Hei,

Voi miten kamala tilanne ☹️ Tunnistan tilanteen, mutta lapsen näkökulmasta. Isäni teki aikanaan pitkää päivää töissä ja kotona oli sitten kukkona tunkiolla rähisemässä, kun raskaat työt katsokaas vaatii raskaat huvit, hauskan pito ilman viinaa on teeskentelyä yms.

Suosittelen, jos mitenkään mahdollista hakemaan apua ja pikaisesti. Parisuhdekeskustelu ammatti-ihmisen auttamana saattaa olla ratkaiseva tai jos ei auta niin sitten on tehtävä se viimeinen ratkaisu ja erottava (helpommin sanottu kuin tehty). Lapset reagoivat väkivaltaan ja kotona vallitsevaan painostavaan tunnelmaan, kukin tavallaan, mutta varmasti reagoivat. Minusta tuntuu niin pahalta äitini puolesta. Isäni viimeinen pahoinpitely oli sitä mallia, että vammat ovat elinikäiset myös fyysisesti. Koko purukalusto ja leuan seutu meni uusiksi. Operaation vielä kaiken lisäksi epäonnistui ja kivut ovat jokapäiväiset kuin muistuttamassa arjessa, että turpiin on tullut ja huolella. Minulle äiti on vain sanonut ettei voinut erota meidän lasten takia. Maailman helpoin ja huonoin tekosyy sanon minä. Minulle ja veljelleni olisi varmasti ollut mukavampi lapsuus ilman pelkotiloja ja ainaista jännittämistä mitä seuraavaksi tapahtuu, jos vanhemmat olisivat kyenneet toimimaan molemmat omalla tahollaan eri tavalla. Isä lopettanut alkoholin käytön tai äiti ottanut eron, siinä olisi ollut vaihtoehdot.

Kukaan ei ole niin arvoton tässä elämässä, että ansaitsee pahoinpitelyä säännöllisesti. Jokaisella on oikeus turvalliseen kotiin ja elämään.

Voimia ja jaksamista sinulle arkeen. Uskalla tehdä päätös ennen kuin on liian myöhäistä.

Älä yritä. Miehesi on sairas ja paraneminen kestää kauan tai ei välttämättä tapahdu koskaan. Etsi läheisimmät ystäväsi ja sukulaisesi ja pyydä heiltä apua. Et auta miestäsi "ymmärtämällä" häntä ja pysymällä hänen luonaan - päinvastoin.

Vain lähtemällä pois ja pian voit häntä auttaa. Hän tarvitsee syyn muutokseen.

Heippa
Tuli kyllä itselleni niin paha mieli ja olo kun luin tuon sinun kirjoituksesi
niin voi vaan arvailla millainen olo on sinulla.
Mutta usko minua noin ei voi elämäsi jatkua ja minun mielestäni elämäsi
on muututtava.
Sillä ikinä ei saa perheväkivaltaa hyväksyä ja ajan oloon se vaan
yleensä pahenee.
Onko sinulla ystäviä / kavereita jolle voisit kertoa iloja ja suruja ???
Se helpottas elämää.
Minä laitan sinulle pari puhelin numeroa ja niin toivoisin että soitaisit
ihan nimen tai nimettömänä niin saisit varmasti apua, neuvoa, tukea jne
Rikosuhripäivystys 020316116
Naisten linja 0800 02400
Kirkon palveleva puhelin 010190071
olisin sinun puolestasi onnellinen kun soittaisit johonkin noihin numeroihin
niin asiasi kyllä hiljakseen lähtisi kulkemaan parempaan suuntaan.
Eikä tilannettasi kyllä kannata hävetä eikä asioita salata vaan puhua asiat suoraan
ja toivoisin että kävisit esim lääkärissä niin tulisi virallisiin papereihin merkintä.
Ja ikäväkseni voin sanoa että sinun kokemasi asiat on yleisiä nyky suomessa
ja kaikissa yhteiskuntaluokissa.
Kysy minulta mitä tarvitset niin yritän sinua neuvoa, auttaa ja tukea jne sillä
tiedän aika hyvin asioista.
Kaunista syksyä sinulle

