Pahasti ihastunut toiseen naiseen
Olen kolmea kymmentä käyvä mies. Minulla on rakas vaimo ja olemme olleet yhdessä kymmenisen vuotta.
Muutama vuosi sitten tapasin työelämässä toisen, jonkin verran minua nuoremman naisen. Hän on hauska ja huumorintajuinen, kauniskin. Meistä tuli hyviä ystäviä ja ystävyydeltä se alkuun vain tuntuikin.
Jossain vaiheessa tajusin tuntevani jopa rakkauden tunteita, ainakin voimasta ihastumista tähän naiseen. Kerran alkoholin vaikutuksen alaisina eräissä juhlissa hän antoi minulle suukon suulle. Tuntui, että sillä hetkellä pysähtyi koko universumi, näin kirjaimellisesti ihmeellisiä värejä silmän suljettuna. Mitään tämän ”fyysisempää” emme ole harrastaneet ikinä. Mutta sama lämmön tunne valtaa minut aina tavatessa kun halaamme.
Vaimoani kohtaan minulla ei ole ollut tällaisia voimakkaan ihastumisen tuntemuksia moneen vuoteen, vaan olemme jonkinlaisen toverillisen rakkauden vaiheessa. Seksielämää ei ole ollut kuukausiin, emmekä sitä enää nykyään osaa kaivatakaan. Vaimoni on tietoinen tästä ystävästäni ja hyväksyy hänet kyllä, mutta ei tietä tunteistani.
Varsinainen ongelmani on tämä: ihastukseni elää sinkkuelämää ja koska olemme ystäviä, hän suht avoimesti kertoo minulle näitä tarinoita. Ystävänä tietysti kuuntelen, mutta näitä asioita kuullessani vatsasta kourii ja tuntuu kuin joku puukottaisi sieluun.
Tehokkain tapa tämän tuskan välttämiseksi tietysti olisi, että katkaisisin välit tähän ihmiseen, mutta minulla ei ole voimaa sitä tehdä. Minulla on ollut tämän ristipaineen takia aika-ajoin jopa itsensä vahingoittamisen ajatuksia, että tämä raastaminen loppuisi.
Nyt alkaa olla hyvät neuvot kalliit. Miten oppisin hyväksymään että ihastukseni elää omaa elämäänsä ja samalla säilyä ystävänä hänen kanssaan?
Tasapainoisen parisuhteen "väliin" ei pitäisi mahtua ketään... Eli ehkä vähintään sinun, mutta myös yhdessä puolisosi kanssa kannattanee miettiä, mikä teidän elämässä vaatii huomiota, kun tällainen ihastus on elämääsi päässyt "sotkemaan"? Jäin vähän miettimään lähtien tuosta, ettei teillä ole ollut seksiä kuukausiin? Eihän parisuhde toki voi olla yhtä ilotulitusta, mutta vaikeuksissa taidetaan olla, jos se lässähtää itsestäänselvyydeksi 😞
Toivottavasti et ole tehnyt mitään lopullista tai peruuttamatonta, äläkä hätiköi muutenkaan, mutta minun mielestäni tämä ihastuksesi on oire jostain. Yritä päästä sen ytimeen ☺️❤️ Tarvittaessa käy vaikka juttelemassa parisuhdeterapeutilla. Siellä voi käydä yksinkin, mutta toki lienee reilua, että puolisosi tietää jonkinmoisesta kriisistä, mitä käyt läpi? Vaikuttaahan se jossain määrin teidän yhteiseen elämäänne kuitenkin. Ja tämä "hyvä ystävyys työkaverin kanssa" paljastui meidän liitossa lopulta fyysiseksi pettämiseksi, että siltä osin... 🙄
1Maisa kirjoitti 15.10.2017 7:45
Tasapainoisen parisuhteen "väliin" ei pitäisi mahtua ketään... Eli ehkä vähintään sinun, mutta myös yhdessä puolisosi kanssa kannattanee miettiä, mikä teidän elämässä vaatii huomiota, kun tällainen ihastus on elämääsi päässyt "sotkemaan"? Jäin vähän miettimään lähtien tuosta, ettei teillä ole ollut seksiä kuukausiin? Eihän parisuhde toki voi olla yhtä ilotulitusta, mutta vaikeuksissa taidetaan olla, jos se lässähtää itsestäänselvyydeksi 😞
