Moi istoo2,
sain just ensmäisen ajan mulle ja mun miehelle myös pariterapiaan. Ja olipas hyvä,kun kerroit tuntemuksistasi miehenä, niin ehkä tiän mitä sen mun miehen päässä saattaa liikkuu. Mutta en usko, että sun vaimos syyttää sua ihan koko ajan tai se aika menee siihen, onhan siinä se terapeutti paikalla, joka varmaan osaa pitää langat käsissään 🙂👍
Samat toiveet täälläkin, että toivottavasti siitä olisi apua ja meiän suhde elpyisi ja saatais työkaluja yhteiseen elämään.
Kyl minussaki on parantamisen varaa.
Me haluttiin miehen kans jatkaa yhessä ja yrittää uudelleen apujoukkojen kera.
Meil ei oo lapsia ja yhessä ollaan oltu vuosi, kihloissa ollaan.
Eikä me haluta heti luovuttaa.
Mä lähin kotoo mun vanhempien tykö kamalan riidan jälkeen ja olin siellä jonkin aikaa.
Kunnes päädyttiin tähän päätökseen.
Katsotaan mitä se tuo tullessaan, ehkä asiat selviää.
🙂👍

Kiitos sirpale kannustavasta viestistä. Toivottavasti aika ei mene syyttelyyn. laitan illalla sitten ajatuksia terapian jälkeen. Ja hieno homma myös teidän suhteessanne että olette molemmat valmiina yrittämään apujoukkojen kanssa. Se vainn kertoo että molemmat välitätte toisistanne.

Minullakin on onneksi oma suku tukena,ja vaimolla myös,tosin he tukevat häntä eroamaan koko ajan minusta. niin se on ollut koko ajan ensimmäisestä seurustelupäivästä lähtien.

Se on myös ollut osasyy miksi olen koko ajan tuntenut epäonnistuneen,ja olen voinut pahoin kun en ole voinut antaa vaimolleni kaikkea hienoa niinkuin heidän perhe. ja olen antanut suhteen kärsiä. olen ollut epävarma,mutta toivottavasti saan itseni siihen uskoon että vaimolleni riittää vain rakkaus,ja hyvä suhe,eikä' tarvitse murehtia muusta

Eihän siinä mitään, jos puoliso syyllistää, mutta jos tilanne menee siihen että pariterapiassa terapeuttikin alkaa syyllistää niin sitten on huonosti asiat 🙂

Toivottavasti saatte suhteen kuntoon. Valitettavasti siinä vaiheessa, kun terapiaan vihdoin lähdetään, asiat ovat niin solmussa että selvittäminen voi olla jo mahdotonta. Toivon, että lastenne takia asiat järjestyvät ja ero voidaan välttää. Varmasti on hyvä päästä puhumaan lukoista terapeutin välityksellä. Jos kyseessä ei ole pettämisasioita, niin toivoa on ainakin. Se tahtoo olla niin, että puolisoa pidetään itsestäänselvyytenä, kunnes puoliso ei enää jaksa ja ymmärtää alkaa elää omaa elämäänsä.

Pariterapia auttaa oikeastaan vain kommunikaatiovaikeuksiin, auttaa ymmärtämään puolisoa paremmin. Ota kaikki tehtävät mitä saatte tosissaan, ja tehkää ne vaimon kanssa yhdessä. Jos te kumpikin sitoudutte analysoimaan missä meni vikaan, mitä itse teit väärin ja mitä vaimo teki väärin, mitä tarvitsette toisiltanne jatkossa ja missä voitte tehdä kompromisseja/mitkä ovat ehdottomia rajoja mitä ei ylitetä, ja jos teillä on puhevälit olemassa eikä kuvioissa todellakaan ole kolmatta pyörää, rakastatte toisianne yli kaiken, niin miksi ette saisi asioita kuntoon. Onnea matkaan!

