Niin paljon on sanattomia ajatuksia parisängyssä…
Nainen kääntää selkänsä ja käpertyy sikiöasentoon – ”voi, kun hän ottaisi minut kainaloon ja pitelisi minua”.
Mies myöskin kääntää selkänsä ja kiskoo hieman peittoa – ”silittäisipä hän olkapäätäni”. Nainen hakee nukkuma-asentoa – ”tajuaakohan hän, että olenkin hereillä?”.
Mies menee takaisin selälleen ja köhähtää pettyneen kuuloisesti – ”sanoisipa hän rakastavansa minua”.
Nainen niiskauttaa – ”jospa hän miettisi itkenkö, ehkä hän sitten pitelisi minusta kiinni”.
Mies kääntyy uudelleen kyljelleen ja kääntää selkänsä – ”hän ei aio koskettaa tai puhua”.
Nainen alkaa hengittää raskaammin – ”toivottavasti hän luuleekin, että nukun jo”.
Loppujen lopuksi, jos tätä katselisi kärpäsenä katossa, siinä nukkuisi vain kaksi ihmistä miltei liikkumattomina.
Parivuoteessa ollaan niin lähekkäin, mutta silti niin kaukana…