Olen seurustellut vähän yli vuoden erään ulkomaalaistaustaisen miehen kanssa. Meillä tässä vuoden aikana sattunut ja tapahtunut todella paljon. Suhteemme on alusta asti ollut täynnä vastoinkäymisiä. Esimerkiksi mies menetti asuntonsa noin puolen vuoden tuntemisemme jälkeen ja otin hänet väliaikaisesti kotiini asumaan. Asuimme yhdessä ja yritimme jakaa elinkustannukset, mutta silti mies velkaantui minulle jonkin verran.
Elämä alkoi olla sietämätöntä pienessä asunnossani. Arkemme koostui loppuvaiheessa 80% riidoista ja huutamisesta. Vaikka rakastavat tunteeni oli vahvat häntä kohtaan, en voinut vaan ottaa kaikkea sitä (hän hävitti kotini avaimen, velka lisääntyi, jne). Olin epävarma pystyinkö luottamaan häneen ja purin riitoihin siitä että hän vain käyttää minua hyväkseen. Tunsin tulevani hulluksi, en enää edes itse tiennyt miksi aina vain jaksoin huutaa ja raivota kaikesta. Tarvitsin tilaa hengittää.
Lopulta muutimme molemmat uusiin asuntoihin, sillä riitamme meni siihen pisteeseen että minun oli pakko soittaa poliisit sillä pelkäsin niin paljon.
Päätimme kokeilla, miten suhde toimii erillään asuessamme. Nyt olemme asuneet muutaman kuukauden erillämme ja olemme taas pattitilanteessa. Vaikka velka ja kaikki on maksettu, niin silti epäluottamus vaivaa mieltä. Riitamme ovat väkivaltaisia ja naapurit ovat alkaneet häiriintyä. Hävettää kyllä itseänikin oma käytökseni aina välillä.
Minä rakastan tätä miestä ja tekisin mitä tahansa hänen puolestaan (olen jo tehnytkin todella paljon eikä hän välillä tunnu arvostavan tätä), mutta en voi käsittää miksi riitelemme näin paljon. Hänen mielestään minun täytyy muuttua, koska aina vain huudan ja väitän vastaan kaikessa. Tiedän, että hän puhuu myös totta, mutta eikai kukaan yksin riitele? En vain osaa hillitä itseäni hänen kanssaan. Pelkään kohta itsekin itseäni, sillä en tiedä mistä tämä raivo aina riidoissamme tulee. Hän saa sappeni kiehumaan aivan uudella tasolla.
Ehkä osasyy ongelmiimme on kulttuurierot ja eri tavat kommunikoida. En todellakaan enää tiedä. Hän osaa todella hyvin saada kaiken kuulostamaan minun syyltäni ja tuntuu että en enää osaa ajatella selkeästi. Hän saa minut välillä vihaamaan itseäni, miksi minun pitää reagoida asioihin aina huutamalla ja puolustautumalla?
Tarvitsen ulkopuolista apua sillä tämä ei voi olla normaalia. Tällä hetkellä tuntuu että ehkä emme vain pääse eroavaisuuksistamme yli. Tuntuu vain niin pahalta. Osaisipa joku ulkopuolinen sanoa onko tässä mitään järkeä. Pitäisikö minun mennä johonkin vihanhallintakurssille? 😯🗯️ 😯🗯️ 😭
henna.r kirjoitti 25.1.2011 20:11
Olen seurustellut vähän yli vuoden ...
Elämä alkoi olla sietämätöntä pienessä asunnossani. Arkemme koostui loppuvaiheessa 80% riidoista ja huutamisesta. Vaikka rakastavat tunteeni oli vahvat häntä kohtaan, en voinut vaan ottaa kaikkea sitä (hän hävitti kotini avaimen, velka lisääntyi, jne). Olin epävarma pystyinkö luottamaan häneen ja purin riitoihin siitä että hän vain käyttää minua hyväkseen. Tunsin tulevani hulluksi, en enää edes itse tiennyt miksi aina vain jaksoin huutaa ja raivota kaikesta. Tarvitsin tilaa hengittää.
...minun oli pakko soittaa poliisit sillä pelkäsin niin paljon.Nyt olemme asuneet muutaman kuukauden erillämme ja olemme taas pattitilanteessa. ... epäluottamus vaivaa mieltä. Riitamme ovat väkivaltaisia ja naapurit ovat alkaneet häiriintyä. Hävettää
Minä rakastan tätä miestä ja tekisin mitä tahansa hänen puolestaan (olen jo tehnytkin todella paljon eikä hän välillä tunnu arvostavan tätä), mutta en voi käsittää miksi riitelemme näin paljon. Hänen mielestään minun täytyy muuttua, koska aina vain huudan ja väitän vastaan kaikessa. Tiedän, että hän puhuu myös totta, mutta eikai kukaan yksin riitele? En vain osaa hillitä itseäni hänen kanssaan. Pelkään kohta itsekin itseäni, sillä en tiedä mistä tämä raivo aina riidoissamme tulee. Hän saa sappeni kiehumaan aivan uudella tasolla.
... eri tavat kommunikoida. En todellakaan enää tiedä. Hän osaa todella hyvin saada kaiken kuulostamaan minun syyltäni ja tuntuu että en enää osaa ajatella selkeästi. Hän saa minut välillä vihaamaan itseäni, miksi minun pitää reagoida asioihin aina huutamalla ja puolustautumalla?