Moi juulia00, lainaan sun tekstiä: "Pariterapia auttaa oikeastaan vain kommunikaatiovaikeuksiin, auttaa ymmärtämään puolisoa paremmin. Ota kaikki tehtävät mitä saatte tosissaan, ja tehkää ne vaimon kanssa yhdessä. Jos te kumpikin sitoudutte analysoimaan missä meni vikaan, mitä itse teit väärin ja mitä vaimo teki väärin, mitä tarvitsette toisiltanne jatkossa ja missä voitte tehdä kompromisseja/mitkä ovat ehdottomia rajoja mitä ei ylitetä, ja jos teillä on puhevälit olemassa eikä kuvioissa todellakaan ole kolmatta pyörää, rakastatte toisianne yli kaiken, niin miksi ette saisi asioita kuntoon"

Toi on varmasti ihan totta, sitä mä tässä pelkäänkin, ettei toi toteudu ja mies tekee oman päänsä mukaan ja on mukana pelkästään siksi, että sai mut takasi ja mikää ei muutu.
Mut toisaalta,mä en oo koskaan saanu sitä kiinni valheesta tai petetyistä lupauksista.
Mutta muuten, meillä on kyllä asiat sekasin. 🙄
Oon tässä muutaman viikon tuntenu itteni väsyneeks ja masentuneeks ☹️
Miten sulla istoo2 meni?

Sirpale82, sepä se, ihmiset odottavat pariterapialta ihmeitä, mutta lähinnä se auttaa vain toisen ymmärtämisessä. Se ei voi siis korjata luonnevikoja eikä luultavasti tuoda kemiaa pariskunnan välille jota ei ole koskaan ollutkaan 🙂 On ymmärrettävä, että suhdetta ei voi pitää yksin kasassa. Jos kyseessä on siis jokin lukko, jonka voi avata kuten se että ei puhuta samaa kieltä, niin silloin terapeutti voi auttaa. Kun et itse saa puolisoa tajuamaan omaa kantaasi tai ette ole samaa mieltä jostain niinkin tärkeästä asiasta kuin parisuhteen rajat, käsitys pettämisestä tms., niin kolmas osapuoli eli terapeutti tai pariskunnan luottoystävä voi ehkä auttaa.

Jos miehesi on lähdössä terapiaan sinun vuoksesi tai mieliksesi, niin lopputulema voi hyvinkin olla että siitä on teille apua. Jos hän taas mielessään on jo päättänyt, että ero on se seuraava askel niin sillehän ei voi edes terapeutti mitään..Meillä on valta muuttaa vain itseämme ja ajatuksiamme, käsityksiämme ja masennus on sellainen juttu, että kun ihminen toimii omien periaatteidensa vastaisesti niin mieli voi masentua. Ehkä sinä jo sisimmässäsi tiedät mihin teidän suhteenne on menossa, ja siksi masentaa. Ehkä sinä yrität liikaa, ja miehesi ei lainkaan. Kun sen seikan toisessa näkee, niin ihan varmasti se masentaa.

Vaikka pariterapia ei auttaisi pitämään liittoa kasassa, niin näen henkilökohtaisesti sen hyvänä ratkaisuna suhteen ongelmien puimiseen ja myös aikuismaiseen päättämiseen niin, että kaikki tarvittava on sanottu. Tämän jälkeen voi jättää kyseisen elämänvaiheen ja suhteen taakseen ilman katkeruutta niin, että uusi onni voi tulla ilman menneisyyden taakkoja. Joskus on parasta vain luovuttaa.

Juulia00,
se on totta että olen yrittäny liikaa, siksi mä väsähdin ja terveydenhoitajan vastaanotolla selvisi, että mun pahaolo johtuu suhteesta.
Mä kirjotin ton:Mun elämä miksi siitä tuli näin hirveä.. ja nyt vaan tuntuu, että annanko uuden mahdollisuuden turhaan, vai olenko ihan hullu😐
Mutta uuden mahdollisuuden annan vain kerran tai sit jos fyysistä voimakäyttöö tai väkivaltaa tulee, mä lähen miettimättä.
Mies kyllä myöntää kaiken ton, ei se ole kieltänyt mitää ja sano, ettei fyysistä voimaa ja väkivaltaa saa käyttää, pyysi se multa sitä anteeksikin ja kun se suostu tohon pariterapiaankin. Sen takia annoin sen mahdollisuuden ja mun rakkautta on vielä jäljellä, en haluis heti luovuttaa. En tiiä, elänkö mä turhaan toiveissa, että ihminen voi muuttua. Tiiän, että kaikki ei tapahdu hetkessä ja jos tilanne menee parempaan päin, tunnen sen varmaan olossani.
Ehkä toi pariterapia selkeyttää asioita entisestään ja sit kaikki on selvää, siinä on onneks se ulkopuolinen joka näkee asian etäämmältä ja eri kantilta kuin mä mieheni kanssa.
Ei me mistään olla miehen kanssa puhuttu, kai se on perus suomalainen mies, joka ei puhu kuin joskus, sillon kun sillä on asiaa.Tietäis vaan mitä sen päässä liikkuu ja mitä se tuntee kaiken tän keskellä🙄 en minäkää oikee tiä mitä mä tunnen, mullakin on ajatukset jotenki hajallaan, ei niinku selvää alkua, eikä loppua.

