Pakkomielteenä ex...
Onko elämäni normaalia? 😐
Olen nyt 17-vuotias tyttönen. Elokuussa täytän 18. Asun avoliitossa, meillä on ikäeroa 8 vuotta. Häät ovat suunniteilla, mutta mitään ei ole sovittu. Itse haluaisin kovasti naimisiin ja lapsia, mutta ehkäisykapselini estävät sen vielä muutamaksi vuodeksi. Mieheni on hiljainen. Se välillä ”rassaa” minua. Hän on lapsirakas, joskin hieman ujo lasten parissa. Hän on kaikkea mitä olen mieheltäni aina haaveillut. Vai onko? Tutustuin häneen netissä.
Ongelmani on vain se, että minulla on tunteita exääni kohtaan. Ne tunteet ovat sellaisia, että en mielelläni näkisi häntä, mutta silti minun on pakko. Se on kuin pakkomielle.
Muita joilla on samanlaisia ongelmia? Sähköpostia saa laittaa osoitteeseen dm1990@suomi24.fi
Hei! mulla on ollut vähän samanlainen tilanne että exän luo kaipasin, asuimme exän kanssa avoliitossa 3,5v yhdessä joka oli minun ensimmäinen parisuhteeni ja hänelle toinen, vuonna 2004 sairastuin vakavaan masennukseen ja myös sinä syksynä muutimme omakotitaloon ja silloin masennukseni paheni kun en osannut hoitaa kotia niin kuin olisi pitänyt. Lapsuuteni kodissa ei tarvinnut tehdä mitään sillä sain kaiken aina valmiina.
Nyt elän uudessa parisuhteessa jossa menee hyvin vaikka riitojakin on ollut.
Exäni joskus soitteli ja ehdotteli tapaamisia mutta kieltäydyin sanomalla että "itse halusit erota" ja hän itse ajatteli vain minun parastani päästäessään minut lähtemään..... mutta nykyään exäni ei soittele enää minulle sillä minä vaihdoin numeroa ja enkä ole itsekään soitellut hänelle ja ei ole kyllä syytäkään sillä meidän väliltämme ei ole lapsia.
eikä ole tässä minun uudessa parisuhteessanikaan lapsia mutta 2v koira löytyy......
en enää kaipaa ex-avomiestäni joka nykyään on jo naimissa kolmannen avovaimonsa kanssa.... 🙂👍
myötäeläen Heisku79