Pelkkä viha ja katkeruus jäljellä
Kovin tuttua luettavaa tällä palstalla. Elämäni romahti 177 päivää sitten, eikä mikään tunnu auttavan.
Vaimoni jäi kiinni 3 vuotta kestäneestä suhteesta.
Yhteistä elämää on takana 20 vuotta ja näiden 20 vuoden aikana, minä olen aina ollut se ketä on epäilty vastaavasta. Ikinä en kuitenkaan ole pystynyt vastaavaan, vaikka niitä mahdollisuuksia on kyllä ollut.
Kaikenlaista nähneenä ja kokeneena, oma päätelmä tästä on jokseenkin tämä: Mikäli puolisosi on kovin mustasukkainen, hän on jo pettänyt sinua tai tulee sen vielä tekemään.
Täytenä yllätyksenä tämä ei kyllä tullut, koska huomasin jo paljon aikaisemmin kaikki merkit ja kysyin suoraan mitä hänellä on käynnissä. Vaimo vakuutteli, ettei ikinä voisi olla ketään muuta. Uskoin ja olin hetken helpottunut.
Vaimo haluaa jatkaa ja sanoo katuvansa tekoaan, mutta itse olen täysin hukassa. En tiedä enää ketä tuo nainen on. En pysty ajattelemaan tulevaisuudesta mitään positiivista. Aino syy, miksi vielä olen tässä, on lapset. En pysty aiheuttamaan lapsille vastaavaa tuskaa, mitä olen itse joutunut kokemaan lapsuudessa, en vain pysty.
Katselen työpaikkoja ulkomailta ja mietin, olisiko vain helpompi jättää kaikki taakse ja aloittaa jossain alusta, ilman että mikään muistuttaa tapahtuneesta.
Tiedän, en ole täydellinen, mutta kaikkeni olen yrittänyt antaa ja valitettavasti tässä viime kuukausien aikana olen myös huomannut eläneeni perheen kautta. Kunhan vaimolla ja lapsilla on kaikki hyvin, itsellä ei ole ollut niin väliä.
Käsittämätön kaksinaamaisuus. Vaimo on aina esittänyt kaikenlaisen valehtelun ja pettämisen olevan täysi vastoin hänen arvojaan, edes valkoiset valheet eivät ole olleet hyväksyttäviä, taivastellut minulle työkavereidensa ja muiden pettämisiä ja käytöstä(ja samalla itse tehnyt ihan samaa).
Viime kesänä mittani alkoi tulla täyteen rahankäytön suhteen, ja sanoin haluavani eri rahat. Vastaus: Meidän yhteinen elämä päättyy sitten siihen Tämä siis ennen kiinnijäämistä.
Yhtään lieventävää asiaa en ole vielä saanut kuulla. Ymmärtäisin jos olisin juoppo, väkivaltainen, alistava tai mitä lie, mutta kun en ole.
Syyt:
1. En ole arvostanut
– lyhyen keskustelun jälkeen tajusi, etten ihan pelkästään itseäni varten ole taloa rakentanut ja käynyt töissä, jne. perhe oli aina ollut sijalla 1. Piti keksiä uusi syy.
2. Keräsi 20 vuodenajalta listan hetkistä jona on kokenut tulleensa loukatuksi.
– pitkässä parisuhteessa näitä kyllä löytyy molemmilta osapuolilta.
3. Vihdoin viime viikolla uskalsi ottaa edes hiukan vastuuta Tuntui hyvältä kun joku kehui, jne Mutta edelleen virittää syytä minulle, miten ollaan menty vanhalla kaavalla, mutta unohtaa vaan sen, että olen aidosti yrittänyt, ja hän tietoisesti torjunut yritykseni sattuneesta syystä.
Yksi ehkä epätoivoisimmista puolustelu yrityksistä oli ehkä tämä Meille olisi joka tapauksessa voinut tapahtua jotain
Asiasta keskustelu on miltei mahdotonta, vaimo romahtaa aina jos yritän asiasta puhua. Minunko tässä nyt taas pitäisi olla vahva ja jaksaa kannatella koko perhettä?
Eikä tässä ole läheskään kaikki, en vaan jaksa kirjoittaa enempää.