Moi taas.

Voin sanoa että pariterapia oli todella onnistunut reissu. Vaikka tosin vaimoni yrittikin syyttää minua koko ajan ja itse jouduin olemaan puolustus kannalla. Tosin terapeutti oli todella ammattilainen,ja muistan vieläkin kuinka se kehu minua että sanoin todella ihanasti.

----> terapeutti kysyi minulta miksi olen niin sulkeutunut,ja vastasin hetken mietittyäni että helpompi olla toiselle vittumainen ja kusipää jotta kun ero tulee niin ajattelee etteipä paljoo menettänyt,vaikka onkin menettänyt koko elämän.

Suosittelen kaikille terapiaa. älkää päästäkö suhdettanne räjähdyspisteeseen,vaan hakekaa apua ajoissa.

En vielä osaa sanoa,saammeko suhteemme toimimaan tosin varasin uuden ajan terapiaan jonne menen vaikka yksin koska seuraavassa suhteessa tilanne voi olla sama niin haluan kehittyä ihmisenä ja parempana puolisona.

Jos haluatte tietää lisää terapiasta,kerron mielelläni lisää. Hauskaa juhannusta kaikille 😍

Voin sanoa että pariterapia oikeasti auttaa ja se oli positiivinen kokemus.

Toivottavasti kaikki ymmärtävät vain hakea apua ajoissa,ennenkuin koko suhde on räjähdyspisteessä.

Ja kyllähän se jännitti siinä vaiheessa kun ovi aukesi ja kutsu sisään kävi. Mutta ainakin meille sattui todella ammattilainen ja varasin heti seuraavan ajan.

en tiedä saammeko suhteemme kuntoon enään,jota kyllä toivon. Mutta seuraavalle kerralle menen vaikka yksin,koska haluan kehittyä parempana puolisona ja ihmmisenä.

Ja samat ongelmat voivat olla seuraavassakin suhteessa edessä joten ei siitä haittaakaan ole.

Moikka istoo2,

Olipa hienoo kuulla, että pariterapia meni hyvin🙂👍 hienoo kuulla se miehen sanomana. Mäkin toivon, että siittä ois mulle ja mun miehelle apua ja se sais tommosen kuvan siittä. Mulla on itellä terapiavuosia takana jo 4 vuotta,kun kävin läpi vaikea-asteisen masennuksen.
Itse hakeuduin hakemaan apua keväällä ensin koukuterveydenhoitajan (opiskelen lähihoitajaks) kautta kun oli pahaolo ja sit menin psykiatriasairaanhoitajan tykö, jossa sitten selvis, etta pahaolo ja ahdistus johtu suhteesta ja nyt ollaa täsä pisteessä.
Sä voit lukee mun tekstin: Mun elämä, milloin siitä tuli näin hirveä...

Toivottavasti teiän suhde saa uutta voimaa ja saatte apua ja työkaluja arkeen. Sitä mä kans toivon, vaikkakin olen varautunu siihenki vaihtoehtoon,ettei me välttämättä jatketa, jos vaan ei toimi niin ei toimi. Mut kyl yrittää täytyy.

Lainaan sun tekstiä:
"En vielä osaa sanoa,saammeko suhteemme toimimaan tosin varasin uuden ajan terapiaan jonne menen vaikka yksin koska seuraavassa suhteessa tilanne voi olla sama niin haluan kehittyä ihmisenä ja parempana puolisona."

Hienoo, kun sä aattelet noin🙂👍
Meiän ensmäinen aika on 5.7. eli ens viikon maanantaina.
Kirjottelepa lisää kuulumisia!