Sinulla on ongelma, mutta muista että sinä et ole ongelma. Olen myös sitä mieltä ettei yrittäminen, jaksaminen ja asioiden peitteleminen ole oikea tapa vaan asiaan on saatava muutos. Miehen "ymmärtäminen" todennäköisesti vain edesauttaa ja jatkaa hänen täysin ala-arvoista ja törkeää käyttäytymistään. On tietysti toisaalta hyvä, että miehesi selvin päin ollessaan ymmärtää (?) tehneensä väärin, mutta eipä se paljon näytä auttavan jos käytös samanlaisena taas jatkuu. Pariterapia/miehesi terapia, asian julkituominen tms. joka mahdollisesti saa miehesi lopettamaan saataa auttaa, mutta viime kädessä eroaminen voi olla ratkaisu. Helppo sanoa, mutta itse lapsena tuollaista nähneenä sanon, että minulle lapsena oli SUURI helpotus kun vanhempani erosivat eikä enää tarvinnut odottaa pelolla viikonloppuja kun isä humalapäissään rupesi riehumaan. Olen varmaan ikäni enemmän tai vähemmän oireillut noita lapsuuden pelkoja. Anyway, tuollaisessa tilanteessa sinun ei kannata eikä tarvitse elämääsi jatkaa. Voimia elämääsi.

Sinun ei tarvitse ymmärtää, ei tarvitse kestää sietämätöntä, ei pelätä, eikä koettaa selvitä päivästä toiseen tai illasta aamuun.
Se tahdon sanominen tai yhdessä asuminen ei tarkoita toisen mielivallan uhriksi heittäytymistä. Humalatila ei oikeuta mihinkään, saman rangaistuksen siitä saa, kuin selvänä tehdystäkin, toivottavasti. Lyödyksi joutuneen mielentilaa ei yhtään paranna, jos toinen aamulla ihmettelee, "missä sinä olet itsesi telonut?"...kun ei muka muista mitään, sekään ei ole puolustus.
Sinun pitää nyt ottaa itseäsi niskasta kiinni, pelosta huolimatta, lähdet. Tuntematonta kuolemaa ei ole, jos et kuole pahoinpitelyn seurauksena kotona, niin voit jäädä auton alle. Omassa asunnossasi sinulla on kotirauha, joka oikeuttaa sinut, pitämään oven suljettuna ja soittamaan poliisit, heti kun joku räyhääjä tulee.
Ihan todella, lähde sieltä! Osaan koko kauniiden lupausten ja karmivien pelottelujen repertuaarin lävitse ja kokemuksen äänellä sanon, yksikään lupaus ei pidä kuin seuraavaan juomiskertaan, mutta pelottelut pitää aina paikkansa.

Tässä onkin tullut jo hyvää asiaa. Jos et osaa lähteä itsesi takia, lähde lasten takia, mutta ennen kaikkea itsesi takia, teidän koko perheen takia.
Kuinka terveen kuvan perhe-elämästä antaa vaimolle huorittelu ja väkivallan uhka? Omat lapsesi saattavat joutua sellaiseen kierteeseen elämässä, että tytöt valitsevat miehen joka on heille paha ja huorittelee, pojat taas harrastavat sitä omille tyttöystävilleen.
Et tee kellekään palvelusta paitsi miehelle jäämällä sinne. Ansaitseeko hän teidät? Tuollaisella käytöksellään? Millaista elämäsi on vuoden, viiden vuoden, kymmenen vuoden kuluttua? Se voisi olla ihan erilaista. Sinä et ole heikko jos lähdet, olet heikoilla jäillä jos jäät. Vahvuutta on olla rehellinen itselleen. Tätäkö haluat elämältä?

