Siitä on nyt kaksi viikkoa aikaa kun avomieheni pahoinpiteli minut. Kerta oli ensimmäinen tässä mittasuhteessa koko 8 vuotisen suhteemme aikana.
Miehen väkivaltaisuus on alkanut kuin hiljaa hiipimällä. Ennen on ollut muutaman kerran käsiksi käymistä, mutta nyt päälle ja nyrkkiä silmään.
Suhteemme on ollut todella vaikea riitoja usein ja erouhkauksia.
Aina vain jostakin ihmeestä olemme palanneet yhteen ja jatkaneet.
Pahoinpitelyn jälkeen keskustelimme paljon asioista ja syistä mitkä tähän ovat johtaneet. Miehen runsas alkoholinkäyttö, mustasukkaisuus, luottamuspula jne.
Nyt olen tavallaan niin täynnä tätä kaikkea ja tiedostan ettei tämä tästä ainakaa paremmaksi muutu mistä ihmeestä vain repisin sen voiman että lähden tästä kaikesta.
Luonamme asuvat minun kaksi teininuorta ja varmasti hekin kärsivät tästä tilanteesta.
Oloni on ahdistunut, mikään ei kiinnosta ja kaikista vähiten en koe avokkiani kohtaan minkäänlaisia tunteita en vihan enkä rakkauden.
Hei,
etsikää pian apua miehesi ongelmaan. Jos mies ei ole siihen valmis niin tee omat ratkaisusi. On olemassa monia hyviä väyliä kuten "lyömätön linja", jonne miehesi voi halutessaan hakeutua. Asiaan kannattaa reagoida heti, koska väkivaltaisuus valitettavasti usein toistuu.
Väkivalta ei ole hyväksyttävää missään olosuhteissa. Ongelma on miehelläsi, ei sinulla. Ei ole lastesikaan edun mukaista elää aggression pelossa.
Voimia!
Älä anna miehen tai kenenkään muun kävellä ylitsesi! Voima lähtemiseen löytyy sinusta itsestäsi. Ne teinit kyllä ymmärtävät ja näkevät tilanteen ja ovat varmasti omalla tavallaan tukenasi lähdön hetkellä.
Minä katselin 20 vuotta sekä itseeni että lapsiimme kohdistuvaa henkistä väkivaltaa. Vasta sitten minulla oli voimaa ja taitoa irrottautua tuhoista suhteesta. Ja se teki sekä minulle että ex-miehelleni hyvää. Olimme tukkineet toistemme elämät hyvin pitkään. Nyt meillä on hyvä elämä molemmilla, eri talouksissa.
Hei vain elämää..
Itsekin koin samanlaista kotielämää edellisen avomieheni kanssa.
Tärkeintä olisi että alat miettimään realistisesti asioita. Lyövä alkoholisoitunut mies ei koskaan muutu. Ikävä kyllä.
Juuri tuota jatkuvaa riitaa ja epäluulojen väkivallan arkea oli minullakin takana. Ikävä kyllä minutkin herätti vasta pieni vakavampi vammautuminen että näin ei voi jatkua.
Mieti asiat kuntoon teilläkin ennen kuin teet ratkaisuja. Kummalle asunto. Miten raha-asiat jako. ?
Haetko vuokra-asunnon valmiiksi ja ilmoitat vain sitten lähdön ??
Tosiasia jonka sinäkin sisimmässäsi nyt tiedät että kerran lyötyään . Lyö vielä helpommin uudelleen.
Ja tuskin sen näkeminen on kasvaville nuorillekaan se paras kokemus.
Voi tulla sinullekin tilanne joka ei ole koskaan se paras että joudut lähtemään äkkiä arvaamatta yön selkään. Siinä vaiheessa on vaikea mitään puida enää rakentavasti.
Ikävä kyllä . Näin se vaan menee. Lyömätön linja eikä mikään muukaan mun avokkiani ei auttanut . Koska todellisuudessa hän ei ainakaan katunut kuin sanoin, ajatuksissaan hänellä oli aina oikeus käydä käsiksi kun vaan " pimeni päässä "..
En halua että ahdistut tästä minun kokemasta. Mutta vakavasti miettisin kannattaako jatkuvaa riitaa jatkaa ??
Se kun syö elämän voimavaroja kuin syöpä.
Nyt vuosia takana ja rauhallista elämää vietän. Ehkä siinäkin on syy millä jaksan tämän päivän kriisien keskellä. Kun ei ole enää ulkopuolista kriisin aiheuttajaa.
Meille ja kaikille muillekin alistetuille ( nyrkein) sanon että olemme ansainneet paremman ja ilman uhkailuja olevan elämän.