Parisuhdekelpoinen?
Toivoisin tähän ajatuksia…
Taustoja itsestäni: Olen kolmekymppinen nainen, parisuhdetta takana 10 vuotta ja olemme naimisissa, lapsia ei ole.
Olen seurustellut elämäni aikana monta kertaa ja ollut aina uskoton jokaiselle kumppanilleni jollain tapaa. Nyt, tässä parisuhteessa ollessani: rakastan miestäni, vaikkei se ehkä tekojeni perusteella siltä tuntuisi ja haluan elää hänen kanssaan vanhaksi asti, koska tiedän, ettei elämäni ilman miestäni olisi todellakaan vaihtoehto; hän on ihana, rakastettava ja turvallinen.
Silti minussa on ongelma moraalisesti katsottuna; Olen toivoton romantikko ja ihastun todella helposti. Olenkin ollut koko naimisissaolomme uskollinen yhtä suutelemista lukuunottamatta, mutta en voi sille mitään, että ihastun hyvin hyvin helposti ihmisiin ja uskollisena pysyminen on minulle todella hankalaa, olen myös myöntänyt sen avoimesti miehellenikin. Hänen ehtonsa tähän asiaan on, että olemme uskollisia toisillemme ja se siitä. Asia ei ole minulle kuitenkaan todellakaan helppo; en voisi kuvitella elämääni ilman jännitystä, flirttiä ja tilanteita, joissa saan tuntea olevani kaunis tai haluttava myös muiden kuin oman mieheni silmissä.
Kaikillahan on tietenkin omat vaikeutensa, toisilla vaan tuntuu olevan kohtuullisemmin hallitavat kuin minulla, tai sitten toisten elämä vaan näyttää päällepäin niin paljon helpommalta.
Itse en ymmärrä, että yleinen kanta on se, että jos minä olen tällainen, parisuhteeni ei ole oikea. Ei pidä paikkaansa. Meillä on loistava parisuhde ja tahtoisin saada lapsenkin joskus tässä tulevaisuudessa, eikä siitä ole epäilystä, kenelle. 🙂
Minä olen tällainen, enkä sille tunnu mitään voivan. Toisaalta ajattelen että olen vielä kohtalaisen nuori ja kaunis, kohta kukaan ei enää edes vilkaise minua niin usein, niimpä…
Kohtalotovereita…?🙂
Mä uskon itse ihan vakaasti että monet ihmiset on taipuvaisia ihastumaan muihin ihmisiin parisuhteen aikana, erot on vain että mitä tekee asian suhteen..
Itselläni ei ole kokemusta tällaisesta mutta olen keskustellut mieheni kanssa asiasta jo etukäteen ja sanonut ettei tällaisia tunteita pidä pelätä koska niitä suurimmalla todennäköisyydellä tulee molemmille jossain vaiheessa tulevaisuutta. Tärkeintä on se että niistä voidaan avoimesti keskustella yhdessä ilman että ne asiat kasvavat omassa päässä liian suuriksi.
Uskon että todella voi rakastaa jotain ihmistä todella syvästi ja siitä huolimatta ihastua/tuntea vetoa toiseen. Parisuhteen ja luottamuksen kannalta olisi parasta jakaa näitä tunteita miehesi kanssa. 🙂
Kannattaa olla avoin ja hoitaa parisuhdetta, liika jännityksen hakeminen voi viedä mennessään. Tiedän kokemuksesta, että miehelle on kova homma selvitä, jos tulee petetyksi. Itse yritin kaikkeni, antaakseni anteeksi rakkaalleni, en vaan pystynyt!
Ihastumisia ei voi välttää, jos meinaa elää elämäänsä. Täytyy vaan hallita itsensä, jos ei hallitse ja oikeasti rakastaa kumppaniansa ei kannata kertoa, jos se jää kertaseen!😉