Petetty

Petetty

Käyttäjä henna78 aloittanut aikaan 07.09.2020 klo 19:11 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä henna78 kirjoittanut 07.09.2020 klo 19:11

Miten selvitä puolison uskottomuudesta? Pitkä parisuhde takana joista naimisissa 13 vuotta, 2 lasta. Mies kertoi sivusuhteesta itse, on erittäin pahoillaan ja haluaa perheen pysyvän yhdessä. Itsekin haluan ehdottomasti pysyä yhdessä. Kolmas osapuoli oli miestä kiristänyt sanomalla että kertoo minulle kaiken jolloin mieheni oli joutunut tekemään/sanomaan asioita joita ei olisi halunnut. Oli sanonut tälle toiselle mm. Rakastavansa häntä mutta mies sanoo että ei koskaa todellisuudessa ajatellut niin. Sivusuhde on täysin loppunut mutta tämä nainen edelleen piinaa perhettämme, lähetti minulle kaikki mieheni kanssa käydyt viestikeskustelut. Nyt näen vain mielessäni nämä viestit ja mitä mies on kirjoitellut hänelle. Nainen olisi halunnut raivata minut pois tieltä ja astua minun tilalle elämään minun elämääni. Mies sanoo että minä ja lapset olemme kaikki kaikessa eikä halua meitä menettää. Käymme asian vuoksi myös terapiassa mutta kuinka jatkaa eteenpäin. Pelottaa luottaa mieheen ja käyn vain mielessäni näkemieni viestien sisältöä. Pelkään menettäväni mieheni. Tapahtuneesta vasta viikko mutta elämältä meni kerralla pohja. Kokemuksia toivoisin miten selviytyä.

Käyttäjä Mies-85 kirjoittanut 09.09.2020 klo 12:01

Moi.

Jaksamisia sinne sulle. Itse olen kokenut tämän saman pari vuotta sitten ja yhdessä ollaan edelleen. Aikaa se ottaa eka puol vuotta on raskainta ainakin mulla en hirveesti muista ajasta. Ei kannata liikaa kysellä yksityiskohtia ne on pahimpia ja ne mä muistan edelleen vielä nykyyän asia tulee sillon tällön mieleen mut ei tunnu niin pahalta. Se on tapahtunu sille ei mahda mitään. Sen voin sanoa että parisuhde on parempi nyt mitä silloin tai jotenkin helpompi olla kun molemmat puhuu asiat suoraan ollaan avoimempia. Suosittelen että katsot rauhassa vuoden ja sit teet päätöksen vahvistat itsesi. Se mitä luottamukseen tulee tulevaisuudessa ja miten minä tämän asian otan. Luotan nykyään eikä ole mitään kyttäämis juttua alkuun toki oli. Jos vaimoni kesti sen paskan mitä meillä oli vuoden verran niin ei se sitä huvikseen tekisi oli raskasta aikaa hän kantoi hienosti vastuun. Jos hän uudestaan mua pettäisi niin sit se ois siinä ei mun elämä siihen päättys päin vastoin siitähän alkais uusi luku. Ethän sä voi luottaa kun itseesi 100 prosenttisesti. Mua ei sen takia ahdista häneen luottaa kun mä omasta kriisistäni opin sen että elämä kantaa ja näet jotain positiivista siinä jos kaikein pahin tapahtuu. Mut nyt kannattaa vaan keskiyttyä itseesi sekä lapsiin.

Voimia

Käyttäjä Jennifer80 kirjoittanut 10.09.2020 klo 08:10

Voimia! Itse rämmin samassa suossa noin puoli vuotta sitten, jolloin sain selville mieheni ihastumisesta ja lyhyestä salasuhteesta naimisssa olevan naisen kanssa. Olemme olleet yhdessä 20 vuotta, joista 15 vuotta naimisissa. Meillä on lapsia. Suhde oli jo ohi, kun sain kaivettua totuuden miehestä.Olin aavistellut jo pitkään, että jotain on meneillään, vaikka meillä meni hyvin. Kuuluisa naisen vaisto kuitenkin kertoi, että taustalla tapahtuu jotain.

Tiesin kyllä heti, että tulemme yrittämään kaikkemme, että liitto ei kariudu tähän. Liian paljon on kuitenkin hyvää menetettävänä miehen seikkailun takia. Tämän ajatuksen olen yrittänyt muistaa heikkoina hetkinäni. Keväällä oli vielä päiviä, joina olin valmis luovuttamaan ja eroamaan, koska tuntui, että en tule ikinä enää olemaan onnellinen ja pääsemään yli tapahtumista. Mies on kantanut hienosti vastuunsa ja sanonut tekevänsä kaikkensa, että suhteemme pelastuu.

Sillä, että puoliso myöntää virheensä, katuu sydänjuuriaan myöten, jaksaa kuunnella ja käsitellä asiaa niin paljon kuin haluat, on iso merkitys selviytymisessä. Mies oli erittäin katuvainen ja varasi heti ajan parisuhdeneuvontaan. Olemme saaneet tukea muutamalta saman läpi käyneeltä ystävältä, mutta muuten olemme pitäneet tämän kriisin omana tietonamme. Emme halunneet, että muiden ajatukset ja mielipiteet sotkevat vielä enemmän tilannettamme.