Toivottavasti et ole tehnyt mitään lopullista tai peruuttamatonta, äläkä hätiköi muutenkaan, mutta minun mielestäni tämä ihastuksesi on oire jostain. Yritä päästä sen ytimeen ☺️❤️ Tarvittaessa käy vaikka juttelemassa parisuhdeterapeutilla. Siellä voi käydä yksinkin, mutta toki lienee reilua, että puolisosi tietää jonkinmoisesta kriisistä, mitä käyt läpi? Vaikuttaahan se jossain määrin teidän yhteiseen elämäänne kuitenkin. Ja tämä "hyvä ystävyys työkaverin kanssa" paljastui meidän liitossa lopulta fyysiseksi pettämiseksi, että siltä osin... 🙄
Kiitos viestistä Maisa. 🙂 Kuten sanoin, seksin puute ei enää haittaa minua ja selvästi vielä vähemmän vaimoani. Kumpikaan ei enää halua sitä, vaikka aluksi ajatus tuntui mahdottomalta kestää. Se lähti liikkeelle siitä, että vaimoni ei enää "tuntenut itseään haluttavaksi". Todellisuus kuitenkin on, että hän ei enää halua minua, enkä minä siitä osaa häntä tuomita. En ole sängyssä mikään kaksinen maakari ja harva kai jaksaa syödä sitä samaa maksalaatikkoa vuodesta toiseen. Kuten sanottua, ilman seksiäkin voi elää eikä se ole mikään perusoikeus edes parisuhteessa.
Kyse onkin nyt henkisestä yhteydestä. Tämän toisen naisen mielestä olen hauska, kun taas vaimoni mielestä suurin osa jutuistani on outoja. Hän tykkää jutella minun kanssani mistä vain, kun taas vaimollani on selkeitä aiheita, kuten politiikka tai seksi, josta ei voi puhua edes huumorimielessä.
Vaikka tämä kuulostaa mollivoittoiselta, rakastan silti vaimoani enkä kuvittele että vaihtamalla kukasta toiseen elämänlaatu paranisi. Siksi haluaisin keksiä jonkun mielen mekanismin jolla voisin pitää rakastavan, joskin aika kliinisen avioliittoni ja samalla nauttia korkean luottamuksen ystävyydestä ILMAN että mietin pääni puhki ja tunnen typerää mustasukkaisuutta ihmisestä joka ei ole minun. 😞
Hei,
minä olen kirjoittanut tapauksestani aloittamaani viestiketjuun, jonka löydät jos selaat viestejä taaksepäin. Viestiketju on tältä vuodelta ja otsikko oli jotain sellaista kuin "Olen toinen nainen".
Minulla on siis salasuhde naimisissa olevan miehen kanssa. Suhteemme on sekä psyykkinen että fyysinen. Viihdymme todella hyvin toistemme kanssa ja mies on ehdottanut myös yhteisen elämän aloittamista. Hänellä on pari lasta vaimonsa kanssa. Tutustuimme työelämässä, mutta meillä on myös yhteisiä tuttuja ja tunnen jopa muutamia hänen perheenjäseniään etäisesti.
Mies on sanonut, että hänellä ei ole ollut pitkään pitkään aikaan seksiä vaimonsa kanssa. Heillä ei kuulemma ole kauheasti muutakaan yhteistä. Minä taas olen sinkku, asun yksin ja pyöritän itse omaa elämääni. Olen ollut ihan tyytyväinen suhteeseeni tämän miehen kanssa ja siihen, että se yhdistyy sinkkuuteeni. Minulla on ollut suhteen aikana jotain toisiakin kumppaneita, mutta ei kovinkaan pitkäaikaisia. Ne ovat olleet enemmänkin sellaisia lomaromansseja yms. En ole salamiehelle näistä suhteista kertonut, mutta en myöskään ole luvannut olla hänelle uskollinen - emmehän edes seurustele.
Nyttemmin elämääni on kuitenkin hieman jo hiipinyt kumppanikandidaatti, jonka on ollut pidempään sinkku ja joka haluaisi ihan kunnollista suhdetta kanssani. Olen pitkään miettinytkin, että näin voi käydä. Minä saatan joutua oikeasti valitsemaan, haluanko salamiehen kanssa jotain vakavampaa vai olenko valmis luopumaan suhteesta häneen voidakseni aloittaa suhteen uuden tuttavuuden kanssa. Tämä on minulle hyvin vaikea tilanne, mutta onneksi en ole ihan vielä joutunut vakavaan valintatilanteeseen.
