Hei
Olen seurustellut 7 vuotta miehen kanssa joka on ahdistunut ja jatkuvasti näkee asiat toivottomana ja negatiivisena. Asumme eri paikkakunnilla ja näemme pääasiassa viikonloppuisin ja lomilla. Olemme molemmat nelikymppistä ja lapsettomia.

Olen todella väsynyt tilanteeseen ja harkitsen eroa. Tarvitsen apua!

Mieheni on ollut muutaman vuoden työttömänä. Hän puhuu päivittäin siitä kuinka kauhea hänen menneisyytensä on ollut ja hän on katkeroitunut ja vihainen. Hän on ollut koulukiusattu, lapsettomuus on hänelle vaikea ja muutamaa lyhyttä suhdetta lukuunottamatta hän on ollut yksin. Jos hän ei valita menneisyyttä niin sitten tulevaisuutta. Hän näkee tulevaisuuden aivan toivottomana. Omasta mielestään hän ei tule enää ikinä saamaan töitä ja elämä tulee olemaan pelkkää helvettiä. Hän ei näe mitään positiivista tulevaisuudessa. Tämän lisäksi hän on menettänyt itsetuntonsa ja hän tuntee olevansa huono ja arvoton ihminen. Hän tuntee myös vihaa, varsinkin niitä ihmisiä kohtaa joilla näyttää olevan asiat hyvin. Hän toivoo kuolevansa, mutta ainakin minulle hän on sanonut ettei tee itselleen mitään. Näitä juttuja hän puhuu joka päivä enemmän tai vähemmän.

Olen todella väsynyt tähän tilanteeseen. Olen uupunut ja tunnen olevani masentunut. Aina kun mieheni aloittaa nämä samat jutut niin yritän paeta tilannetta sulkeutumalla omiin ajatuksiin, sulkeudun täysin, muutun mykäksi. Välillä pyydän häntä lopettamaan ja selitän etten sillä hetkellä pysty käsittelemään asiaa ja jos hän edelleen jatkaa niin suutun ja saan kauhean raivokohtauksen. Jälkeen päin tunnen olevani aivan kauhea ihminen koska en jaksa tukea häntä ja pyydän anteeksi. Lisäksi välillä pyydän häntä olemaan puhumatta jo ennenkuin hän edes aloittaa ja minun takia hän pysyy hiljaa, mutta huomaan, että hän voi huonosti, ja taas minulla tulee tästä huono omatunto ja tunnen olevani kauhea ihminen. Itse olen joutunut myös kokemaan paljon ikäviä asoita mm. läheisten ihmisten kuolemia. Menneisyyteni takia olen ihminen joka haluaa elää tässä hetkessä. Menneisyydelle emme voi mitään ja tulevaisuutta on turha murehtia koska emme tiedä mitä tulevaisuun tuo tullessaan. Olen nykyään tosi ärtyisä ja suutun helpommin kuin ennen, tästä hän aina huomauttaa etten ennen ollut sellainen mikä suututtaa minua entisestään. Viimevuoden ovat olleet muutenkin vaikeita (sairauksia, kuolemaa), vastoinkäymisiä on riittänyt paljon joten nyt tuntuu, etten jaksa enää yhtäkään ikävää asiaa ja jokainen ikävä asia on liikaa. Haluan vältellä konflikteja.

Olen ehdottanut että hän hakisi apua terapiasta ja ehdottanut myös pariterapiaa mutta hän ei suostu menemään, terapiasta ei kuulemma ole mitään apua. Itsekin olen varmaan terapian tarpeessa.

Rakastan miestäni, enkä halua erota. Meillä on kaikesta huolimatta paljon läheisyyttä, halailemme, koskettelemme ja suukottelemme paljon. Silloin kun hänellä on hyvä hetki tai päivä niin kaikki on hyvin ja olen silloin onnellinen.

Mistä saisin voimia ja kärsivällisyyttä jaksaa tukea häntä? Haluan vain, että mieheni voisi hyvin ja olisi onnellinen!