Erittäin kliseistä, mutta aika auttaa. Nyt alkaa olemaan jo hyviä päiviä viikossa enemmän kuin huonoja. Tunteet kyllä vaihtelevat laidasta laitaan. Jos on muutama päivä hyvää, saattaa tulla yksi erittäin huono. Nyt olen oppinut vaan käsittelemään niitä vähän paremmin. Olen myös kuunnellut äänikirjoja, joista olen saanut apuja tunteiden käsittelyyn.

Itselläni luottamuksen puute ei ole ehkä ollut suurin kompastuskivi. Tietynlainen naiivius kyllä karisi tämän sotkun myötä, kun eihän näin pitänyt sattua minulle. Mutta tavallaan luotan, että mies oppi kantapään kautta ja ei tule ikinä satuttamaan tällä tavoin, kun näki minkä helvetin aiheutti ja mitä menetettävää hänellä on. Toisaalta voiko keneenkään muuhuun luottaa täysin 100 %:sti muuta kuin itseensä? Kärsin ehkä enemmän arvostuksen puutteesta miestä kohtaan. Ennen arvostin hänet todella korkealle; kehuin kaikille kuinka hyvä mies minulla on. Siihen on vielä matkaa, että se puhe tulisi täysin sydämestä. Mieskin sen tietää, ja on sanonut, että tekee kaikkensa, että voin olla hänestä yhtä ylpeä kuin ennen.

Olemme keskustelleet erittäin paljon myös asioista, joita ei varmaan muuten olisi tullut käytyä läpi. Olemme puhuneet, että mikäli fyysistä vetovoimaa muuta kuin omaa puolisoa kohtaan tulee, pitää siitä heti kertoa. Katsotaan sitten, mitä sen kanssa tehdään. Ihastuminen pitkissä parisuhteissa on normaalia, mutta miten pitkälle niiden kanssa etenee, on toinen juttu. Itsekin tunsin joskus vetoa toiseen mieheen. Kerroin asiasta reilusti ja mies antoi tilaa. Tunteet kuivuivat kasaan hyvin nopeasti. Kannattaa siis tarkkaan miettiä sitä, mikä tapahtumiin johti ja kuinka ne vältetään jatkossa. Mielestäni olimme tapahtumien aikaan onnellisia, suunnittelimme uutta ja lomailimme perheen kanssa. Tapahtumat liittyivät ehkä enemmän miehen omiin ominaisuuksiin. Hän oli ollut erittäin otettu saamastaan huomiosta ja ajatellut, että kerranhan tässä eletään.

Älä tee mitään pikaisia ratkaisuja, vaikka tulee hetkiä, jolloin olisi helppo vaan luovuttaa ja lähteä. Anna ajan kulua ja ajatusten selkiytyä.

 

 

Käyttäjä Olivia81 kirjoittanut 10.09.2020 klo 12:31

Hei!

Täällä toinen samassa tilanteessa oleva. Miehen kanssa  yhteensä 13v ja liitossa kaksi pientä lasta. Mies jäi 2v sitten kiinni viestittelystä työkaverin kanssa ja sanoi silloin laittaneensa jutun poikki. 2vkoa sitten selvisi että olivat aloittaneet melko nopeasti uudelleen, alkaneet tapailla ja rakastuneet. Elämältä putosi pohja sekunnissa kun näin viestit ”vahingossa” auki jääneelle puhelimen näytölle. Tuska tuntuu toisinaan musertavalta ja petoksen määrä sietämättömältä.

Suhteessamme oli korjattavaa jo monen vuoden ajalta ja ymmärrän, että niihin olisi pitänyt puuttua jo kaksi vuotta sitten. Siksi taistelen nyt jatkuvasti kahden tunteen välillä. Toisaalta haluaisin vielä yrittää jatkaa suhdetta ja pitää perheen koossa, toisaalta en ymmärrä miten ikinä pääsen tämän asian yli. Valehtelun määrä on ollut aivan järkyttävä, toisen naisen sängystä on tultu viereeni nukkumaan ja viestejä on lähetetty kun olen parin metrin päässä.

Mies katuu syvästi, on ollut aivan romuna ja laittoi toisen suhteen heti poikki. Hän vannoo olevansa nyt täysin sitoutunut perheemme ja suhteemme korjaamiseen. Olemme molemmat käyneet terapeutilla ja etsimme paikkaa pariterapiaa varten. Aikaa on kulunut vasta vähän, mutta usein olo on melko toivoton. Eniten kaipaisin toivonpilkettä, tietoa että tästä on mahdollista selvitä...

Voimia kaikille samassa tilanteessa oleville!

