina tällainen. Hän muuttui tuollaiseksi ja nyt naiset pyörivät päässä koko ajan. Kaikki naiset. Kaikki, jotka vastaan kävelevät, ovat hänestä kuulemma "kiinnostuneita" ja valmiina. Iästä riippumatta. Vanhin kiinnostunut on 75 vuotta. Ensin vuonna 2014 mieheni rakastui minuun uudelleen ja vietimme kuuman seksin täyttämän kesän. Sitten kaikki hiipui. Läksin takaisin töihin ja nyt ollaan tässä. Mies puhuu dopamiiniadiktiosta. Sanoo, että ei alkoholistikaan voi päästä irti viinasta. Että tulee niin kova tunne, että sitä ei voi vastustaa. Kysyin, löytyisikö korvaavia vaihtoehtoja, hän tuumi, että ehkä hänen uskonnostaan ja musiikista. Tuo hoitokin on ollut hänelle uskonnollinen kokemus. He ovat kuulemma olleet edellisessä elämässä yhdessä ja mies vie hänet seuraavaan elämään yhdessä.
Niin, olen miettinyt kaikkia vaihtoehtoja. Onko jotain vialla, kun persoonallisuus on kuin toisen ihmisen ja vauhti päällä koko ajan naisten suhteen? Jatkuva yhteydenpito varattuun kaveriimme pk-seudulla watchup-viestein (useita viestejä päivässä) ihmetyttää myös. Tämäkin kaveri on kuulemma jo valmiina petipuuhiin mieheni mielestä ja tietysti hänen kanssaan. Vaikka on varattu. Ja vaikka on meidän hyvä ystävämme vuosikymmenten takaa. Ja kaiken tämän keskellä mies sanoi, että hän ei pidä siitä, että minulla olisi joku. Ja että jos olisi, niin se pitäisi salata häneltä, sillä muuten se olisi kosto. Ja että hän ei ehkä voisi elää enää perheenä kanssamme, jos minulla olisi joku. Miksi hänelle sallitaan kaikki ja minulle ei mitään? Mies on riippuvainen taloudellisesti minusta aika paljon. Hän ei ole ollut kuin pätkätöissä ja on suurimman osan ajasta työttömänä. Olen niin tavattoman kovasti koukussa häneen. Hän on minulle elämä. Luopuminen tuntuu mahdottomalta ja sitä tunnettani on helppoa toisen käyttää hyväksi.
Kun kaikki maailman naiset ovat kuulemma valmiina harrastamaan seksiä mieheni kanssa ja tyrkyllä, niin kyllä tässä hommassa jokin mättää.

Brahma kirjoitti 27.6.2016 8:25

Mieheni ei ole ollut aina tällainen. Hän muuttui tuollaiseksi ja nyt naiset pyörivät päässä koko ajan.

Miksi hänelle sallitaan kaikki ja minulle ei mitään?

Mies on riippuvainen taloudellisesti minusta aika paljon.

Olen niin tavattoman kovasti koukussa häneen. Hän on minulle elämä. Luopuminen tuntuu mahdottomalta ja sitä tunnettani on helppoa toisen käyttää hyväksi.

Minun mieheni muuttui myös. Oli tärkeää tulla huomatuksi naisten taholta... Mutta ihan noin törkeäksi touhu ei mennyt.

Kysyt itse aika tärkeän kysymyksen: miksi hänelle sallitaan kaikki ja sinulle ei mitään? Kuka sallii? Sinä...

Riippuvuuksia on monenlaisia, sinulla miehesi. Mikä sinut koukuttaa? Hän ei voi olla elämäsi... Joten toivottavasti haet itsellesi nyt apua. Tällä tavalla rikot itsesi tosi pahoin.

Kerää voimia nyt OMAAN elämään. Et ole tuollaista kohtelua ansainnut ja vaikka olisit kuinka kiinni miehessä, yritä astua sivuun katsomaan tuota touhua. Hän ottaa sekoillessaan nyt Ullan ja pullan ja sinä sallit sen?

Ilmeisesti olette olleet melko nuoresta yhdessä, siinä vähän hämärtyy omat rajat (kokemuksesta sanoen).

Mutta kuten joku tässä ketjussa taisi sinulle jo sanoa, olet jotenkin syvissä vesissä nyt. Ymmärrän senkin, koska minua vedettiin kölin alta ihan liian monta kertaa. Nyt happea, ihan oikeasti etäisyyttä ja muuta ajateltavaa!!

