Parisuhde ja muiden suhtautuminen siihen

Parisuhde ja muiden suhtautuminen siihen

Käyttäjä Iija aloittanut aikaan 31.10.2004 klo 23:34 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Iija kirjoittanut 31.10.2004 klo 23:34

Aloin jokin aika sitten seurustella ihanan miehen kanssa, upeaa 🙂🌻.

Ongelmana on äitini, aina kun aloitan suhteen hän parjaa ja mollaa minut ja suhteeni maan rakoon ja lopulta katkaisee välimme kokonaan sekä koettaa kääntää veljenikin minua vastaan. Olen 25, äiti 50v.😯🗯️

Käyttäjä Centaurea kirjoittanut 08.11.2004 klo 16:18

Hei,

On ikävä että sinulla äitisi kanssa ei keskustelu suju ilman että ilmeisesti loukkaatte toisianne, tahtomattakin. Kuinkahan hyvin kumpikin teistä oikeasti kuuntelee mitä toinen yrittää sanoa. Aihe lienee herkkä jo valmiiksi jostain syystä. Äitinä uskaltaisin väittää että hän varmasti haluaa parastasi, ja on nyt jostain syystä huolissaan, ehkä hän on joutunut joskus tilanteeseen, joka nyt muistuttaa ja panee huolestumaan.

Osaisitko ihan rauhallisesti ja varovasti vaikkapa alkaa jutella millä lailla hän tapasi isäsi ja miltä silloinhänestä tuntui. Sitten kerrot itse miltä sinusta nyt tuntuu miesystäväsi kanssa. Älä arvostele äitiäsi, kerro vain miltä SINUSTA tuntuu.

Parhainta yhdessäoloa sinulle äitisi ja ystäväsi kanssa,
toivottaa täällä äiti, joka myös yrittää ottaa opiksi

Käyttäjä Elmi kirjoittanut 09.11.2004 klo 23:28

Onko äitisi tavannut nykyistä miestäsi? Se voisi auttaa häntä näkemään sen, mitä sinäkin.

Tilanne on varmasti vaikea, koska eihän kukaan halua valita äidin ja miehen välillä. Centaurean neuvot ovat varmasti toimivia. Toivottavasti tilanne on ratkaistavissa puhumalla.

Käyttäjä Iija kirjoittanut 18.11.2004 klo 22:32

Hei!

Olen koettanut ymmärtää asian hänenkin kannaltaan, mutta ongelma on aina (nyt ja aiempien suhteiden aikana) sama, hän tuomitsee suhteeni ennenkuin edes tapaa ihmisen jonka kanssa olen ☹️.
Olen kysellyt aiemmin hänen suhteistaan yms. ja hän on sanonut toivovansa minulle hyvää, mutta kun sitä hyvää kohtaan, se ei sitten hänelle kelpaakaan..🙄

Hän ei ole tavannut nykyistä miesystävääni.Ja miksi tapaisikaan? Hänhän on jo päättänyt että miesystäväni on kelvoton, kuten minäkin 😯🗯️.

Hän tuntee että hänet on hylätty. Mutta kuka jaksaa pitää yhteyttä ihmiseen jolta saa vain ns. paskaa niskaan? 😭

Käyttäjä Elmi kirjoittanut 03.12.2004 klo 17:23

Onko äidilläsi joitain tiettyjä asioita, joita hän aina vihaa miehissäsi? Onko heissä aina sama vika vai keksiikö äitisi aina uusia? Onko äidilläsi huonoja kokemuksia omista suhteistaan? Pelkääkö hän siis, että toistat hänen virheitään?

Pljon kysymyksiä, anteeksi, mutta en juuri nyt osaa neuvoakaan.

Käyttäjä Iija kirjoittanut 03.01.2005 klo 20:22

---------------------------
Onko äidilläsi joitain tiettyjä asioita, joita hän aina vihaa miehissäsi? Onko heissä aina sama vika vai keksiikö äitisi aina uusia? Onko äidilläsi huonoja kokemuksia omista suhteistaan? Pelkääkö hän siis, että toistat hänen virheitään?
----------------------------
Yleensä samoja väittämiä esittää, tyyliin: minua nyt huijataan, hänet hylätään jne.
Hänellä on 2 avioeroa takana, molemmat suhteet hyvin vaikeita.
Kai sekin lienee mahdollista.

Käyttäjä määvaa kirjoittanut 04.01.2005 klo 22:03

Minusta vanhemman tulisi tulla edes auttavasti toimeen lapsensa kumppanin kanssa. Mietin tätä paljon, kun lapseni olivat murrosiässä ja tein silloin päätöksen, mitä en ole katunut. Päätin, että rupeavat vaikka millaisen mörön kanssa seurustelemaan, yritän tutustua ja tulla toimeen. Joskus muinoin vanhemmat valitsivat lapselleen puolison. Yleensä omista järkisyistään, esim. omaisuutta kasvatettiin yhdistämällä. Tämä tapa on kuitenkin jäänyt historian hämyyn ja joutaakin jäädä. Nykynuoret valitsevat itse kumppaninsa ja niin pitää ollakin. Lopulta vihkikaavassakin sanotaan, minkä Jumala on yhdistänyt, sitä ihminen älköön erottako. Vaikka ei olisi uskonnollista vakaumusta, huomaa, että asia on otettu esiin ja on siis tärkeä. Ja ollut varmaan ongelmallinen kautta aikojen. Ei sitä ulkopuolinen voi arvostella kuka kenenkin kanssa sopii eikä näe mikä saa suhteen tikittämään. Älä siis kuuntele äitiäsi, vaan sydäntäsi. Ei hän sinun elämääsi elä, miksi siis saisi pilata sen? Kyllä minäkin olen monet kerrat saanut asetella lusikkaa kauniimmin käteen, kun varsinkin aluksi oli vaikeaa sopeutua uusiin kumppaneihin. Onneksi lapset välillä "suomensivat" kumppaneitaan minulle. Vanhempiaan voi silti kunnioittaa vaikka ei olisi koko ajan heille mieliksi. Ehkä sekin on aikuisuutta kun oppii kuuntelemaan itseään ja tekemään ratkaisunsa sen mukaan?