Toivottavasti sinulla on tukiverkosto ympärilläsi, jolle voisit kertoa näistä ajatuksistasi. Epäilen että miehesi saattaa olla sorttia, joka keksii ihan omat syynsä teidän erollenne. Eli ala jo valmistella, katsele asuntoja, ole valmis nopeisiin ratkaisuihin ja pidä ystävät lähellä. Jos sinulla ei niitä ole, ole yhteydessä tukijärjestöihin ja käyt terveyskeskuksessa juttelemassa. Jos mies on väkivaltainen, otat yhteyttä viranomaisiin etkä jää peittelemään jälkiä ja suojelemaan. Minun on täältä helppo kirjoitella ties mitä, mutta haluan että ymmärrät, että sinusta ollaan huolissaan. Haluan että ajattelet asioita todella syväluotaavasti sinun ja lastesi kannalta. Nyt loppuu miehen paasaus ja suojelu ja aloittatte uuden elämän.
Toivon kaikkea hyvää ja voimia.

Joo, se on se mies, jonka pitäisi reagoida omiin ongelmiinsa sen jälkeen kun toivottavasti olet tehnyt oman siirtosi omaa onnellista elämääsi ajatellen. Ensisijaista on, että jos et nyt pysty lähtemään, niin otat selvää, mihin voit mennä, jos väkivallan uhka taas tulee esiin. Jos se tekee taas sen teon, niin otat ja menet lastesi kanssa joko lähiverkossa olevasi luokse tai sitten turvakotiin. Tärkeätä on, että jos joudut jälleen kokemaan väkivallan tekoja, niin menet teon jälkeen lääkäriin, koska siten sinulla on todiste siitä, miten sinua on kohdeltu väärin, puhumattakaan mahdollisesti rikosilmoituksen tekemisestä. Nämä on rajuja asioita ja on varmasti monimutkaista, mutta toivottavasti otat ainakin selvää lähiseutusi turvakodin mahdollisuudesta sekä pakkaat piiloon valmiiksi tärkeimmät asiat, jos semmoinen välttämätön tilanne syntyy, että on pakko mennä turvaan. Kaikista paras olisi, jos pystyisit jollekin luotettavalle henkilölle puhumaan näistä peloistasi ja johon voisit olla yhteydessä, jos koet, että uhkaava tilanne on taas lähestymässä. Pitkällä tähtäimellä ei voi ajatella tuollaisessa jatkuvassa uhkaavassa ilmapiirissä elämistä, varmasti on sekavat aatokset siitä, miten joku voi olla välillä niin rakastava ja välillä lyödä tai muutoin kaltoinkohdella. Se on valitettavaa jos toinen ei pysty näkemään omia tekojaan ja ottamaan vastuuta, ei ne itsestään katoa ne ongelmat ja ajan oloon väkivallalla on tapana raaistua. Se ei auta, että mies syyttää teoistaan muita, sehän vain kertoo sen, että hänen mielestään tuo toiminta saa jatkua. Mikään ei oikeuta häntä sinua huorittelemaan tai fyysisesti kaltoinkohtelemaan. Minua ei ole turpiin sinällään pahasti ehditty lyömään entisessä parisuhteessani, mutta minun tapauksessani toinen ei lainkaan kauhistellut sen suuremmin käytöstään, minkä kirjo vaihteli seiniin tönimisestäni/kuristamisestani juuri tähän huoritteluun ja uhkailuun/pelotteluun. Fyysinen väkivalta tapahtui hänen ollessaan humalassa, henkistä väkivaltaa harjoitti ihan selvinpäinkin. Mutta nyt voin sanoa, että paras päätös oli muuttaa omaan kotiin, koska siellä ei hän ole minua humalassa kaltoinkohtelemassa. Jaksamista sinulle vaikeassa elämäntilanteessasi, mutta siihen auttaa tukiverkon rakentaminen niin viranomaistaholta kuin sukulaisista/ystävistäsi! Rohkeasti vain tuot esille näitä asioita, sillä ei ne ole sinun häpeäsi. Ja ajan mittaan nämä asiat ratkeavat kyllä.

