Pientä peilausta tälle asialle, jos se paperilla näyttäisi yhtään erilaiselta. Onko kysymys siitä että mä vaan ylireagoin ja hysterisoin, koska mä olen niin loppu tähän tilanteeseen että en jaksa enää edes huutaa tai riidellä tai itkeä.

Miehen pitäisi saada pelata jatkuvasti. Kaikki aika mitä lapset saavat katsoa telkkaria (tyttö tunnin ja pojalla 2h peliaika) pitäisi ottaa niiltä pois, koska lapset saavat tehdä mitä haluavat, niillä ei ole miehen mukaan mitään rajoja, mä olen huono äiti ja haukkumalla lapsia tyhmiksi (-Lasten jatkuvaa haukkumista ; kusipää, urpo, idiootti, vitun tyhmä) hän kuulemma opettaa niitä rajoja. miehen mielestä on kohtuutonta, että hän joutuu käymään töissä, hänellä on velvollisuuksia ja lapsilla vain oikeuksia. Mikään selitys siitä että ne on LAPSIA ei auta, vaan sama laulu jatkuu.
Lapsille on mm. kerrottu päin naamaa kuinka miehen loma on pilalla, ja kuinka nimenomaan me ollaan se pilattu olemalla kotona. Hän on kuukausia odottanut että saa pari viikkoa pelata, ja me pilattiin koko juttu. Kerrottu kuinka seuraavan loman hän ottaa rahana ettei tarvitse kärsiä kotona. Tai vaihtoehtoisesti ottaa pleikkarin ja lähtee muualle. Tämän mäkin olen saanut kuulla moneen otteeseen. mies ei osallistu kotitöihin, ne on selkeesti mun hommaa. Koira on miehen, sen hoito sujuu kohtalaisen hyvin, kuitenkin mä joudun huolehtimaan ruoat, vedet, kynsienleikkuut. Eilen kuitenkin pyysin pitämään vauvaa että saan syötyä, viiden minuutin päästä alkoi mollaaminen kuinka mies joutuu tekemään täällä kaiken ja mä makaan perseelläni. Oltiin tosiaan sitä ennen 2 päivää evakossa hengähtämässä ja mies oli kotona yksin, pelaamassa. mies saattaa huutaa vauvalle ”lopeta toi vitun potkiminen saatana kun mun selkää sattuu” ollessaan vaihtamassa vaippaa. Pahalta tuntuu myös katsoa kuinka tyttö käpertyy miehen kainaloon sanoen ”isi mä rakastan sua”. Saamatta mitään vastausta. MITÄÄN.tyttö kokeili uudestaan, sanoi ”isi mä rakastan sua niin niin paljon” mies totes ”joo, mees nyt pois siitä”. Viiden minuutin päästä makasikoiran kanssa lattialla jutellen sille ”isin pikku rakas karvapylly”.tyttö katsoi vierestä ja suru sen silmissä oli valtava. Kaikki mitä täällä tapahtuu, kärjistyy siihen että mies toteaa ”kun mä en saa ikinä pelata”. Vaikka edellinen yö olis pelattu aamuneljään. vauvan syntymän jälkeen mä olen saanut yhden kerran jäädä sänkyyn ja mieson ottanut vauvan. Äitienpäivänä. Lomalla mies on saattanut pelata lähes koko yön ja nukkua klo 12 asti. Siltikään ei saa ikinä pelata. Kysyin että pitääkö mun ja lasten istua jossain nurkassa iltapäivät että hän saa pelata niitä K-18 pelejä vai mitä meidän pitää tehdä, vastaus oli että kai te johonkin muualle voitte mennä. Ja että se on oikeastaan mun syytä kun en anna ostaa uusia pelejä. Rahaa ei muutenkaan ole, mies syyttää mua varkaaksi kun hän ostaa ainoastaan kaljaa ja bensaa, eikä mitään muuta, silti tili tyhjenee.
Onko ylireagointia mun kohdalta, että haluan myydä asunnon ja muuttaa lasten kanssa pois? Pitääkö mun tosiaan kuunnella päivittäin kuinka mun lapset on paskoja, ja ne saa tehdä mitä vaan ja mieson tässä se väärinkohdeltu kun hän joutuu käymään töissä ja maksamaan laskuja?
Sanottakoon vielä se, että meillä on lähes eurolleen samat tulot. Kun mies vielä opiskeli, koulua oli 2-4h päivässä JOS meni edes koululle asti. Töitä ei siinä ohessa ehtinyt millään tekemään koska ”paskaduunit ei oo mua varten”. Velkaa on näiltä ajoilta useita tuhansia, kun mun firman tulot ei kerta kaikkiaan vaan riittänyt menoihin vaan joustoluottoa oli pakko ottaa. Jopa firman velat on maksamatta.Siitäkin huolimatta että tein viikonloppuisin ravintolakeikkaa verokortilla. Kun mä menin kouluun, kävin siellä 8-16 joka päivä. Sen lisäksi olin kahdessa eri työpaikassa. Ja hoidin kotityöt siihen päälle, koska Mika ei sellaisia tee. JA pelaamiseen meni kuitenkin paljon aikaa.
Kysymys on mitä ilmeisemmin pelirippuvuudesta, mutta sitä mies ei myönnä. Enkä missään nimessä edes kuvittele itse olevani mitenkään täydellinen. En varmasti ole. Mutta ei näinkään voi elää.