Jotain jostain syvältä sisältä on rikki, enkä tiedä miten sen voi korjata.
Ei näillä pettäjillä oikeasti ole mitään käsitystä millaiseen helvettiin petetyn laittavat.
Pariterapiaa on kokeiltu. Ammattiauttajat tarjoavat tutkimuksia ja tapoja, mutta itse en ole niiden kokenut auttavan, jotenkin koen tarvetta puhua jollekkin vastaavan paskan kokeneelle.
Tunteeko joku jossain samoin?
Kertomuksesi on tuttu, moni kaksoiselämää viettävä pettäjä ajattelee ja käyttäytyy noin. Heillä on kova tarve esittää itselleen unelmapuolisoa. Ennen kiinnijäämistä he kirjoittavat blogeissaan netissä, kuinka hienoja puolisoita he itse ovatkaan. Kun he pettävät, ja noissa reissuissa sattuu jokin morkkis, tietämätön petetty saa siitäkin blogissa kaikki syyt niskaansa, kaikessa mikä menee vikaan. Sen täytyy olla jonkinlainen minäkeskeiseen ajatteluun ajautuneen ihmisen sisäinen itsepetos.
Kun käry käy, nuo monen vuoden aikana kootut parjausajatukset ryöpsäytetään petetyn silmille. Älä provosoidu, kun provosoidaan. Hyökkäys on heikon ja lapsellisen ihmisen paras puolustus, kun jää pahasta kiinni. Pettäminen on oma valinta, sinulla tuskin on ollut mitään osaa. Paitsi se osa, joka petetyllä on. Näyttää, että petetyissä on paljon vastuunkantokykyisiä ihmisiä. Heikkoluonteinen pettäjä ikään kuin elää vahvan ihmisen siivellä. Ikään kuin petetty olisi isä tai äiti heille, ja he itse voivat elää kuin lapsi. Ajatus on omasta kokemuksesta. Minulla on aina ollut vahvat periaatteet. Ex-mies näytti peilaavan minun vahvat periaatteet itseensä, ja kehuskeli niillä sitten muille, kuin olisi ollut minä. samaan aikaan käytös pettämisreissuillaan oli todella rumaa, vieraille naisille. Ehkä vaimosikin peilasi itseensä sinun ajatuksiasi, kun piti muille moraalisaarnaan puhdasta pulmusta esittäen. sinä.Miellyttämisentarvetta, kai, tai itsepetos, yrittää olla parempi kuin on. Heikoilla on näiden ihmisten itsetunto. Siksikin petettyjä syyllistetään, peilin ääreen meno tunnustamaan, millainen ihminen on, on mahdoton rasti. Ja on suuri pelko ja häpeä että kaksinaamaisuus tulee ilmi läheispiirissä. Näillä ihmisillä voi olla todella paha olo, omassa häpeässään, sisällään. Paha olo muuntuu sitten ylimielisyyteen ja petetyn syyttelyyn.
Arvostan sitä, että otat lapset huomioon ensin. Voimia jaksaa siellä, sinulle. Lasten hyvinvointi on tällä hetkellä tärkein, keskity siihen.