Käyttäjä Marraskuinen kirjoittanut 10.09.2020 klo 15:28

Hei, voimia sinulle! Tiedän, että käyt nyt läpi rankkoja aikoja ja se tuska, mikä pettämisestä tulee, voi olla musertava. Myös minun mieheni jäi kiinni puolitoista vuotta sitten pettämisestä. Muutaman kuukauden välein tuli uusia sivujuonteita ja paljastuksia menneistä. Pahinta oli maaliskuussa saada tietää, että vaikka koko edellisen vuoden mies oli pyytänyt anteeksiantoa ja pahoitellut tekoansa, oli kaverilleen edelleen puhunut kuin teini-ikäinen, kuinka panisi suurin piirtein kaikkia vastaantulijoita. Olemme olleet melkein 20 vuotta yhdessä, naimisissa suurin osa ajasta ja meillä on kaksi teini-ikäistä lasta.

Minun motiivini on ollut jäädä suhteeseen lasten takia ja, koska meillä on takana pitkä historia, missä paljon hyvää. Pettämistä on ollut viime vuoden alkuun saakka kolme vuotta eri henkilöiden kanssa ja sen jälkeen jotain, mistä en ole vieläkään varma, että mitä on tapahtunut. Masennuin täysin viime syksynä ja masennus paheni kevään jälkeen. Maaliskuussa ilmoitin miehelleni, että joko hän menee terapiaan tai sitten minä lähden. Hän meni ja minä jäin. Kevät on ollut yhtä painajaista ja terapeuttini mukaan kärsin post-traumaattisesta stressistä, koska pienetkin asiat saattavat laukaista todellisia tai kuviteltuja mielikuvia miehestäni naisten kanssa. Lisäksi itsetuntoni on ollut aivan pohjamudissa. Mies on katunut, pyytänyt anteeksi ja sanonut rakastavansa. Parisen viikkoa sitten oma oloni kärjistyi kuitenkin siihen pisteeseen, että halusin puhua ensimmäistä kertaa aidosti mahdollisuudesta erota. Mieheni oli myös aivan loppu, koska omien sanojensa mukaan jokainen päivä oli kärsimystä katsoa, kuinka minuun sattui ja ymmärrän tämän, ei tämä ole ollut kellekään helppoa. Keskustelu ratkesi siihen, että vielä kerran yritetään.

Ekan kerran puoleen toista vuoteen minun on ollut helppo olla, koska koen nyt, että pärjään. Myös yksin. Jos en pysty menemään tässä suhteessa eteenpäin, meillä on vapaus rakentaa omat, itsenäiset elämät. Ekaa kertaa koko aikana olemme nauraneet, olleet rentoja, puhuneet ja olleet niin kuin ennen. Ainut ongelma on minun luhistunut itsetuntoni, joka kytee edelleen pinnan alla. Nyt kuitenkin toivon ensimmäistä kertaa, että ehkä sittenkin voimme tästä mennä yhdessä eteenpäin. Miehelläni on ollut paha olla, paljon omia ongelmia, mistä ei ole voinut puhua. Terapia on auttanut häntä paljon ja hän on eri tavalla suhtautunut minuun ja meihin.

Toivon, että tämä luo sinulle myös toivoa. Paha olo voi kestää pitkään ja riippuu paljon sinusta ja sinun arvomaailmastasi, mitä pystyt ja haluat hyväksyä. Toki myös miehestäsi ja miten paljon hän on valmis näkemään vaivaa suhteenne eteen. Minä en ole koskaan valehdellut miehelleni, hän on ollut tukeni ja turvani ja siksi tämä on minulle ollut elävää painajaista. Olen myös ihmetellyt muita naisia, jotka ovat olleet varattuja, että millä oikeudella he katsovat voivansa loukata vaimoa, joka on rakastanut puolisoaan eikä tehnyt heille yhtään mitään. Tuo sinun kertomasi kuulostaa aivan hirveältä, narsistiselta ihmiseltä. Mikä oikeus hänellä on tuhota sinun elämäsi? Itse olen toivonut, että kumpa joku olisi vihjannut, että mieheni juoksee ympäriinsä naisten perässä niin en olisi ollut niin hölmö niin pitkään. Mutta tuo kokemasi on pelkkää kiusaamista. Voimia syksyyn!

Käyttäjä henna78 kirjoittanut 10.09.2020 klo 21:07

Hei,

Kiitos vastauksistanne. Lohdullista kuulla, että kohtalotovereita löytyy. Tilannetta hankaloittaa vielä, että tämä toinen nainen on mieheni kanssa samassa työpaikassa ja nyt tämä nainen on tekeytynyt uhriksi työpaikalla ja mieheni on saamassa varoituksen. Tämä nainen oli yrittänyt et miehelle tulisi vakavampia seuraamuksia mutta tähän ei työnantaja suostunut. Pari viikkoa sitten kun sain tietää totuuden tilanne kärjistyi niin että menin sen naisen työpaikalle ja nostin kurkusta seinälle, sen jälkeen alkoi tämä kosto yritys kun nainen ei haluamaansa saanut eli rikottua perhettämme ja mies oli "pettänyt" hänelle antamansa lupaukset. Mies on sairaslomalla eikä tiedä meneekö töihin enää, aikamoinen sotku tästä kyllä on tullut.