Moroo. Mietin tuossa kauan että mitä kirjotan kun ei oikein jaksa mitään. Ei saa unta,ei tee mieli ruokaa ja tuntuu että koko elämän halu on mennyt. Vaikka se kyllä silloin aina löytyy kun likat tulevat leikkimään kotia (2 ja4v ) Mutta kun iltaisin painun nukkumaan yksin tuohon niin silloin ajattelen vaikka mitä.

Niin ja siitä pettämisestä,tottakai avoimesti on asia läpi käytävä jos ihminen on tehnyt virheen. Tein väärin ja tiedostan asian ja ja mitä sitä muuta voi sanoa kuin olevansa todella pahoillaan vaikkei se varmaan asiaa silloin auttanut.

Heip,
illat ne aina on pahimpia. Päivät menee kaikkea touhuillessa ja eikä sillo aktiivisesti tee ajatustyötä, mut sitte ku tulee ilta ja rauhottuu, nii jopas alkaa kaikki ajatukset pörrää😟 tuttu tunne.
Ei varmasti oo sulla mikää huippufiilis nyt ja sen ymmärtää! Nyt sun pitää vaa antaa itelles aikaa käsitellä se asia ja antaa tunteiden tulla, eikä kääntää niitä pois.

Ruokahaluttomuuskin on ihan tuttua itelle, aina kun olut joku ongelma tai kriisi tai pahaolla niin ei maistu ruoka, eikä pysty nukkumaan.
Pahimmassa masikessa 5 vuotta sitte, mä laihduin yli 5 kg, kun en syöny.
Ja sit ku on väsyny ja ei tee mieli ruokaa, ei sitä myöskään viitti itelleen tehdä ruokaa.
Mulle annettiin neuvoks, että yiritä syödä edes sun lemppariruokia ja ainakin kerran päivässä kunnon ateria.

Kyllä sitä sitten voimavaroja löytyy kummasti kaikkeen vaikka ei sillä hetkellä siltä tunnu. Kiva juttu, että tytöt tulee sun tykö leikkii ja se piristää sun päivää!
Jos sun unettomuus jatkuu kauhian pitkään, monta kuukautta, etkä saa nukuttua vaikka olisit kuin väsyny,niin sit kandee mennä lekuriin ja hakee jotain nukahtamislääkettä, se ei ole häpeä. Ihminen tarvii unta, että se jaksaa edes vähän.
Eikä su mun mielest tarvi jaksaa kun vähän kerrallan, ei ihminen kaikkee pysty heti selvittään, eikä kyl tarttiskaan.

Tsemppiä ja voimia sulle 🌻🙂🌻

Terve,kesällä seurasin teidän keskustelua pariterapiasta ja olin aluksi toiveikas oman tapauksen suhteen.Meillä tilanne oli kanssa kriisissä ja sovittiin että yritetään käyttää kaikki kostit suhteen pelastamiseen ainakin lasten vuoksi.Kerran kävimme yhdessä ja seuraavana päivänä vaimo ilmoitti että haluaa eron,omien sanojen mukaan pelästyi tilannetta sen jälkeenkin oli vielä puhetta että mentäisiin yhdessä mutta toisella ei tuntunut olevan haluja,ja viimeisenä niittinä paljastui toisen työpaikkaromanssi.Olisi varmaan tehnyt hyvää tulevaisuutta ajatellen käydä terapiassa vaikka ei suhdetta olisikaan saatu pelastettua.Joudumme kuitenkin loppuelämämme olemaan tekemisissä lasten takia.Omalta kohdaltani uskon että siitä on hyötyä joten aion jatkaa sitä yksinkin tosiaankin omaa ja lasten tulevaisuutta ajatellen ja varaan lapsillekkin ajan perheneuvolaan että voivat jutella ammattilaisten kanssa asioista.Tosiaan tänään varmistui ero 13 vuoden liitosta.Nyt selvitellään enään omaisuus ja huoltajuus asiat jotta päästään jatkaamaan tahoillamme.

