Hei!
Tarvitsin vertaistukea/neuvoja seuraavaan asiaan. Olen seurustellut tyttöystäväni kanssa n puolenvuoden ajan, eli mistään älyttömän pitkästä rakkaustarinasta ei vielä ole kyse. Mutta tavattuamme meillä rupesi synkkaamaan todella hyvin yhteisten mielenkiinnon kohteiden takia. Molemmat tuli toistemme ystävien kanssa hyvin toimeen kunnes tapahtui jotain.
Joulun aikoihin tyttöystäväni alkoi muutta etäisemmäksi ja äkäisemmäksi kuin tavallisesti. Tätä jatkui tammikuuhun asti jolloin hän itsekkin totesi että kaikki nyt ei ole hyvin, joulukuussa hänelle selvisi että hänen perheenjäsen sairastui vakavasti, hirveä työstressi ja kaikki muu hänen henkilökohtaisessa elämässään stressasi. Tätä ennen aloitin muutamat tappelut aiheesta että hän on etääntynyt eikä ota kontaktia samalla tavalla kuin ennen. Helmikuuhun mentäessä molemmat oltiin sitä mieltä että hänen aikaisempi masennus on todennäköisesti tullut takaisin.
Tammikuun lopussa/helmikuussa emme ole tavanneet enään kovin montaa kertaa, koska tyttöystäväni on ajanut kokoajan minua kauemmaksi vaikka ymmärrän hyvin hänen tilanteen ja olen osoittanut että olen hänen tukenaan tapahtui mitä tahansa. Ja hän myös sanoi että tarvitsee omaa tilaa ja aikaa että ei ole halunnut tavata minua eikä omia kavereita edes.
Tänään olen saanut sen verran lisää tietoa että hän oli käynyt psykiatrin luona juttelemassa, mutta mitään lääkitystä ei ollut voitu määrätä koska oireet viittaavat moneen sairauteen ja lisä tutkimuksia tarvitaan. Hän myös laittoi viestiä että ”on sen verran sekoamassa, että ei halua olla kenenkään kanssa” ja että ”tämä juttu oli tässä”
Tiedän että masentunut ihminen voi kokea itsensä olevan vain taakaksi ja ehkä jotenkin ajattelen että tällainen voisi olla kyseessä koska parisuhteessa ei sinällään meillä ole ollut mitään ongelmia. Eli kysymys kuuluu, pitääkö minun ottaa nyt tosissaan tämä ”ero ilmoitus”?
Mielellään kuulisin tämän häneltään myös ns. kun on saanut ajatukset kasaan.
Kertokaa omia vastaavia kokemuksia miten teillä on käynyt, jos puoliso on masentunut tai sairastanut muuta psygolokista. Keskustelen mielelläni lisää asiasta
Hei, luulen että hän tarvitsee nyt omaa aikaa, rauhaa tarkastella omaa elämäntilannetta koska se on kuormittunut, jos oikein ymmärsin kertomastasi.
Ehkä pieni odottamisen aika ja omien tunteiden käsittely erosta olisi hyväksi itsellesi, en tiedä
😐. Aikaa kun on vai? - eikä turha kiire ja hoppu taida olla hyväksi näissäkään asioissa.
Oma kokemus masennusjaksosta oli se, että en jaksanut olla kiinnostunut parisuhteesta, oma jaksaminen vaati voimia. Omat , (nyt mitättömiltä tuntuvat) ongelmat saivat suuret mittasuhteet ja siksi ammattiapu oli eritäin hyödyllinen.
Kannattaisiko keskustella ammattilaisen kanssa, niin voi avartua ongelmavyyhti toiseen todellisuuteen.🌻🙂🌻
Kiitos vastauksestasi!
Joo tarkoituksena olisi saada avautua/purkaa omia ajatuksia jonkun ammattilaisen kanssa jos omiinkin ajatuksiin saisi hieman selkoa. Ammattilainen osaa varmaan myös kertoa asioita/kokemuksia samanlaisista tapauksista.
Onkohan hyödyllistä saada aika jollekkin ns. face to face ammattilaiselle vai toimisikohan keskustelu myös internetin välityksellä
rune kirjoitti 28.2.2019 10:13
Hei, luulen että hän tarvitsee nyt omaa aikaa, rauhaa tarkastella omaa elämäntilannetta koska se on kuormittunut, jos oikein ymmärsin kertomastasi.
Ehkä pieni odottamisen aika ja omien tunteiden käsittely erosta olisi hyväksi itsellesi, en tiedä
😐. Aikaa kun on vai? - eikä turha kiire ja hoppu taida olla hyväksi näissäkään asioissa.Oma kokemus masennusjaksosta oli se, että en jaksanut olla kiinnostunut parisuhteesta, oma jaksaminen vaati voimia. Omat , (nyt mitättömiltä tuntuvat) ongelmat saivat suuret mittasuhteet ja siksi ammattiapu oli eritäin hyödyllinen.
Kannattaisiko keskustella ammattilaisen kanssa, niin voi avartua ongelmavyyhti toiseen todellisuuteen.🌻🙂🌻
😳🤨
Netti liene, ( oma mielipiteeni) hyvä tiedon haku paikka, mutta tosi apu hmm😳
ehkä onnistuu parhaiten istumalla ammattilaisen kanssa, samassa tilassa näkemällä auttaja.
Kaikille ei ehkä kirjoittaminen ole sama kuin puhua, kertoa asiat läsnäolevalle.
Kaiken kaikkiaan myös kirjoittamallakin voi purkaa tuntojaan, ottaa sitten tekstin mukaan vastaanotolle ja näyttää millaisissa tunnelmissa on menty.
Minulla toimi hyvin tällainen. Tärkeintä on ettei jää pahaanoloon rypemään, vaan avautuu tavalla tai toisella.
🙂👍
Toivottavasti Miekkonen89 tilanne on nyt jo parempi.
Meidän parisuhteessa se olin minä, joka sairastui masennukseen. Sen vain voin sanoa, että silloin on helposti tunteiden hallinassa ja voi sanoa asioita joita ei tarkoita. Kun siis tyttöystäväsi on maininnut erosta, niin ei todellakaan ihan kokonaan yhteydenottoa ole kannattanut lopettaa. Omaa aikaa kyllä, mutta siinä taistalla antaa tukea ja turvaa, esim. puhelimen päästä.
Myös parisuhteessa masennuksesta käsrineen puoliso kärsii helposti. Miestäni lievästi sanottuna ahdisti oma tilanteeni, koska purin hänelle ihan kaiken ennen kuin pääsin työterveyden kautta terapeutille.
Hei kiitos kun kerroit tarinasi. Minulla on melkein sama tilanne, olemme olleet yhdessä kohta puoli vuotta, salamarakastuimme toisiimme ja muutimme saman katon alle todella pian. Molemmat ovat kasvaneet omilla tahoillamme suhteen aikana mutta kipinä alkaa kadota tai mielenkiinto siirtyä uusiin ystäviin mies tai naispuolisiin. Oma kumppani eli minä jää välillä itsestäänselvyydeksi ja välillä pakolliseksi pahaksi joka nyt roikkuu arjessa mukana, mutta henkisen hädän tullen ja huomion kaipuun takia olen tarvittaessa siinä. Erityisherkkyydet ja monet mielenterveyden ongelmat sekä epävakaa persoonallisuushäiriö siihen päälle ja riita on valmis puolesta lauseesta. Olen ahdistunut. Hän on ahdistunut. Rakastamme ja välitämme toisistamme mutta myös ahdistumme toistemme seurasta. Mitä neuvoksi, olen vaipumassa masennukseen asian vuoksi.