Minulle tuli mieleen, että työkaverisi saattaa lukea sinua kuin avointa kirjaa. Hän on saattanut pistää merkille minimaalisetkin merkit ilmeissäsi ja kehonkielessäsi, kun hän puhuu sinkkuelämästään sekä siihen kuuluvista kumppaneistaan. En voi tätä tieteysti varmaksi väittää, mutta se on mahdollista. Siinä tapauksessa voi olla niin, että hän nauttii huomiostasi ja tunteistasi, mutta ei välttämättä tunne samanlaisia tunteita sinua kohtaan. Tai sitten hänkin on ihastunut sinuun. Monet erilaiset selitysmallit ovat mahdollisia, emmekä voi täällä keskusteluissa päästä selvyyteen, mikä on totta.
Minuakin ihmetyttää suhteesi vaimosi kanssa. Jäin myös miettimään, miksi et kertonut, onko teillä lapsia vai ei. Entä haluatteko vaimosi kanssa (lisää) lapsia. Lapset sitovat monin tavoin vanhempiaan yhteen, mutta aina asiat eivät mene niinkään. Nykyään ja todennäköisesti tulevaisuudessa entistä suuremmissa määrin avio- ja avoliittoja tulee olemaan nykyistä vähemmän, jos kehitystrendit seuraavat läntisen Euroopan tilastoja. Osa aikuisista asunee silloin kommuuneissa ja yhteisasumismuodoissa, mutta Suomessa varmaan yksin asuminen yleistyy entisestään. Ihmettelen tässä sitä, mikä on se syy tai ne syyt, jotka pitävät sinua ja vaimoasi yhdessä. Minusta seksittömyys ei kuulu avioliittoon ellei ole kyse aseksuaaleista. Väittäisin jopa, että seksittömyys ajaa ennemmin tai myöhemmin sinut, vaimosi tai teidät molemmat avioliiton ulkopuolisiin suhteisiin. Jäin ihmettelemään myös tuota, ettet olisi kummempi seksimaakari makuuhuoneessa. Harjoittelemallahan ne taidot paranevat ja harjoittelun tueksi on olemassa jos jonkinlaisia tekniikoita, leluja, oppaita, apuvälineitä jne. Seksi on kuitenkin vain yksi asia. Miten on suhteessanne hellyyden laita? Halaatteko? Pussailetteko? Nukutteko samassa sängyssä? Jos nukutte samassa sängyssä, kietoudutteko toisiinne sängyssä? Oletteko alasti toistenne nähden esĩm. saunassa?
En ehdi nyt pidemmin kirjoittelemaan, mutta kuten huomaat, tilanteesi herättää paljon kysymyksiä ja ajatuksia. En usko, että kenelläkään olisi tarjottavana sinulle toimivaa kikkaa, jolla voisit ratkaista keskeisimmän ongelmasi. Nähdäkseni se johtuu siitä, että sinulla ei ole vain yhtä pikkuongelmaa, vaan ongelmasi on monisyinen, aika suuri ja siihen liittyy sinun lisäksesi useampi muu ihminen. Minusta aiemman kommentoijan ehdotus parisuhdeterapeutille menemisestä oli oikein hyvä. Sekin oli hyvä, kun hän ehdotti, että paljastaisit kriisistäsi edes osan vaimollesi. Mitä ajattelet, voisitko kertoa vaimollesi edes osan siitä, mitä käyt läpi tällä hetkellä? Miten hän reagoisi? Minua myös kiinnostaisi tietää, millaisia suunnitelmia sinulla on loppuelämäsi varalle. Olisiko sinusta ihan okei elää kaverillisesti vaimosi kanssa elämäsi loppuun asti ilman seksiä?
