Korona kriisi on ollut mun perheeseen tuonut ongelmia. Varsinkin mun isäpuoleni on ollut pois meidän luota. Ja äiti on eronnut sen kanssa. Ja se ei oo koskaan hyväksynyt minua ja en oo saanut olla oma itseni. Se on nyt ohi. Mutta kaikki on vielä mietityttää. Selviääkö äiti erosta? Onko se syyni. Minun mielestä, kun jos ei oo saanut olla oma itsensä niin se ei ole syyni. Korona ongelmat kasvaa, se entinen isäpuoleni pelkää koronaa, olisi ne muutenkin varmaan eronneet. Mutta mä vaan omaa ongelmia nostin esiin. Ja olen huono ihmisten kanssa. Nyt olen vielä huononpi. Miten selviän, olen menossa terapiaan minulla pelottaa se ja olen vielä huono puhumaan asioista. Minulla on kyllä lappu joka helpottaa, kun muistiongelmat johtuvat nyt masennuksestani. Perheessäni on ollut ongelmat jo monta vuotta. Mä oon saanut kyllä vinkkejä täältä tukinetistä mitä sitten pitäisi tehdä. Mutta hirvittää jos äiti ei selviäkkään siitä erosta se ei vain viitti kuormittaa minua.
Minun isän kanssa olemme soitelleet. Nyt kun se ei oo mulle nuoruusaikana hirveesti ollut tekemisissä, nyt yhtäkkiä on alkanut soittelee, niin selin jää kaivelee mitä pitäisi tehdä. Olen ihan hukassa.
Koronakriisi aiheuttaa onggelmia, tuohon tilanteeseen heijastuu, mun ystävä suhdekin, joka äiti yrittää tai on jo tullut hössötyksellään, ja onnistunut sen ystäväsuhteen rikkomaan. Aattelin kirjoittaa nyt tähän kun tähän kun tää asia liittyy tuohon mitä tuossa kirjoitinkin.. olen ihan henkisesti ihan rikki tästä asiasta. Ja kun kaikki vähättelee mun onggelmia kun ne on vaan kasvaneet mun mielenterveysonggelmat. Aattelin nyt kertoo kun kukaan ei oikeastaan tiedä kuka minä olen ja on niin turvallista kirjoittaa täällä..
Hyvä, että kirjoitit tänne! Mulle ei sun kirjoituksesta tullut ollenkaan sellainen vaikutelma että olisit huono ihmisten kanssa, kun mietit teidän perheen asioitakin monelta kannalta. Se ei mitenkään voi olla sun vika, että sun äiti ja isäpuoli erosivat. Perheessä pitäisi olla sellainen ilmapiiri, että asioista voidaan puhua ja välillä riidelläkin ihan turvallisesti. Sun äidillä on varmasti myös raskas vaihe elämässä, parhaiten häntä (ja muitakin perheessä) varmasti auttaa ihan tavallinen arki ja elämä menee eteenpäin.
Mä kävin myös terapiassa ja muistan, että se aluksi pelotti. Se oli kuitenkin tosi hyvä juttu mulle. Jos on mahdollista, kannattaa myös ensin käydä parilla eri terapeutilla niin saat tietää kenen kanssa susta tuntuu helpolta jutella. Ja joskus raskaistakin elämänvaiheista tulee jälkeenpäin jotain hyvää, mulla oli 16-22 vuotiaana aika rankkaa ja oon huomannut että se auttaa ymmärtämään muiden elämiä myös.
- Muokattu kirjoittajan toimesta 2 vuotta, 10 kuukautta sitten. Syy: lisäsin vähän tekstiä
Kiitos, että kirjoitit, ja haluan sanoa että elämääni on valoa päin menossa, ystäväni kanssa on paremmat välit ja hän sanoi että pystyy luottaa muhun, kun avasin tilannetta, olen kelan musiikkiterapiassa ja elämä on menossa parempaan suuntaan, vaikka kuinka syvissä vesissä käy, minulla on kiva ja huolehtiva terapeutti sille on turvallista avautuu, ja on se kiva että tänne voi välillä kirjoittaa ja kannustetaan, ja jotain vertaus tukee, ja kannustetaan hakee terapiaa.