Tarvitsen ulkopuolista apua sillä tämä ei voi olla normaalia. Tällä hetkellä tuntuu että ehkä emme vain pääse eroavaisuuksistamme yli. Tuntuu vain niin pahalta. Osaisipa joku ulkopuolinen sanoa onko tässä mitään järkeä. Pitäisikö minun mennä johonkin vihanhallintakurssille? 😯🗯️ 😯🗯️ 😭
Tuli lukiessani mieleen, että sinun pitäisi ottaa aikalisä miettiäksesi mitä haluat ja millainen olet. Ainakin kumppanisi saa sinut syyllistymään. Miksi eroavaisuuksista pitäisi päästä eroon? Muista ottaa vastuu omista tunteistasi - toinen ihminen ei voi saada sinua vihaamaan itseäsi, sen teet ihan itse.
Oletko ajatellut millaisen puolison haluat? Vastaako tämä nykyinen sitä odotusta ollenkaan? Jos ei , niin hän on yksinkertaisesti väärä kumppani sinulle. Kaikissa puolisoissa on ärsyttäviä piirteitä, mutta pääasiassa niille ei voi mitään. Vain omilleen voi.
Vakuutat tässä rakastavasi häntä mutta rakastaako hän sinua? Uskot että hänkin vaatii sinun muuttuvan - mieti oikein todella! Kyllä kulttuurierot ovat voimakas asia, mutta onnistuneitakin esimerkkejä löytyy, mutta jos joku on kasvanut johonkin sanotaan parikymmentä vuotta, ei vuosi siinä muuta mitään.
Vihanhallinta on itsessään oikein hyvä "taito" ja kaikesta huolimatta sitä kannattaa harjoitella. - pääsee vähemmällä vaikkapa ruuhkaliikenteessä 😉
henna.r kirjoitti 25.1.2011 20:11
Tunsin tulevani hulluksi, en enää edes itse tiennyt miksi aina vain jaksoin huutaa ja raivota kaikesta. Tarvitsin tilaa hengittää.
Minä rakastan tätä miestä ja tekisin mitä tahansa hänen puolestaan (olen jo tehnytkin todella paljon eikä hän välillä tunnu arvostavan tätä), mutta en voi käsittää miksi riitelemme näin paljon. Hänen mielestään minun täytyy muuttua, koska aina vain huudan ja väitän vastaan kaikessa. Tiedän, että hän puhuu myös totta, mutta eikai kukaan yksin riitele? En vain osaa hillitä itseäni hänen kanssaan. Pelkään kohta itsekin itseäni, sillä en tiedä mistä tämä raivo aina riidoissamme tulee. Hän saa sappeni kiehumaan aivan uudella tasolla.
Ehkä osasyy ongelmiimme on kulttuurierot ja eri tavat kommunikoida. En todellakaan enää tiedä. Hän osaa todella hyvin saada kaiken kuulostamaan minun syyltäni ja tuntuu että en enää osaa ajatella selkeästi. Hän saa minut välillä vihaamaan itseäni, miksi minun pitää reagoida asioihin aina huutamalla ja puolustautumalla?
Kuulostaa osin minulta
😳
Nyt siis mieheni kanssa eroamassa ja yksi syy eroon on ainaiset riidat. Hän saa minusta esiin täysin sekopää-puolen, huudan ja raivoan enkä enää loppuaikoina itsekään tiennyt miksi. Ja VIHAAN sitä puolta itsessäni. Ja koska en halua olla sellainen ihminen, minkä puolen hän minusta aina niin vahvasti saa esille enkä halua lasten joutuvan kuuntelemaan enää yhtäkään riitaa, eroamme. Olen kerran heittänyt miestäni puhdaspyykkikorilla kun menetin malttini aivan totaalisesti. Ja miksi raivosin; koska hän ei reagoinut yhtään mihinkään. Kun ensin sanoin asiasta asiallisesti, sanoin toisen kerran. Vastaus oli ynähdys tai joo-joo. Ja lopulta pinna naksahti aivan totaalisesti. Ja myös kaikki, aivan kaikki käännettin joka kerta minun syykseni; ei minulle voi mitään sanoa kun aina raivoan. Minä en osaa keskustella eikä minun kanssani voi keskustella (ihmeellistä että kaikki muut ihmiset voivat...).
Avioliiton loppuaikoina en enää tiennyt kuka olen. En ollut se huutava ja meuhkaava vaimo ja äiti. Ja nyt, kun mies ei ole enää kotona, pinnani ei ole mennyt esim. lasten kanssa kertaakaan. Käyttäytymiseni on asia, jonka kanssa silti aion tehdä töitä. Mutta nyt eron jälkeen olen vasta ymmärtänyt, ettei kaikki olekaan ollut aina minussa. Uskon siihen, että jotkut ihmiset tuovat meistä tietyt piirteet esille ja hän ehdottomasti toi huonoja paljon. Sinuna miettisin juuri sitä, haluatko olla sellainen ihminen. Ja haluatko käyttää elämäsi päivät tuollaiseen elämään.
...siis juolahti mieleeni noita tekstejä lukiessani, rakkauden vastakohta ei ole viha, vaan välinpitämättömyys. Tosi on siinä sappi kiehahtaa, kun näyttää että toiselle on yks hailee ja honkien humina, sanoitpa mitä tahansa.