Koin viikonloppuna elämäni järkytyksen kun sain selville että mieheni oli pettänyt minua. Sanoi ettei ole ollut kenenkään kanssa sängyssä mutta kaulassa näkyivät pettämisen jäljet. Meillä on hiukka eroa tuosta pettämissanasta. Minusta jo se että viettää illan toisen kainalossa on pettämistä hänestä sänkyyn meneminen.

Olen aina ollut sitä mieltä että pettämistä ei voi antaa anteeksi ja olen edelleenkin. Sisälläni on myllerrys ja tunnen itseni todella loukatuksi. Tiedän että tämä oli ensimmäinen kerta ja myös hän on pahoillaan, mutta mistä tiedän onko tarpeeksi pahoillaan. En voi tätä anteeksi antaa vaikka kaiken lopettaminenkin tuntuu pahalta. Onko mahdollista että, tästä kaikesta voi päästä yli, jatkaa antamatta anteeksi. En yleensä muistele menneitä sen jälkeen kun ne on annettu anteeksi mutta entä kun ei voi antaa anteeksi.

Mieheni ottaa harvoin mutta silloin kun ottaa, ottaa kunnolla ja siksi tämäkin varmasti tapahtui. En ole sinisilmäinen vaan yleensä aika jyrkkä periaatteitteni suhteen. Mutta nyt en todellakaan tiedä mitä tehdä.

En ole lapsillenikaan kertonut millä mallilla asiat ovat mutta 12-v huomasi kyllä eilen että äidillä on paha olo.

Tiedän että ratkaisu on omissa käsissäni mutta olenko totaalinen luuseri jos yritän vielä jatkaa. Talon remonttikin on kesken ja jos mies lähtee kesken se jääkin.

Kertoilkaa mielipiteitänne, auttakaa päätöksen teossa vaikkette päätäkkään puolestani.