...samanlaista tuntuu tapahtuvan liikaa, itsellä samat kokemukset ja fiilikset. Paitsi että mieheni petti minua eka kerran 15 vuotta sitten ja nyt selvisi että suhde samaan naiseen olil toistunut, selvisi minulle neljä vuotta sitten. Ja nyt en enää pääse tästä jutusta yli, tuntuu että olen vieraan ihmisen kanssa naimisissa, ihmisen jota joskus rakastin ja jolle olen aina ollut uskollinen ja elänyt myös perheelle, niinkuin sinäkin. Tuntuu niin pahalta, että ihminen johon olet luottanut ja uskonut, tekee näin. Meillä yhteistä elämää takana yli 40 vuotta. Joku joskus kirjoitti, että pettäminen vie muistotkin, se on niin totta. Kaikkea mennyttä ajattelen nyt, että aha se selittääkin sen ja sen jutun silloin, ja kaikki muistot jotenkin tuntuvat nyt valheellisilta ja muuttuneilta. Minulla myös pelkkä katkeruus jäljellä, ehkä vihakin, en tunne miestäni kohtaan enää mitään. Minulle sanottiin syyksi: luulin että et tykkää munsta enää. Joopa joo, kiva selitys tämäkin. Olen sitä mieltä että näiltä pettäjiltä puuttuu empatia, ovat itsekkäitä ja kaksinaamaisia. Itse en pystyisi monta vuotta valehtelemaan ja pettämään minulle tärkeintä ihmistä (tai sitä kenen pitäisi olla tärkein). En vain pysty. On minullakin ollut "mahdollisuuksia" ja vokottelijoita, mutta olen aina pitänyt rajani. Tsemppiä vaan sinulle ja toivon, että löydät ratkaisusi, mutta älä odota näin kauan kuin minä. Nyt tuntuu, että olen liian vanha lähtemään tästä suhteesta ja muuttamaan koko elämäni (ja lasteni ja lastenlasteni elämää). Tällä hetkellä yritän pitää itsestäni huolta ja tehdä kaikenlaista mikä minusta tuntuu mukavalta, mieheni kanssa en halua enää tehdä yhdessä mitään, kauan yritin mutta nyt ei vaan enää jaksa...
Olen pahoillani että sinä(kin) olet joutunut tähän helvettiin ☹️
Mä elän ekaa vuotta pettämisen paljastumisen jälkeen ja voi piru kun välillä tekee kipeetä...
Kun olis joku saman kokenut jolta sais tukea ihan kasvokkain, parille ystävälle olen kertonut mutta tuntuu että heidän tekis mieli käskeä mun erota... en itekään vielä tiedä mitä haluan... tai tunnen miestä kohtaan, lapset muakin tässä vielä pitelee...
Ja siis se että nyt viikonloppuna tuli ilmi että mies taitaa olla aika epävarma, omien tekojensa seurauksena ei luota enään muhun 100%... olin aika hämmentynyt koska en ole ikinä antanut aihetta epäillä mitään...
Tiedän että ei lohduta, mutta voimia! Keskity nyt lapsiin, mä tein kanssa niin, touhusin paljon lasten kanssa kaikkea, se auttoi.
Surullista huomata,miten yleistä tää on.Mies tai nainen,nuori tai vanha.Ei mitään väliä.Mihin on kadonnut parisuhteen kunnioitus,arvostus toiseen ihmiseen?Missä on omatunto?oikeen ja väärän ymmärrys?Jos hairahtaa kerran ja menee ja tekee sen uudelleen,eikö olon pitäisi olla niin paha,ettei pysty siihen?Ei ole ratkaisua eikä oikeita neuvoja;kuten Pikkumyy sanoi,olisi kiva keskutella ihmisen kanssa,joka ei jankuta:jätä se.Se ei juuri nyt ratkaisisi mitään.5kk olen koittanut päästä uuteen alkuun.Kuuntelen viisaita neuvoja siitä,kuinka katsot vain eteenpäin.Ja päätät joko annat anteeksi tai et.Tuntuu ettei sillä ole väliä,mitä itse päättää tehdä,tunteet vie tätä laivaa.Ihan minne tykkää.Yritän saada vanhasta tunteesta kiinni,ilman tulosta.Särkynyt mikä särkynyt.Taidan odottaa ihmettä.Että ihminen muuttuu.Hah!Mutta kaikkeen sitä takertuu,kun ei muuta selviytyiskeinoa keksi.Ei ole petetylle oikeaa tai väärää neuvoa;elämä etenee niinkuin sen kuuluu edetä Joskus voi vilkaista olan yli ja huomata mikä oli tarkoitus tällä kaikella tuskalla ja todeta sen olleen avain uuteen.Tavalla tai toisella.Tarinan loppuja on niin monta kuin on tarinaa,mutta jokainen pitää taapertaa itse.Toivon voimia,mistä...en tiedä,mutta päivä kerrallaan ja omaan itseen luottaen.Toiseen en enää koskaan...
Mieheni tapaili melkein pari vuotta toista naista joka on yksin huoltaja.
Alussa kävimme pariterapiassa ja luulin, että olisin pystynyt antamaan hänelle anteeksi, koska kaikkihan me teemme joskus virheitä.