Minulla on eräs hyvä naispuolinen ystävä, joka elää hieman samanlaisessa tilanteessa, mutta heillä on miehensä kanssa kaksi lasta. Ystäväni ihastuu koko ajan palavasti eri ihmisiin ja useimmiten ihastuksen kohteet ovat työelämästä. Hän on tiedostanut ja myöntänyt, että hänellä on valtavasti patoutuneita seksuaalisia ja romanttisia haluja, jotka vaikuttavat hänen elämäänsä koko ajan. Valitettavasti hän on kärsinyt myös migreeneistä, uniongelmista ja masennuksesta näinä vuosina. En halua maalata piruja seinälle, mutta tilanteesi ei välttämättä helpota ajan myötä, vaan sinulle voi tulla lisäongelmia esim. univaikeuksien muodossa. Voimia sinulle!
Hei, olen Serpentiinin kanssa samoilla linjoilla.
Elät nyt parisuhteesi kriittisiä hetkiä. On lopulta ihan sama, mitä teet ihastumisesi kanssa, ratkaisevaa on se, mitä teette parisuhteenne eteen.
Jos et tee mitään, ihastumisesi laimenee ajan myötä, mutta syy ihastumiseen ei poistu, joten kohta olet taas samassa tilanteessa jonkun toisen kanssa. Ennemmin tai myöhemmin ihastumisen kohteesi vastaa tunteisiin ja sitten tie ulos parisuhteesta on auki.
Toisaalta vaimosi saattaa yhtä lailla kokea samoja tunteita ja päätyä suhteeseen.
Erotessa voitte sitten sanoa, että nyt vain kävi näin, vaikka todellisuudessa kyse on valinnasta.
Tilanne ei nimittäin parane itsestään ja sen sinä tiedät hyvin. Se että tällä hetkellä seksittömyys on ok, ei tosiaan tarkoita sitä, että niin olisi aina. Sitten kun seksittömyys rupeaa vaivaamaan, asia on paljon helpompi korjata uuden kumppanin kanssa, kun alkaa puhaltaa liekkiä aikoja sitten sammumaan päästettyyn pesään.
Eikö puolisolle voi sanoa, että nyt täytyy tehdä jotain tai liittomme tulee määränsä päähän? Olisiko mahdotonta sanoa, että jos emme halua tehdä korjausliikettä, eroammeko yhteistuumin?
Rehellisyyttä ja toisen kunnioittamista peliin!
Hei,
Luin viestisi "Pahasti ihastunut..." ja nyt oli pakko tarttua kynään. Olen seuraillut palstaa viitisen kuukautta, jolloin sain selville vahingossa mieheni salasuhteen työkaveriinsa. Pahimpina aikoina vertaistuki piti minut hengissä.
Olemme työstäneet asiaa tahoillamme ja pariterapiassa. Olemme sitoutuneet katsomaan olisiko meillä vielä mahdollisuuksia. Tie on ollut pitkä tähän asti ja rankka matka jatkuu. Meillä yhteistä elämää on takana 20 vuotta ja mieheni suhde lähti juurikin ystävyydestä ja ihastuksesta.
En avaa tilannetta enempää, mutta annan ystävällisen neuvon. Ja tämä pohjautuu niin omaan kokemukseeni petettynä sekä keskusteluihin mieheni kanssa. Jos rakastat vaimoasi todella, tee kaikkesi parantaaksesi ensin teidän suhteenne. Menkää vaikka hakemaan apua pariterapiasta. Siellä voi käydä myös yksin jos vaimosi ei halua lähteä mukaan. Todennäköisesti hänkin on onneton, ettekä osaa ottaa asioita rakentavasti esille. Jos avun hakemisen jälkeen olet sitä mieltä, että teillä ei ole tulevaisuutta, eroa ja aloita uusi elämä uuden ihastuksesi kanssa.
Älä aloita suhdetta, rikot siinä monta elämää ja seuraukset voivat olla arvaamattomat. Jos mietit, lue vaikka mietintöjesi tueksi Elina Tanskasen parisuhdekirja tai hevimpää settiä edustaa Kiianma et al.: Revitty sydän.
Sinä voit tehdä valinnan, älä vie vaimoltasi mahdollisuutta valita toimimalla itsekkäästi omien tunteidesi mukaan.
yst. Muruset
Moi kaikille ja kiitos kirjoituksistanne!
Tässä on viikonlopun aikana ollut aikaa ajatella tätä elämää ja parisuhdetilanteita. Aika mielenkiintoinen teksti Serpentiiniltä joka kertoi olevansa "toinen nainen". Se jäi tosiaan mainitsematta, että lapsia meille ei ole eikä varmaan (ilmeisistä syistä) tulekaan olemaan.