🙂🌻

Pakko sanoa että mikä hitto meitä naisia vaivaa kun roikkumme miehissä jotka noin kohtelevat!?!

Myönnän ihan selkä suorana, että minulla se oli, ihan oma ylpeys, se ei antanut periksi myöntää, että tulipas tehtyä virheratkaisu, kun niin moni varoitti jo etukäteen. Sitä ei nuorena usko, vanhojen ja viisaiden sanoja, muka itse tiesi paremmin.

Minulla ei ihan noin kamalaa tarinaa ole kerrottavana, mutta kuitenkin itse elin melkein 8 vuotta miehen kanssa joka ei loppujen lopuksi rakstanut minua pätkän vertaa, tuskin missään vaiheessa. Hän sai tehdä mitä halusi, minusta ja tunteistani välittämättä, hän sai ihan vapaasti kadota koko viikonlopuksi jonnekin mitään ilmoittamatta ja vielä olettaa että se on minulle ok.
En tiedä pettikö koskaan vai oliko vaan kaverinsa mökillä niinkuin joskus sanoi, mutta se on nyt ihan sama.
Minä en saanut toteuttaa omia haaveitani ja kaikkeen olisin tarvinnut luvan, mutta minua sai käyttää ihan räikeästi hyväkseen pelkkänä kynnysmattona. Kohta kaksi vuotta erosta, ja olen niiiiin ONNELLINEN etten ole siinä paskasuhteessa enää, en tajua miksi en voinut heittää niitä vaaleanpunaisia lasejani jo aiemmin ja lähteä. Nyt en tarvitse kenenkään lupaa mihinkään eikä kukaan satuta minua enää. Toivon vain sydämestäni, ettei kukaan toinen hyväuskoinen nainen retkahda siihen luuseriin ja anna kohdella itseään niinkuin minua kohdeltiin.

Aloittajalle sanoisin, jätä tuollainen luuserimies ja ala elää omaa elämääsi! Ehkä se sattuu aluksi mutta lupaan että se muuttuu pian uudeksi elämäniloksi, ja kun huomaat ettei kukaan satuta sinua teoillaan, niin nautit taatusti elämästäsi paremmin.

Isännän lahjoittaminen kultatarjottimella naiselle, joka ryyppää aikuisten lastensa kanssa viikonloppuisin, makaa alasti aasialaisen prostituoidun vieressä hotellissa, josta aviomies hänet löytää.....sitäkö haluan hänelle, jota olen rakastanut lähes 30 vuotta. Sääli on sairautta. Säälin antaa miestänii tuollaisen naisen kynsiin. Jos korulipas varastetaan, annetaanko se rosvolle ja sanotaan, että pidä hyvänäsi. Samaa ajattelen tästä meidän tilanteestamme. Olen hemmetin naiivi. Kaikki menee varmaan päin puuta. Mutta tämä on the last chance, viimeinen mahdollisuus perheelle. Viimeinen mahdollisuus meille. Viimeinen mahdollisuus miehelleni välttää ajatuminen syvään rappioon.

Kyseessä oli selvä rakastumisen aiheuttama mania. Mies on nyt ollut selväjärkinen pari viikkoa ja tänään sanoi, että naimisiinkin haluaisi mennä. Ja toivoi, että lopettaisin työt. Itse olen kokenut rankan synnytyksen jälkeisen masennuksen ja miehelläni olisi ollut kaikki perusteet hylätä minut silloin, kun itselläni oli hirvittävän vaikeaa. Hän ei hylännyt. En minäkään voi hylätä rakastani sairauden vuoksi. Mieheni aloitti uskonnollisen meditaation ja mania rauhoittui. Meditaatio on ainoa lääkkeetön keino saada maaninen tila loppumaan. Pelkään silti satasella, milloin tulee seuraava mania ja mihin se johtaa. Tästä palstasta oli suunnattomasti apua, kun joku sanoi, että olisiko kyseessä sairaus, kun mieheni persoonallisuus muuttui rajusti. Ja kyllä se on selvää, maniasta tässä oli kyse. Jatkamme yhdessä. Olen itse riekaleina ja haen ensi viikolla lähetteen psykiatrille. Olen sairastumassa rankan luokan ahdistukseen, depressioon ja paniikkihäiriöön tapahtuneen vuoksi. Ja minulla on välillä jopa itsemurha-ajatuksia, jotka tulevat rajuina. Ilman tätä palstaa en ikinä olisi arvannut epäillä maniaa, mieheni palava katse ja jatkuva luulo, että kaikki naiset ovat valmiina petipuuhiin hänen kanssaan olivat kyllä selvät manian merkit.