Hei,

Olen myös seurannut tätä keskustelua, ja alussa tunsin kovasti myötätuntoa, koska olen samaa mieltä, että pariterapia on erittäin hyvä ratkaisu parisuhdeongelmiin. Ja ihmettelin miksi vaimo ei moiseen usko. Sitten luinkin tuosta syrjähypystä. Ei ole ihme! Ei syrjähypystä noin vaan pääse yli! Se on suurin virhe ja loukkaus toista kohtaan. Luottamus menee totaalisesti. Luottamuksen voi menettää hetkessä, mutta sen takaisin saaminen kestää vuosia ja vaatii todella kovaa työtä. Useimmissa tapauksissa sitä ei enää saavuteta koskaan.
Olette vielä tosi nuoria. Lasten vuoksi on tosi surkeaa, että teit syrjähypyn. Siitä kärsii ennenkaikkea lapset. Nyt olisikin tärkeintä miettiä, mikä on lapsille parasta. Onko lapsille hyväksi elää perheessä, jossa vanhempien välillä ei ole luottamusta? Ja niinkin vaikea ja raskas asia, kuin pettäminen kaivertaa vanhempien suhdetta. Vaimosi ei todennäköisesti tule pääsemään siitä koskaan yli. On mielestäni hyvä ratkaisu, että aloitat terapian yksin, sillä apua tarvitset nyt kovasti. Ja toivon, että käyt terapiassa läpi myös omaa syyllisyyttäsi.

hessu2 kirjoitti 18.8.2010 23:1

Terve,kesällä seurasin teidän keskustelua pariterapiasta ja olin aluksi toiveikas oman tapauksen suhteen.Meillä tilanne oli kanssa kriisissä ja sovittiin että yritetään käyttää kaikki kostit suhteen pelastamiseen ainakin lasten vuoksi.Kerran kävimme yhdessä ja seuraavana päivänä vaimo ilmoitti että haluaa eron,omien sanojen mukaan pelästyi tilannetta sen jälkeenkin oli vielä puhetta että mentäisiin yhdessä mutta toisella ei tuntunut olevan haluja,ja viimeisenä niittinä paljastui toisen työpaikkaromanssi.Olisi varmaan tehnyt hyvää tulevaisuutta ajatellen käydä terapiassa vaikka ei suhdetta olisikaan saatu pelastettua.Joudumme kuitenkin loppuelämämme olemaan tekemisissä lasten takia.Omalta kohdaltani uskon että siitä on hyötyä joten aion jatkaa sitä yksinkin tosiaankin omaa ja lasten tulevaisuutta ajatellen ja varaan lapsillekkin ajan perheneuvolaan että voivat jutella ammattilaisten kanssa asioista.Tosiaan tänään varmistui ero 13 vuoden liitosta.Nyt selvitellään enään omaisuus ja huoltajuus asiat jotta päästään jatkaamaan tahoillamme.

Enhän minäkään hyväksy pettämistä. Ensimmäinen seurustelukumppani 10 vuoden takaa niin teki ja pyysi mua takasin,mut mä sanoin, ettei se onnistu, en voi luottaa sinuun enää.
Mutta se on ollutta ja mennyttä, eikä tässä mun ja mieheni tapauksessa ole kyse pettämisestä, kummaltakaan osapuolelta, on kaikkea muuta ikävää.
Ensimmäinen pariterapia avasi taas keskusteuyhteyden jota meillä ei ollut pitkään aikaan ja nyt ollaan keskenämme saatu keskusteltua erilaisista asioista suhteessa, huomaavaisuudesta, siitä miten osoittaa sitä jne. ihan perusjutuista.
Syyskuun alussa on toinen terapiakäynti ja sitten taas katsotaan tilannetta eteenpäin.

Lapsia meillä ei ole, joten on hankala ajatella asioita siitä näkökulmasta.
Tietysti haluan perheen lisäystä tulevaisuudessa ja siksi haluan yrittää selvittää meiän suhteen asioita ja ongelmia, ettei lapset joutuisi kärsimään ja että lapsilla olis mahdollisuus onnellisiin vanhempiin ja onnelliseen elämään.
Vielä en tiedä sitäkään, onko tämän hetkinen mieheni tuleva isä lapsille ja miten suhteemme käy.