Lämpöstä kesäaikaa sulle 🌻🙂🌻

Noh teidän aikahan on huomenna. Toivottavasti kaikki menee sielläkin hyvin ja saatte uusia näkökulmia suhteeseen ja itseenne. Minulla on uusi aika keskiviikkona,jonne tosin nyt näyttää että joudun yksin menemään 😞 Ensin näytti että kaikki tosiaan lähtee menemään hyvin ja olimme kuin vasta rakastuneita,enkä todella mitä tapahtui muutaman päivän aikana kun hän oli kavereitten kanssa aikaa viettämässä. Sen jälkeen hän muuttui todella kylmäksi ja välinpitämättömäksi. Ja lapset todellakin kyllä tarvitsisi molempia vanhempia,mutta näillä mennään ja katsotaan mitä tulevaisuus tuo tullessaan

Moi istoo2,

Joo, meillä meni hyvin ja saatiin uusia näkökulmia, mä kirjottelinki tonne toiseen keskusteluun enempi. Mies suostui siihen toiseenkin terapiakertaan mukaan, mikä ilostutti mua kovasti 🙂 nyt sitten katotaan miten arki menee.

Kurjaa, että sulle kävi noin että joudut menee yksin 😞 toivon, että sun elämänkumppani huomaa, että todella teet töitä teiän suhteen eteen! Kurjaa, että elämänkumppanisi muuttui kylmäksi ja välinpitämättömäksi, se ei tunnu hyvältä, oon kokenu samaa.
Oiskohan siellä illan vietossa tapahtunu jotai, tai kaverit sanonu jotain sellasta, mikä ei välttämättä pidä paikkaansa tai yrittäny mustamaalata sua tai jotain..
Ootko sä kysyny tai ottanu asiaa puheeksi?
Mut mene kuitenkin sinne terapiaan, vaikka yksin, sä voit puhua siellä tosta kokemuksesta. Ja sä voit saada neuvoja
🙂👍
Missä sä muuten asustelet nyt, ootko sä yksin teiän kotona?
Tsemppiä sulle🙂🌻

Olen kyllä todella iloinen teidän puolesta 🙂

Silti se saa minut katkeraksi kun minulle ei suotu sitä mahdollisuutta,näyttää että olen tosissani ja teen mitä vaan hänen eteensä.

Olenhan minä yrittäny keskustella hänen kanssaan mutta ainoa mistä hän suostuu puhumaan on että milloin otan lapset,se saa minut todella kurjaksi. Näinkö sitä erotaan että lyödään seinä vastaan eikä etes keskustella.

Sain kyllä paljon vinkkejä terapiasta,ja teki hyvää keskustella,vaikka toivoin että hän olisi ollut mukana. En tiedä mitä on tapahtunut/tapahtui,täytyy vain kunnioittaa hänen päätöstään vaikkei se helppoa ole.

Ehkä hänen on helpompi olla kylmä,kuin nähdä totuus että olen täällä vain häntä varten.

Kyllä yksin asun täällä,ja kylläpä koti/mieli tuntuukin tyhjältä 😞

Moi istoo2,
Kiitos!
Oon pahoillani sun puolesta☹️ sun ja lapsiesi takia toivon, että saisitte edes puhevälit kuntoon, parasta tietty ois jos he palaisivat kotiin sun luo ja oisitte taas perhe.
Kurjaahan tuo on,kun sä todella yrität ja kuten sanoit, että olet vain häntä varten.
Luulisi että toinen olisi siitä iloinen ja antas mahdollisuuden näyttää että voi muuttua.
Mä en ymmärrä miks hän tekee sulle näin.

Mä annoin mahdollisuuden mun miehelle ja tein rajat selväksi ennen kuin tulin takasin kotiin että lähden, jos taas tapahtuu pahoja asioita. Ja kun mies myönsi tehneensä väärin, pyysi anteeksi ja suostui terapiaan, niin siinä oli paljon sellasta hyvää miksi mä haluan yrittää uudestaan ja annan miehen näyttää että se on sanansa mittainen.
Ja vaikka mies olikin ilkee ja kaikkee mitä tuolla lukee, niin siinä on kuitenkin paljon hyvääkin ja sellasta, miks mä miestäni rakastan.

