Onko täälä ketään kenen miehellä on/on ollut peliriippuvuutta?
Ja tarkoitan nyt tällä netissä pelattavia pelejä, ei rahapelejä.
Meillä on tilanne mennyt aika toivottomaksi ja en tiedä oikein mitä tehdä enään.
On kaksi pientä lastakin. Olen koittanut mainita asiasta miehelle mutta ei ole auttanut.
Jos jollain on omakohtaista kokemusta asiasta niin kuulisin miten olette asiat ratkaisseet?
Olen harkinnut tässä jo pidemmän aikaa, että lähden lasten kans omaan asuntoon kun en jaksa enään tehdä kaikkea yksin ja olla ”kotiorja”.
Ahdistaa ja surettaa.
Tuo on kuulemani mukaan aika yleistä.
Lähde lasten kanssa muualle asumaan ja ilmoita, että palaatte vasta kun mies on kasvanut aikuiseksi. Peliriippuvuus on ikävä asia, mutta aikuisen miehen on kyettävä tekemään valintoja.
Sinä et saa olla mikään kotiorja. Moni suhde on päättynyt eroon pelien vuoksi, ei ole mikään pikkujuttu.
Kiitos vastauksestasi. Ei se tosiaankaan ole pikkujuttu ☹️
Eipä tässä kauheesti vaihtoehtoja ole jos mies ei tajua missä mennään.
Niin.. Hän on kuin ylimääräinen lapsi joka vaatii ja kiukuttelee ja sinä teet kaikki työt.
Minun ystävälläni oli samanlainen mies, tosin monia vuosia häntä nuorempi. Ei oikein tuntunut tajuavan että on tullut perhe hankittua. Ystäväni muutti pois. Hän on nyt paljon onnellisempi, hän sanoi että tuntui kuin suuri taakka olisi poistunut harteilta. Mies ei pessyt pyykkejä, ei siivonnut, ei tehnyt ruokaa, ei osallistunut mitenkään lasten kasvatukseen. Kaikki aika kului pelaamiseen.
Oletan että elät samanlaista "perhe-elämää".
Miehellä on mahdollisuus muuttaa tapansa kun tajuaa että te olette lähteneet, mutta ei se ole itsestäänselvää. Hän ei silti välttämättä muutu.
On kamalaa, että tietokone voi viedä suuremman osan sydämestä kuin oma perhe.
Mutta en usko että sinulla on muuta mahdollisuutta tällä hetkellä kuin lähteä lasten kanssa, tai laittaa mies ulos. En tiedä asuntojärjestelyistänne. Mutta ei tuo tuosta muutu ellei mies herää ja tajua. Ja jos ei, elämällä on kyllä sinun varallesi parempaakin tarjolla.
Olet nyt tosi vaikeiden ratkaisujen edessä, toivon että jaksat silti tehdä ratkaisun joka on loppupeleissä se ainoa oikea ainakin tässä vaiheessa, eli lähtö. Asiat voivat muuttua parempaan jos mies herää pelimaailmastaan. Joka tapauksessa sinulla on yksi huollettava vähemmän ja saat olla kotonasi vapaammin.
Voimia ja halauksia sinulle blackswan!
tunturisopuli: olet ihana kun jaksat täällä vastailla ihmisten kysymyksiin ja kertoa mielipiteesi 🙂 Arvostan sitä!🌻🙂🌻
Hyvältä tuntuu kun joku välittää ja vastailee täällä, välillä tuntuu ettei kukaan välitä, muut kuin omat lapset ja paras ystäväni, jolla lähes sama tilanne <3
Minustakin tuntuu ettei vaan ole muuta mahdollisuutta kuin lähteä lasten kanssa asumaan muualle. No lähdenkin nyt omien vanhempien luokse reissuun huomenna ja ole parisen viikkoa, jätän ukon miettimään asioita mitä se todella haluaa...
Sitten kun tulen ja jos tilanne jatkuu samana niin sitten etsin asunnon ja muutan pois...
Minä blackswan vastailen ja tungen nokkani asioihin kun en omaa elämääni hallitse. 😉
Kyllä sinusta välitetään. Onneksi sinulla on ystävä ja onneksi sinulla on ihana perhe jonka luokse voit mennä!
Ja ihmiset lukevat toisten kokemuksia ja kohtaloita, aina ei vaan ehkä osaa neuvoa toista ja vastaus jää kirjoittamatta.
Minusta kuulostaa oikein hyvältä tuo järjestely, 2 viikkoa on sopiva aika että hän joutuu heräilemään ettei ruoka tule naaman eteen, vaatteet eivät peseydy.. Ja sitten kun palaatte, selviää onko hän teitä kaivannut vai onko hän niin syvällä pelien maailmassa, ettei edes huomannut poissaoloanne.
Onko hän töissä tai opiskeleeko?