Nyt sairastuin vakavasti itse. Minulle tuli toiseen silmään näkökentän mustuma, joka kesti muutaman minuutin ja näkö palasi. Kyseessä on tia eli aivoinfarktin esioire. Lääkitykseksi määrättiin primaspania ja toiselta lääkäriltä verenpainelääke. Kävimme miehen kanssa laittamassa alulle maistraatissa avioliiton esteiden tutkinnan. Minua ei ole kosittu. Isäntä sanoi, että kosii sitten, kun kaikki varmistuu. Alustavan hääpäivän annoin maistraatin tietokoneelle. Joka toinen tia-kohtauksen saanut kuolee 8 vuoden sisällä ensimmäisestä kohtauksesta aivoverenkiertohäiröön. Kuolleisuus on suuri. Haluaisin, että pettäjämieheni saa leskeneläkkeen, jos minusta pian aika jättää. Poikani vuoksi olisi jaksettava. Ja tyttärenkin. Pojalle olen kaikki kaikessa. Olen kerännyt marjoja ja tehnyt ruokaa, laittanut valmiit annokset miehelle valmiiksi. Ensimmäistäkään kiitoksen sanaa en ole saanut. Seksiä on joka kolmas päivä. Saan siitä taas nautintoa, vaikka välissä oli kuukausi, jolloin ei tuntunut yhtään miltään. Rakastan miestäni ihan pirusti enkä pysty kuvittelemaan loppuelämääni ilman häntä. Hän ei ole osoittanut myötätuntoa sairauttani kohtaan. Sanoinkin hänelle eilen, että varmaan olisi helpotus, kun kuolisin pois. Siihen hän vastasi, että älä nyt noin sano ja suuttui.

Mies kosi eilen illalla. Miehen rakastajatar soitti minulle neljältä aamuyöllä ja sanoi haluavansa mieheni ja jahtaavansa siihen asti, että saa hänet. Hän lähetti alatyylisiä viestejä kännykkääni, kun suljin puhelimen.

Luin tarinaasi täältä ja toisesta keskustelusta ja en voi muuta sanoa kuin voimia. Hankala paikka ja täysin oikeaa ratkaisua tuskin on, mutta pidä itsestäsi huolta.

Nyt ollaan oltu kuukausi naimisissa. Muutettu toiselle paikkakunnalle 400 kilometrin päähän isännän salarakkaasta. Seksiä saan, kun pyydän useamman päivän ajan. Mies ei ehdota sitä enää lainkaan. Ennen pettämistä hän ehdotti yleensä useammin kuin minä. Riitoja on noin pari kertaa viikossa, minua on jo uhattu erolla, lähtemisellä ja haukuttu hulluksi. Minulla on selviytymiskeinona watchapp-ystävä, jonka olen tuntenut vuosia. Kun on rankkaa, roikun koko päivän tämän itseäni nuoremman, varatun miehen kanssa watchapissa. Pisin tauko on ollut puolitoista viikkoa. Hän on varattu, avovaimo ja lapsi. Heitämme herjaa mieheni tekemisistä, keskustelemme arjen asioista ja vaihdamme kuulumisia. Mitä rankempaa on kotona, sitä tärkeämpi tämä ystävä on minulle. Hän on pelastusrengas. Isäntäki watchappailee seurustelevan naisen, yhteisen ystävämme kanssa monta kertaa päivässä. Välimme ovat kuin siskolla ja veljellä. Minulla ei ole ikinä ollut veljeä, nyt on. Ei mene hyvin eikä mene huonosti. Tuntuu, että isännän rakastajattaren haamu seikkailee koko ajan meidän mukanamme. Myös watchapp-ystävääni on petetty. Hän ihmetteli, eikö ollut mitään muuta keinoa, kuin naimisiinmeno. Tapaamme livenä harvakseltaan. Emme ole koskettaneet toisiamme kertaakaan emmekä aio koskettaakaan. Mutta ilman tätä miestä en varmaan jaksaisi. Jonkin lajin henkistä pettämistähän tämä on, mutta koen, että isännän seksivuoden jälkeen minulla on tähän täysi oikeus. Ja jatkaahan ukkonikin viestittelyä tämän meidän ystävättäremme kanssa. Elämää aloitetaan vasta ostamassani asunnossa, kunhan remontti valmistuu.