Haluaisin vielä todetan tästä seksiasiasta hieman taustaa. Ilmeisesti siitä vallitsee varsin vankka tieteellinen ja "populaarinen" konsensus että seksi kuuluu ratkaisevan tärkeänä osana parisuhteeseen. Itse en enää omalta kohdaltani usko näin. Vaimoni torjumiset ovat vieneet täysin uskoni omaan haluttavuutteeni seksuaalisesti. Uusikaan ihastukseni ei millään suorilla keinoin viesti että olisin nimenomaan SEKSUAALISESTI hänen mieleensä. Lopputulos on se, että en enää koe haluavani seksiä näin pitkän tauon jälkeen. Kuten aiemmin kirjoitin, alkuaikoina oli aivan hirveää. Onko tämä sitten aseksuaalisuuden merkki, en tiedä. Niistä vähistä "fyysisistä paineista", joita lajityypillisesti mieheille kertyy, selviää kyllä omin avuin nopeasti silloin harvakseltaan kun tällainen tarve iskee. Niissäkään tilanteissa ei varsinaisesti tee enää mieli lähteä vonkaamaan keneltäkään, sen paremmin vaimoilta, ihastukselta kuin muualtakaan.
On hyvin mahdollista, että tämä tilanne muuttuisi, jos elämäntilannekin muuttuisi. Nyt kuitenkin haluaisin mielelläni jatkaa sinänsä rakastavaa ja hyvää suhdetta vaimoni kanssa. Kai täytyy vaan kamppailla tätä ihastumisen tunnetta vastaan ja pyrkiä minimoimaan kontaktit hänen kanssaan.
Keskustelin vaimoni kanssa tästä seksittömyydestä eilen illalla. Syy on kuulemma se, että minä olen edellisellä kerralla (josta on jo yli 6kk aikaa) turhautuneen oloinen, koska vaimo ei silloin ollut täysillä fiiliksillä mukana. Tällä siis viitataan siihen, että vaimoni ei enää fyysisesti kiihotu minusta, jolloin seksi on, noh, epämiellyttävää molemmille osapuolille. Tämä kuulemma aiheutti sen, että minä olen hänelle vihainen eikä sen takia ole uskaltanut lähestyä. Tässä asiassa en usko vaimoni olevan rehellinen vaan luulen että hänelle on mahdotonta myöntää ääneen, ettei vain enää halua minua.
Toisaalta en aivan täysin jaksa ymmärtää, miksi niin merkittävä osa ihmisistä vaatii seksuaalista ja rakkaudellista yksinoikeutta kumppaniinsa vaikka itsellä ei ole mitään intressiä enää kumppaniaan kohtaan, niinkuin välillä tuntuu vaimoni kohdalla olevan. 😭
Mutta kuten sanottua, tämä juna meni jo. Minä en aio ryhtyä vonkaamaan ihmiseltä, joka ei minua fyysisesti halua. Aiemmin ehdotin, että hän voi minun puolestani turvautua visuaalisiin kiihokkeisiin tai puolestani vaikka hankkia fyysisen sivusuhteen, mutta tähän hän ei halunnut ryhtyä ja piti molempia ajatuksia pöyristyttävinä. Lopputulos on se, että ainakin minulta halut mennyt kokonaan eikä se tunnu vaimoa haittavaan, pikemminkin päinvastoin.
Täytyy ottaa nuo terapiat harkintaan, jos kohta en ole aivan varma saako siitä merkittävää lisäarvoa. Vaimoni ei taatusti terapiaan lähde kanssani, joten yksin olisi mentävä ja epäilen annin olevan parhaimmillaankin luokkaa "sinun pitäisi nyt vain puhua vaimosi kanssa". Hän vain on täysin kykenemätön ja/tai haluton keskustelemaan asiasta, koska hänen mielestään kaikki on ihan hyvin. Arki rullaa, töissä käydään, sillon tällöin syödään ulkona ja lomaillaan eikä mieskään enää häiritse vonkaamisella.
Heippa,
kommentoin tilannettasi oman tarinani kautta. Siinä on nähdäkseni samankaltaisuuksia. Ehkä tutun kuuloisia tunteita sinullekin?