Minusta tätä peliriippuvuutta, joka on saanut uudenlaisen muodon tietokonepelien yleistyttyä aikapäiviä sitten, eli pelataan kotona yötä päivää, tätä voisi puida yhteiskunnassamme enemmänkin. Jos laittaisi jonnekin ohjelmaehdotukseksi?
Jos se ei ole viina, se voi olla jokin muu riippuvuus, kuten juuri nettailu tai jatkuva pelaaminen.
Se on ihan yhtä lailla riippuvuus. Asia on vakava, ja näitä tapauksia kuulee aina silloin tällöin. Jos elämä on sitä että aamulla herää, pelaa koko päivän pitkälle yöhön ja menee takaisin hetkeksi nukkumaan toistaakseen saman viikosta toiseen, onhan se nyt ihan selkeästi riippuvuutta. Perhe jää, lapset jää, vaimot/miehet jää.
Onko kenen tahansa mahdollisuus tulla riippuvaiseksi pelaamisesta tai mistä tahansa? Vai onko joillain ihmisillä herkemmin taipuvaisuutta riippuvaisuuteen, mihin tahansa riippuvaisuuteen? Vai onko kyse vain kiinnostuksen kohteiden överiksi menemisestä? (Urheiluhulluus esim.) Vai onko kyse loppujen lopuksi pelkästä itsekkyydestä: "minä haluan tehdä tätä enkä osallistu vastuunkantoon, ja koska palvelu pelaa, voin olla itsekäs niin kauan kuin huvittaa".
Miten jos alkoholismi on sairaus, miksei erilaiset riippuvuudet voisi myös olla sitä? Vai onko riippuvuus aina väliaikainen ilmiö? Mitä ihminen kompensoi tai pakenee pelimaailmaan uppoutumalla? Vai onko kyse sittenkin pelkästä laiskuudesta tai mukavuudenhalusta, vai kärsiikö pelaaja itsekin?
Tällaista pohdintaa tähän aamuun. 🙂
Mies on kyllä töissä päivät, että tuskin minä nyt enään tässä olisin jos se ei ois töissäkään ja pelais 24/7.
Tunturisopuli: kirjottelet mun mielestä aika hyvin asioista 🙂
Ja eihän ne kaikki jotka lukee niin varmasti välttämättä osaa vastata jos ei ole omakohtaista kokemusta asiasta.
Paras ystäväni, jolle on helppo puhua kaikesta, ymmärtää minua paremmin kuin hyvin, koska hällä itsellä sama tilanne, hänenkin mies pelaa yhtä paljon kuin minun ja heillä myös lapsi. Tuemmekin paljon toisiamme ja mietitään ratkaisuja mitä tehdä.
Huomenna tosiaan lähdetään reissuun lasten kanssa ja katsotaan mitä tapahtuu sen jälkeen. Ihana päästä pois vaa tästä tilanteesta vähäksi aikaa.
Heippa taasen!
Sain aukastua suuni ja kerrottua miehelle, että hänen pelaaminen häiritsee jälleen kerran perheemme elämää. ties kuinka mones kerta kun sanon. Noh, hän lupasi taas vähentää pelaamista ja olla meidän kanssa enemmän. Ehdotin myös asumuseroa mutta hän ei halua, että lähdemme, haluaa asua ja olla yhdessä. Annan vielä viimeisen mahdollisuuden muuttua mutta sitten kyllä pakkaan ja lähden jos vielä tilanne menee samaan jamaan.
Katsellaan päivä, viikko ja kuukausi kerrallaan mitä tuleman pitää...
Hei taas blackswan!
Hyvä että puhuitte vakavasti ja sanoit, että avoero on todellakin mahdollisuus, jota punnitset. Miestä on siis "varoitettu". Nyt on hänestä kiinni, mitä hän tekee.
Mielestäni teidän kannattaisi keskustella siitäkin vielä, miltä miehestä tuntuu. Miksi hän pelaa niin paljon? Osaako hän vastata? Onko hän itse tyytyväinen suhteeseenne? Miten teidän lemmenasioidenne laita on?
Mietin vain, onko pelaaminen jokin pakokeino työstä/stressistä/perheestä vai onko se vain niin mukavaa, että sitä voi itsekkäästi harrastaa töiden jälkeen joka päivä?
Ettei nyt tarvitsisi lähteä sille asumuserolinjalle, koska näissä on aina se mutta, että toinen lupailee ja lupailee mutta mikään ei muutu. On helppoa luvata ja viikon toteuttaa lupaustaa ja sitten palata vanhoihin tapoihin. No, se jää nähtäväksi. 🙂👍
joo-o.
Tuosta riippuvuudesta vaan on tosi hankala päästä eroon. Toivotaan kuitenkin parasta.
Meilläkin on jakuvasti ridelty ko aiheesta. Ärsyttää kun mies viettää niin suren kotona olemisen ajastaa niiden "helvetin koneiden" kimpussa. Ja niitä on vielä pitänyt hankkia useampia, ipadit, kannettavat, iphonet, kaikki vaativat aikaa, ne oikein tuntuvat huutavan, että minun vuoro, minun vuoro...
tunturisopuli kirjoitti 7.3.2012 12:41
Hei taas blackswan!
