maanvaiva 🙂
Taitaapi olla tassä ajassa nuo laitteet ja sun muut vekottimet tärkeitä. Uskallus elää ja olla ilman paikantimia luo ihmetystä. Liekö elämän pelkoa, ettei voi/ saa/ pysty tahi kykene elämään ja olemaan vierellä.
Varmaan on myös sitä, ettei luota omaan suuntavaistoon...ja osaako suunnistaa ns. luonnonmerkkien mukaan. On tietysti niitä huimapäitä, jotka lähtee ns. soitellen sotaan retkeilemään.

On se taitolaji, että ei tuo sitä työtä kotiin. Varmaan miehillä on se työ egon turvallisuus, niin ettei pysty rentoutumaan ja puhumaan muusta. Kuunnella toki voi toista, vaan jos se on ainaista olemista työssä niin kotona kuin muuallakin...kertoo se jotakin.
Toivottavasti mies ei ole sinua pistänyt paikantimeen (kevennys lopuksi)

😉

Joo, on se laittanut minuun paikantimen. Jos mie lähen yksin jonnekin ja hän jää kotiin, niin mun pitää sille sanoa koordinaatit missä aion olla. Ehkä se vaan ajattelee, että säästyy bensaa, kun ei tarvihe ympäri tuntureita etsiä, jos mua ei kuulu kotiin.

Minä kyllä ihmettelen, että silloin kun se on töissä eikä tulee moniin päiviin kotiin, niin minä saan vapaasti kuljailla missä haluan. Mutta heti, kun sillä alkaa vapaat, niin alkaa myös vahtiminen.

Olisko se niin että töissä ollessaan keskittyy töihin ja sitten kotona ollessaan haluaa olla kanssasi? Ja haluaa tietää mistä sinut löytää jos hänelle tulee ikävä tai muuten tarvitsee sinua.

Mitä jos sopisitte että joka toisella kertaa käytetää paikanninta ja joka toisella mennään sinun systeemin mukaan?

No voihan sitä tuota kokeilla. Minä en vaan ymmärrä juuri mitään noista sen härppäkeistä ja täytyy toivoa, että se vaan tyytyy näyttämään suunnan vuorollaan eikä muuta selitä.