Olen sellaisessa tilanteessa, että olen pitkässä parisuhteessa ja noin vuoden ajan ihastunut muihin miehiin. Ihastukset ovat olleet ohimeneviä ja viattomia eivätkä ole siksi pahemmin järkyttäneet mieltäni. Viime kesänä kuitenkin ihastuin syvemmin toiseen mieheen. Erityisen hankalan tästä tekee se, että tunne on molemminpuolinen (olemme puhuneet tästä ja hän tietää parisuhteestani). Aluksi yritin kieltää tunteita, mutta siitä seurasi vain painajaisia ja suurta ahdistusta. Sinulla ei vaikuta olevan asian myöntämisen kanssa ongelmia ja tämä voi olla vahvuutesi! Kirjoitit, että koitat kai vain nyt kamppailla ihastumisen tunteita vastaan ja minimoida kontaktit ihastuksen kohteeseen. Tuttu ajatus! Kamppailu ei ole minulta onnistunut ja niin päädyin hyväksymään tunteet. Olen myös puhunut niistä avoimesti mieheni kanssa. Hän suhtautui niihin ymmärtävästi ja totesti, että hänen mielestään ihastumiset ovat ihan normaaleja asioita parisuhteessa ollessakin. Hänkin ihastuu, vaikkei ole kertonut siitä minulle. Toisaalta olin helpottunut siitä, ettei hänen reaktionsa ollut syyllistävä - olen jo itseäni riittävästi syyllistänyt, vaikken olekaan fyysisellä tasolla toiminut tunteitteni mukaan. Toisaalta koin, että hän mitätöi tunteitani. Itse koen tilanteen todella vaikeaksi ja ahdistavaksi ja mies aivan normaaliksi. Tulkitsen asian niin, että hän ajattelee tunteiden menevän itsestään ohi, sillä hän ei ole keskustelun jälkeen (tai sen aikana) kysellyt minulta mitään tai lähtenyt keskustelemaan kanssani uudelleen silloin, kun olen tehnyt siihen aloitteen. Ja nyt päästään siihen ongelman ytimeen: hän ei näe ongelmaa ja minä näen. Minusta se on jo ongelma sinänsä! Itse uskon ihastuksen olevan oire suhteemme vaikeuksista, sellaisista, joita on ollut jo alusta asti. Näitä ovat esimerkiksi seksuaalinen ilmaisun ja aktiivisuuden erilaisuus, riittämättömyyden tunne, puhumattomuus, empatiakyvyn puute jne. Niitä on vaikea lähtä käsittelemään, jos vain toinen meistä kokee ne olemassaoleviksi. Sinäkin olet yrittänyt suoraan keskustella esimerkiksi seksistä, mutta hankalaahan se on, jos toinen ei lähde keskusteluun mukaan. Oletko kysynyt häneltä suoraan, onko kyse siitä, ettei hän enää halua sinua? Ja mitä hän tarvitsisi, mistä hän tykkäisi seksin aikana, mitä hän jää kaipaamaan? Mieheni ei ole kertaakaan kysynyt mieltymyksistäni minulta, ja se on vaivannut minua pitkään. Nyt olen alkanut itse kertoa suoraan tarpeistani ja se on tuonut jonkin verran muutosta positiiviseen päin. Olen saanut apua Tunne lukkosi- kirjasta, jossa käsitellään esimerkiksi omien tarpeiden tunnistusta ja niiden selkeää ilmaisua toiselle.
Seuraavaksi ajattelin kokeilla ehdottaa parisuhdeterapiaa, koska toivoisin sieltä löytyvän apua puutteelliseen kommunikointiin. Kirjoitit, että vaimosi ei lähde terapiaan kanssasi. Oletko kysynyt häneltä , lähtisikö hän? Jos toinen kieltäytyy siitä, voi kysyä syytä.
Itse koitan esittää asian miehelleni niin, että minulla nämä asiat vaivaavat meidän välillämme ja koen etteivät omat keinot riitä niiden selvittämiseen. Haluaisin apua ongelmien työstämiseen, jotta me yhdessä voisimme paremmin. Jos toinen vastaa tähän kieltävästi, eikä ehdota jotain muuta keinoa ongelmien ratkomiseen, minulle se on viesti siitä, ettei hän ole valmis tekemään työtä parisuhteemme eteen.