Hyvä että puhuitte vakavasti ja sanoit, että avoero on todellakin mahdollisuus, jota punnitset. Miestä on siis "varoitettu". Nyt on hänestä kiinni, mitä hän tekee.Mielestäni teidän kannattaisi keskustella siitäkin vielä, miltä miehestä tuntuu. Miksi hän pelaa niin paljon? Osaako hän vastata? Onko hän itse tyytyväinen suhteeseenne? Miten teidän lemmenasioidenne laita on?
Mietin vain, onko pelaaminen jokin pakokeino työstä/stressistä/perheestä vai onko se vain niin mukavaa, että sitä voi itsekkäästi harrastaa töiden jälkeen joka päivä?
Ettei nyt tarvitsisi lähteä sille asumuserolinjalle, koska näissä on aina se mutta, että toinen lupailee ja lupailee mutta mikään ei muutu. On helppoa luvata ja viikon toteuttaa lupaustaa ja sitten palata vanhoihin tapoihin. No, se jää nähtäväksi. 🙂👍
Juu, se on tosiaan nyt hänestä kiinni mitä haluaa meidän yhteiseltä tulevaisuudelta.
Hän pelaa peliä, koska on riippuvainen yhteisöstä mikä on pelissä, eli siis pelikavereista joiden kanssa juttelee kuulokkeet päässä mikrofoonin välityksellä.
Lemmenasiat ovat olleet retuperällä juurikin muiden asioiden takia :/
Ehkä hän ei edes ole ajatellut miten meidän suhde voi kun kaikki aika menee sinne nettiin.. Niin se jää nähtäväksi miten käy...
Omalla miehellä myös jonkinsortin peliriippuvuus. Ymmärrän kyllä että perhe ja kaverit ovat kotimaassa ja täällä ei tunnu olevan mitään tekemistä, mutta se että yritystäkään ei enää ole. Kahdet opinnot jääneet kesken. Ei saa töitä kun ei osaa kieltä eikä ole mitään korkeakoulu/yliopistotutkintoa. Harmittaa kun en tiedä kuinka motivoida häntä kun meidän turvattu tulevaisuus ei tunnu olevan tärkeää tai jotain...
Hei!
Vastaan tähän viestiketjuun, koska olen elänyt 15 vuotta miehen kanssa, jolla on peliriippuvuus, tosin rahapeleihin, mutta ilmiö ja riippuvuus on varmaankin samankaltaista. Aluksi olin aika hämmentynyt, kun tämä tuli ilmi, maanittelin, raivosin, keskustelin ja uhkailin avioerolla. Kävimme perheneuvolassa, A-klinikalla ja itse sairastuin alkoholistivaimojen stressisairauteen, olin siis jatkuvassa hälytystilassa. Minulle puhkesi myös astma.
Lopulta tajusin, ettei pelaaminen johtunut minusta ja että en halunnut elää pelaajan kanssa. Olemme nyt eroamassa ja asumme erillään. Ero teki kipeää, mutta jos olisin jäänyt elämään pelaajan varjoon, olisin kieltänyt samalla itseni. Rahapelaamiseen liittyy päivittäistä salaamista ja petetyksi tulemisen tunteita,ne olisivat kuluttaneet minut kokonaan. Annoin vastuun pelaamisesta miehelle, hän on aikuinen, joka saa valita mitä elämällänsä tekee. Ja minä myös tein oman valintani. En halunnut olla enää äiti, joka huolehtii asioista, halusin lopulta katsoa tosiasioita silmiin. Parantua ei voi ilman omaa tahtoa.
Minusta kannattaa kysyä itseltä, mitä minä haluan? Mikä minulle on tärkeää ja kuunnella mitä oma sisin kertoo. Peluurin sivuston suljetut ryhmät ovat olleet hyvä väylä keskustella muiden puolisoiden kanssa, siitä on ollut paljon apua. Ja kirjasta "Jälleenrakennus" eron hetkellä. Josef Kirscnerin "Itsekkyyden harjoituskirja" on myös auttanut minua kuuntelemaan omaa sisintä ja huomaamaan, että on tärkeää välittää itsestä. Pelaaminen syö perheen ajan ja ainakin meillä kiristi ihmisten välisiä suhteita.
En halua kannustaa eroon, mutta meillä se oli lopulta ainoa tie tervehtymiseen.
T. sortsima
Kiitokset vastauksistanne 🙂
Meidän tilanne on parantunut sitten viime kirjoittelun ja mies tajusi perheen olevan hälle etusijalla ja tärkein, tosin nyt on taas pikkuhiljaa alkanut istua koneella enemmän mutta jospa peini muistutus auttaisi asiaa...ehkä.
-blackswan-