Hyvä kun sä menit sinne terapiaan, onko sulla jo uus aika?
Mä nostan sulle hattua siitä, että olet mies joka käyttää sen hyödyksi ja voin sanoa 4 vuoden terapiakokemuksella, että se todella auttaa jos vaan antaa sen mahdollisuuden sille ja jos vielä on hyvä terapeutti niin se on tehokasta.
Ajatteles, että jos teille tulee ero,niin sä olet tehny töitä sun ittes kanssa, niin et ehkä tee enää samoja asioita uudessa suhteessa, sä olet oppinut ja se suhde on silloin jo erilaisella pohjalla. Sanon jos, kun asiat voi muuttua ja kumppanisi huomaa, että sä teet töitä. Kannttaa käydä sitkeesti siellä terapiassa, jos tulee ero sulla on terapiakontakti ja sä pääset siellä työstämään ajatuksia ja tunteita, ettet jää ihan tyhjälle pohjalle.
Mä oon oppinu terapiassa paljon erilaisia ajattelumalleja ja toimintamalleja ja työstämään asioita omassa päässäni, välillä pitää palata miettimään jonkun ongelman edessä, että mitäs siellä terapiassa tästä sanottiinkaan 😳

Kotonasi on varmasti tyhjää ja kurjaa😞 Mä oo miettiny usein, että kunpa tietäis mitä sen toisen päässä liikkuu, niin joskus vois todella olla helpompaa, tietäis mitä pitäs tehä. Typerää, kun hän ei tuu sua yhtään vastaan.
Onko sulla läheiset välit kumppanisi vanhempiin, voisitko sä heille kertoo ja kysyä mitä on mahtanut tapahtua? Luulis heidän tajuavan. Mun isä oli todella iloinen, kun kuuli että mennään terapiaan ja että mies oli pyytäny anteeks. Mä olen ainoo tyttö meiän perheessä ja oon isälle tärkeempi kuin uskonkaan.
Mä huomaan, että mulla alkaa olee hyvä keskusteluyhteys mieheni äitiin,niin ehkä mä häneltäkin voisin saada neuvoa tulevaisuutta varten.

Voimahali ja jaksamista 🌻🙂🌻 kirjottele miten sulla menee!
Mä toivon kovasti parasta sulle!

Siis kyllähän me puhua voidaan,mutta vain ainoastaan siitä millon otan lapset ja millon tehdään avioero. Tänään onkin avioehdon teko edessä. Ja hän ei suostu siksi puhumaan muusta koska haluaisin tietää mitä nyt oon tehnyt väärin,voitaisiinko jatkaa yhdessä apujoukkojen kanssa. Hän vain syyttää minua kahden vuoden takaisesta syrjähypystä jonka olemme avoimesti käsitelleet silloin,ja muuta syytä hän ei tähän hetkeen ole keksinyt.

Ja hänen vanhemmistaan ja suvustaan niin kyllä he avuliaita ovat silloin kun on pienikään toivo että erotaan, kuullostaa hieman katkeralta mutta lapset eivät ole ikinä olleet esim siellä yökylässä vaan pitkin kynsin ovat joskus muutaman tunnin niitä vahtineet. Lapset ovat aina olleet meidän vanhempien tykönä kun on haluttu laatuaikaa toisillemme.

Laitoin ehkä työn viimeiselle 14kk etusijalle enkä ollut tarpeeksi kotona,mutta se on rankkaa kun toinen on kotona/koulussa ja pelkästään minun palkalla mentiin,silti minun olisi pystyä antamaan hänelle enempi aikaa. Tietenkin minua ketuttaa niin pirusti silti kun viimeinen mahdollisuus jäi antamatta,mutta silti arvostan hänen panostustaan älyttömästi lasten kanssa ja olenkin häntä joskus muistanut kukkalähetyksillä vaikka olen ollut toisessa maassa töissä.

Enkä usko että tästä enään mitään tulee,hän on lyönyt niin jyrkän seinä meidän välille,ja muistutti taas eilen viestillä että ero tulee ja piste. Tuntui vain niin hemmetin pahalta kun vanhempi tyttö itki koko illan,se on ihan sekasin tästä kun asunut täällä koko pienen ikänsä ja sitten muutto ja ei tiedä missä on seuraavan päivän ja kysyi se yksi päivä että milloin minä muutan uuteen kotiin 🙂 Täällä lapsilla olisi hyvä olla maaseudun rauhassa,se on ihanaa katsoa kun aamulla juoksevat kilpaa hiekkalaatikolle tai trampoliinille jne leikkimään.

Tietenkin vaimoni voi tuntea että hänen nuoruutensa on mennyt hukkaan kun on joutunut olemaan lasten kanssa lähes koko ajan yksin työni takia,hän on 23 ja minä 27vuotias. Mutta kai tästä elämä jatkuu,ja toivottavasti joskus hän huomaa että teki virheen,olen minäkin niitä ennen tehnyt ja kadun niitä niin pirusti. Ja toivottavasti hänkin kävisi jonkun ammattilaisen jutulla jotta saisi muitakin näkökulmia kuin kavereittensa jotka vain yllyttävät lähtemään nopeammin.