Hei!
Voih! Hurjasti kiitoksia vastauksistanne. Olen vaan niin rikki ja pattitilanteessa. Olin lasten kanssa yksinäni isänpäivää viettämässä papan eli isäni luona. Melkein kerroin miehestäni. En voinut. Aivankuin menettäisi kasvonsa. Mieheni jäi krapuloissaan kotiin nukkumaan. Kylki mulla on kipee. Mies otti viime yönä rajusti kiinni ja paiskasi päin tuolia.
Huomenna pitäisi mennä aikaisin aamulla töihin ja viedä lapset sitä ennen hoitoon. En tiedä, mihin noista numeroista soittaisi?

Parisuhdeneuvonta voisi auttaa, mutta ei meidän tapauksessa. Enhän minä kotona ole rikoksenuhri vai olenko?

Lääkäriin mun on päästävä heti huomenna. Pomo ei siitä kyllä tykkää. Nuppi tässä hajoo enkä nukkuakaan uskalla. Kylki on 🤕

Enhän minä kotona ole rikoksenuhri vai olenko?

Jos, tai kun, sinua pahoinpidellään olet paikasta riippumatta rikoksen uhri. Ymmärrän kyllä ettei asista ole helppo puhua, mutta on aivan varmaa että jos sen tekee niin helpotta oloasi ja mahdollisia jatkotoimiasi. Voi kuinka toivon että olisit isällesi purkanut asian, mutta eihän se myöhäistä ole vieläkään, usein apu on lähempänä kuin arvaammekaan. Voimia elämääsi.

Joo siis ehdottomasti nyt lääkäriin näyttämään jälkeä ja kertomaan todella, mistä se tuli. Sinun ei tule hävetä, toisella ei ole mitään oikeutta kohdella sinua noin, miten on kohdellut. Kiltti ihminen alkaa syyllistää itseänsä, vaikka se syy ei ole sinun eli uhrin. Ja sinä olet ollut nyt rikoksen uhri (kuinkahan monetta kertaa jo...?), tuosta voisi nostaa pahoinpitelysyytteen miestäsi kohtaan, mutta usein se sääli ja häpeä sekä syyllisyys estää sen. Mutta auta ihmeessä itseäsi sen verran, että lääkärille kerrot rehellisesti, mistä kyseinen vamma on tullut. Vähättelyllä et auta kuin miestäsi, valitettavasti sen minä itse tein, toivoisin, että sinä olisit minua viisaampi. : ) Olisi hyvä, jos pystyisit puhumaan omalle isällesi, hän on sinun tukenasi aivan varmasti ja osaa antaa neuvoja, ei ketään saa lyödä tai muutoin kohdella väärin. Kyllä ne asiat pikkuhiljaa selviää, mutta toimi nyt kun vielä pystyt sen tekemään, älä rakas ihminen odota liian pitkään enään. Ja kirjoita tänne, niin täältä ainakin saat tukea!

Ymmärrän, että on vaikeaa kertoa esim isälle tapahtuneista, minullakin meni 9v ja ensimmäiset sanat oli, heti pois sieltä....mutta, mutta!
Onneksi ehdin ennen isäni kuolemaa, myöntää hänelle kuinka oikeassa hän oli ollut jo kaiken alussa ja välilläkin.
Kerrottuasi kerran kaiken kuin se on, on helpompaa jatkaa. sillä jos sinulle todella, jotakin tapahtuu, niin kukaan ei voi ymmärtää tapahtunutta ja kieltämättä tämä pahoinpitelijä voi päästä kuin koira veräjästä, siis on hyvä, että yksikin tietää totuuden.
Mutta kaikkein parasta olisi jos saisit voimia lähteä, ihan todella.
Kun viimein löysin itsestäni voiman lähteä, ainoa asia, mitä siinä kaduin, miksi en osannut lähteä aiemmin? Nyt olen elänyt yli viisi vuotta, tarvitsematta, yhtenäkään päivänä pelätä, että minua joku lyö, enkä ole vielä lakannut ihmettelemästä sitä.
Pahoinpidelty ja kaltoin kohdeltu iohminen unohtaa, millaista on normaali elämä, 😉) uskokaa, se on pieniä ihmeitä täynnä.