Ilmeisesti olin niin shokissa etten varmaan edes tajunnut mistään mitään ja ajattelin vain kaikin keinoin etten halua tuottaa lapselleni tuskaa / pettymystä siitä, että perheemme hajoaa.
Lapsemme oli käynnyt koulua vuoden ja saannut uusia kavereita ja tällä luokalla oli paljon lapsia joiden vanhemmat olivat eronneet ja ilmeisesti lapset puhuvat paljon toisilleen näistä asioista, koska oma lapseni tuli yksi päivä kotiin ja sanoi älkää äiti ja isä koskaan erotko!
koska luokkakaverini (olkoon vaikka) Matiaksen vanhemmat ovat eronneet ja Matias on niin kovin surullinen ja tästä pojan vanhempien erostakin oli kulunut jo aika pitkä aika.
Minäkin selasin työpaikkailmoituksia ja lähetin hakemuksia ja toivoin, että olisin saannut jostakin kaukaa uuden työpaikan tai voittaisin lotossa jotta voisin muuttaa ulkomaille ja päästä tästä kaikesta eroon.
Itse jouduin melkein joka päivä törmäämään tähän naiseen ja hänen lapsiinsa ja en vaan kestänyt ajatusta, että joudun näkemään heitä koko ajan ja aina tämä tapahtuma palaa mieleeni enkä pääse siitä eroon.
Tein aika pikaisen ratkaisun ja sanoin miehelleni, että tämä oli tässä ja hain lapselleni uutta koulupaikkaa ja vuokra-asunnon ja muutimme viereiselle paikkakunnalle, mutta niin että pystyin käymään vielä töissä samassa paikassa, mutta työmatkani vaan piteni.
Me ei tunnettu ketään uudelta paikkakunnalta, mutta oli pakko päästä pois kaikesta vanhasta.
Itse en varmaan ajatellut ihan järkevästi mitä olin menossa tekemään, mutta meillä on mennyt lapsen kanssa ihan hyvin ja hän sopeutui uuteen kouluun hyvin ja sai kavereita heti.
En ole katunut päätöstäni yhtään vaikka näin jälkikäteen hiukan hirvittää, että kyllä minä olin aika rohkea kun lähdettiin noin vaan.
Toivon sinulle voimia ja jaksamista, et ole ainoa joka painii näiden asioiden kanssa.
Se on valitettavan totta, että pettäminen vie muistot.
Erehdyin kerran katsomaan vanhoja valokuvia ja kaikki hyvätkin muistot saavat aivan uuden merkityksen. Onko mikään ollut totta? Pyhät tuntuvat myös aivan helvetin raskaalta. Missä olin ja mitä tehtiin jouluna, pääsiäisenä, ystävänpäivänä...Jos toin kukkia olin hölmö. Jouluna mentiin kommentilla eihän me aikuisille osteta lahjoja Osti kuitenkin, kylläkään ei minulle. Ostin minäkin, mutta viime jouluna lahjalla ei vain enää ollut saajaa.
Lasten tilanne huolettaa myös, kyllä lapset huomaa ettei kaikki ole kunnossa. Vaistoavat, vaikka eivät tiedäkään syytä. Itsellä ei meinaa lapsia halatessa pokka pitää, aikuinen mies on pillahtamaisillaan itkuun joka kerta.
Toi lahjojen ostaminen... meillä mies osti silloin joululahjan sekä mulle että sille naiselle! Keväällä mun synttärit on lähellä äitienpäivää, se oli vielä eka äitienpäivä kun meidän kuopuskin oli maailmassa, ei näkyny synttäri eikä äitienpäivä lahjaa... tuntu silloin jo pahalta ja vielä pahemmalta ku sain tietää että siinä huhti-toukokuussa oli ostellut sille naiselle koruja yms 😭
Ja kun noista asioista ei pääse eroon! Nyt taas noi merkkipäivät lähestyy ja mun tekis mieli sanoa että et ista mulle mitään, ite oot päättänyt viime vuonna ostaa lahjat muulle ku mulle ni antaa olla jatkossakin niin että et osta mulle mitään.... jep, marttyyri minä... haluan kääntää veistä haavassa vaikka se ei mitään hyödytä...