Voi kurjuus😞
Ei kyllä taida olla vaimon vanhemmista nyt apua.
Jotenkin tuntuu, että vaimo on kovin nuori näkemään tilannetta toiselta kantilta ja jos kaverit ovat kovasti vaimon puolella, niin he sitten puolustavat kaveriaan ja ovat sitä mieltä, että pitää erota.
Voi olla että vaimosi on väsynyt ja turhautunut kaikkeen ja elämä ei ole tuonutkaan hänelle sitä onnea mitä hän unelmoi. Suhteessa kun pitää ottaa huomioon myös molemmat, ei se toimi yksipuolisesti.
Ainakin mä olin niin turhautunut, väsynyt ja stressaantunut kaikesta, että halusin vaan pois. Monta iltaa itkin tuskaani ja ahdistustani pois, mutta annoin mahdollisuden.

Syrjähyppyhän on väärin. Mutta te pystyitte silti jatkamaan yhessä ja puhuitte asian avoimesti. Jos se onkin kaihertanut vaimosi mieltä nämä 2 vuotta, tai hän ei oo saanu luottamusta kohilleen ja tässä tilanteessa se on sitte ase.
Tässäpä ois yks asia puitavaksi pariterapiassa, jos se syrjähypyn käsittely on jääny vaimolta kesken kesken tai jotain. Kunpa hän nyt huomaisi, että haluat muuttua ja tulis sinne terapiaan.
Niin monesti toivoo, että tehdyn saisi tekemättömäksi,mutta kun ei voi kääntää kelloa taaksepäin ja palata siihen aikaan, milloin mitäki tapahtu. Siksipä se onkin niin raastavaa, varsinkin kun katuu virheitään ite, eikä pysty näyttämään, että on luottamuksen arvonen,vaikka tekikin väärin.

Ymmärrän ton tilanteen kun kerroit että toinen käy töissä ja toinen opiskelee/on kotona. Meillä on tällä hetkellä samalla tavalla, mä opiskelen lähhoitajaksi että saisin pätevyyden tehdä sitä työtä. Hoitoalalla kun nykypäivänä painotetaan niin paljon sitä pätevyyttä, että se on oikeestaan vaatimus, että oot koulun käyny. Hyvä tuuri on käyny,että oon saanu tehdä sitä duunia ilman papereita,mut enää en kovin helposti pääse siihen duuniin, siksipä piti istahtaa sinne koulunpenkille. No, mulla on enää 1,5 vuotta jäljellä ( 2 vuotinen aikuiskoulutus) niin ehkä se siinä sitten menee.
Ja mieheni suusta oon kuullu monta kertaa, että se on rankkaa kun toinen vaan tienaa.
Mä saan onneksi liitolta päivärahaa, joka on parempi ku Kelan tuki, niin pystyn osallistumaan arkeen, ettei kaikki mene miehen pussista, vaikka tämä asia menikin väärin, kuten tuolla lukee, niin mies on sen huomannut ja ehdotti kompromissia.

Kurjaahan tuo on lasten kannalta ja vaikuttaa heihinkin ja kun iteki tuntee pahaaoloa, ei oikeen tiä, miten sitä lasta lohduttas. Ja kun ei tiä itekää, miten elämä jatkuu. Minkä ikäsiä tein lapset on?
Maalla on mukava asustella, itekin asustelen maalla ja mikä oiskaan mukavampi paikka lasten kasvaa, kun on rauhallista ja luonto lähellä.
Meillä ei ole lapsia, mikä on toisaalta ihan hyvä asia,kun taloakin rakennetaan.
Ja töissä tarvitsisi molempien käydä, ennenkuin perheen lisäystä suunnitellaan ja onhan tässä myös mun reumasairaus ja lääkkeet myös asioita, jotka pitää ottaa huomioon kun harkitsee raskautta.
Kyllähän mun sairauteni mieheenikin vaikuttaa ja kysyy jaksamista häneltäkin, kun välillä oon kovastiki kipeä.
Mut tarvii nyt edetä päivä kerrallaan ja yrittää olla murehtimatta huomista, ei ihan helppoo mulle...