Hei,

Elämä on aika sekaisin tällä hetkellä. Tarinani on hyvin sekava, joten yritän sen mahdollisimman selkeästi kirjoittaa.

Elämäni vaikeuksiin liittyy niin perhesuhteet, parisuhteen kriisit, läheisen kuolema ja monia muita tekijöitä, jotka ovat kolhineet kuten ”selviäminen” koulusurmista. Olen pian 27- vuotias ja mieheni 27.

Jos ensin kerron mikä tilanne on nyt: Olen ollut vuodesta 2008 suhteessa mieheni kanssa, vuonna 2012 menimme kihloihin. Häitä suunnittelimme täksi kesäksi 2014. Kutsut oli jo lähetetty.

Elämämme on ollut kriiseistä toiseen menemistä, ei ninkään parisuhteen kannalta vaan muuten. Tapasimme samana vuonna kun jouduin kouluampumisten uhriksi. Aloitimme suhteen ja vuonna 2009 muutimme yhteen. Elämä tuntui aika hyvältä, mutta samana vuonna san jälkitraumaattisen shokin koulusurmista mm. en pystynyt nukkumaan, näin painajaisia yms. Menin terapiaan. Se auttoi jonkin verran. Samana syksynä sain tietää, että isäni on sairastunut pahanlaatuiseen syöpään ja sanottiin ensin, että mitään ei ole tehtävissä. Jotain kuitenkin oli ja isäni eli vuoteen 2012. Silloin pitkän ja uuvuttavan sairauden nujertamana hän menehtyi. Tietenkin nämä välissä olevat vuodet olivat aika paljon isän miettimistä ja tukemista ja murehtimista sairaudesta. Olin usein itkuinen ja mietin miten siitä selvitään. Mieheni yritti parhaansa mukaan tukea, mutta ei se hänele helppoa ollut. Vuonna 2011 päätimme mennä kihloihin, mutta isäni sairaus oli kuitenkin siinä vaiheessa, että ei menty. Vuosi 2012 meni isän kuolemaa surressa. Lisänsä siihen toi se, että äitini alkoi alle 2 kk jälkeen isän kuolemasta seurustelemaan uuden miehen kanssa, joka oli minulle ja sisaruksilleni kova paikka. Puoli vuotta kuolemasta he menivät kihloihin. Tässäkin asiassa oli kestämistä ja lisäksi en ole pystynyt äidilleni sanomaan, että tämä satutti minua. Vuonan 2012 kuitenkin menimme kihloihin ja olin onnellinen. Jotenkin kuitenkin isän kuolema, koulusurmat, äidin asiat vaivasivat mieltä. Mieheni ei jaksanutkaan enää tukea minua ja jotenkin etäännyimme. Minä lähdin hakemaan huomiota muualta. Ihastuin työkaveriini keväällä 2013. En hänen kanssaa tehnyt mitään, mutta sitten baarissa pussailin vierasta miestä syyskesällä 2013. En kertonut miehelleni näistä asioista. Sama tapahtui marraskuussa ja vielä helmikuussa 2014. Samalla suunnnittelimme häitä. Halusin kovasti naimisiin hänen kanssaan,mutta jotenkin vain todella humalassa suutelin muita. Vappuna tämä sitten kärjistyi ja petin. Kerroin miehelleni ja päätimme perua häät. Emme olisi tässä tilanteessa voineet mennä naimisiin. No samalla kun kerroin, niin hän kertoi, että on myös pettänyt minua vuonna 2012. ja tämän pettämisen johdosta kosinut minua.
nyt keväällä Olimme eron partaalla. Noin viikko meni ja päätimme yrittää yhdessä vielä. Kuukausi jaksettiin yrittää, mutta sitten mieheni sanoi yksien juhlien jälkeen josta tulin kotiin hieman humalassa, että ei aio enää katsella minua, että haluaa erota. Nyt hän on sitten muuttanut kotoa kesäksi mökille ja minä täällä itken yksin. Parisuhdeterapiaan on suostunut, mikä on minusta plussaa. Jotenkin koko ajan haluan mieheni takaisin, mutta tunteet ovat hirveän ristiriitaisia. Varmasti miehellä myös. Minull a on vain painava tunne kurkussa ja rinnassa. Mietin mitkä asiat johtivat siihen, että petin ja mitkä asiat siihen, että mies petti? Haluaisin näitä kovasti selvittää? samalla pelkään päästää irtikään. Erokin tuntuu hirveältä. Koko elämältä on mennyt pohja. Olen aivan lukossa… tässä nyt tämän hetkistä tilaa hieman.Sekavaa ajatuksen juoksua ja voisin pohtia vielä vaikka kuinka paljon lisää juuri sitä, mikä suhteessamme on huonoa ja mikä hyvää yms. Jotenkin vain ei ole vuoteen tuntunut aina hyvältä. Meillä on ollut paljon myös hyviä hetkiä, mutta tilanne on tällä hetkellä todella kärjistynyt. Melko hyvissä väleissä kuitenkin ollaan. Pystytään puhumaan yms.

Lisäksi elämääni on varjostanut melko huonot välit äitiin ja omat pitkäaikaissairaudet lapsesta saakka sekä oma alkoholin käyttö ja oma läheisriippuvuus…..

Tässä on ollut yhdelle ihmiselle liikaa. Lisäksi olen tehnyt lähes koko ajan kahta työtä tai opiskellut ja tehnyt töitä, joten olen todela aivan loppu. Olo on vain hirveän ahdistunut ja en todellakaan tiedä mikä on oikea ratkaisu?

T: Kaisu