Huomenia!
Kiitos kaikille! Olen kauhusta jäykkänä ja peloissani. Kävin maanantaina lääkärillä. Paljastui mustankirjavan kyljen alta pari murtunutta kylkiluuta. Nyt mulla on tiukka tuki. Lääkäri kyseenalaisti mun kellertevät mustelmatkin. Kehotti tekemään rikosilmoituksen. Olen sairaslomalla, mutta silti vien lapset hoitoon. Olen aloittanut "tavaroiden pakkaamisen" hätätilannetta varten.

Olen niin hiton väsynyt. En saa nukutuksi säryltä ja pelko ja huoli valvottaa. 😭 Kumpa löytäisin luotettavan ja turvallisen salaliittolaisen pakoa ajatellen.

Tätä täytyy vielä kestää ainakin viikon!

Tosi hieno juttu, että kävit lääkärillä. Sitä rikosilmoitusasiaa voi vielä miettiä, ei sinun tarvitse sitä päätöstä sen suhteen nyt heti tehdä, vaan keskittyä nyt lähinnä siihen, että sinä ja lapset olette turvassa. Jos olen oikeassa, niin miehesi on käyttäytynyt sinua kohtaan väkivaltaisesti humalassa, ei muuten? Seuraava viikonloppu mietityttää minua, kun miehesi on jälleen kotona, että käyttääköhän taas alkoholia. Onko sinulla lähettyvillä, siis fyysisesti asuinpaikkaasi nähden henkilö, jolle voisit uskoutua ja jonka voisit tarpeen tullen pyytää paikalle, jos sinulla tulee pelko siitä, mihin tilanne voi johtaa? Tämä varmaan olisi äärimmäisen tärkeää myös oman jaksamisesi kannalta, että sinulla olisi edes yksi henkilö, johon turvautua. Toisaalta aina voi soittaa yleiseen hätänumeroon, jos pelkää omassa kodissaan, että toinen voi käyttäytyä väkivaltaisesti sinua kohtaan. Ja jos on tosiaan se pelko, että mihin tilanne voi johtaa ja jos on vieläpä jo merkkejä tietynlaisesta käyttäytymisestä, niin kehotan kyllä lähtemään heti jos pystyt. Keksit vaikka jonkin verukkeen, jos ei muuta ja lapset luonnollisesti täytyy ottaa mukaan. Nämä on rankkoja asioita ja on ihan hyvä miettiä etukäteen, että miten toimii, koska tilanteen ollessa ns. päällä, ei ehkä osaa toimia, vaan jähmettyy ja jää ottamaan turpiinsa. Mutta hyvä, että yksi taho ainakin tietää jo tilanteesta, eiköhän ne asiat ala siitä pikkuhiljaa selviytyä, mutta kaikista eniten sinulle olisi tukea, jos soittaisit turvakotiin, he ovat henkilöitä, jotka ovat "erikoistuneet" juuri tällaisissä tilanteissa olevien henkilöiden kanssa toimimiseen. Paljon jaksamista sinulle!

https://www.turvakoti.net/site/?lan=1&page_id=182 <- Toi oli aika hyvä lista, minkä itse vasta havaitsin, omalla kohdallani voin sanoa, että melkein kaikki kohdat on täyttynyt. Antaa ajattelemisen aihetta sitten, kun jaksaa niihin enemmän paneutua.

Yksi turvallinen ja luotettava "sala"liittolainen on poliisi. Sanot heille päivän ja kellonajan, milloin olet lasten kanssa lähdössä ja jopa miehesi on silloin syytä uskoa, että nyt on tosi kyseessä.
Jos sinä pelkäät kotona, niin voit ihan hyvin soittaa hätänumeroon ja saat apua ja turvakoteihin pääsee, mihin vuorokauden aikaan tahansa.