Rekisteröidyin tänne foorumille kun edellisen kerran oli vaikeaa, mutta saimme asiat
selvitettyä enkä katsonut tarpeelliseksi enää tulla hakemaan rohkaisua/apua/
jotain…
En enää muista miten pitkälle silloin mentiin, mutta sen jälkeen on ollut ihmeen
rauhallista pitkän aikaa. Pientä kinaa aina välillä, sellaista tavallista. Luulin kaiken
olevan hyvin ja että olimme ”oppineet” riitelemään, eli kun tuntui, että tunnelma alkoi
kiristyä, osasimme lopettaa ajoissa. Siis ajoissa, ennen kuin mieheni saa
eräänlaista kohtausta…

No eilen näin ei käynyt. Emme saaneet tilannetta rauhoittumaan. Todella tyhmästä
ja pienestä asiasta nousi riita. Mieheni myös kertoi, että hänen mielestään meillä on
mennyt todella huonosti, jota en ole itse huomannut. Lopulta lähdin kävelylle, jotta
tunnelma vähän rauhoittuisi ja voisimme puhua asiat rauhassa läpi. Yleensä se
hetken yksin olo on auttanut, mutta nyt sain mieheltäni viestin, että hän haluaa että
tulen takaisin, tai sitten ei tarvitse tulla enää ollenkaan. Hän myös puhui pyytävänsä
anteeksi, mutta kun menin takaisin kotiin, hän ei puhunut mitään.

Hetken päästä jatkui taas riita, joka tuntui vain pahenevan. Tai oikeastaan itse
kieltäydyin enää keskustelemasta asiasta, koska siitä ei ollut mitään apua. En
voinut enää sanoa mitään, koska mikään ei olisi saanut sitä tilannetta
rauhoittumaan.
Sain myös samalla hieman osumaa, eli ei riittänyt pelkkä huutaminen, vaan piti
heitellä ja lyödä tavaroilla. Tämäkin vain paheni kokoajan, eikä mikään tuntunut
rauhoittavan tätä tilannetta. Nämä ovat pahentuneet aina joka kerta. Ennen hän
vain huusi minulle, pikkuhiljaa kävi käsiksi, saattoi tönäistä, mutta nyt jo lyö ja
muuta…

Lopulta sain jonkinlaisen ahdistuskohtauksen, tai jonkun. Silloin miehenikin alkoi
tajuta mitä oli tehnyt ja myöhemmin kun puhuimme, hän kertoi, ettei vaan näe
asioita niin kuin ne ovat ja että minäkin näytän hänen silmissään ihan erilaiselta.
Hän ei myöskään omien sanojensa mukaan tarkoita mitä sanoo, eikä edes
ymmärrä mitä puhuu. Hän näkee asiat ihan erilaisena kuin ovat. Nämä siis ovat
kuin jotain kohtauksia, jotka alkavat ihan yllättäen jostain pienestä
epäonnistumisesta tai stressistä ja riidasta ja hän vain huutaa ja raivoaa tajuamatta
itsekään mitä tekee.
Haluaisin auttaa häntä ja epäilen, että kyseessä on ehkä jokin sairaus? olen yhä
rakastunut siihen persoonaan, joka on aina niin kiltti ja mukava, mutta tämä toinen
puoli hänestä ajaa minua kokoajan pois. Ajattelin alkaa etsiä uutta asuntoa. Tuskin
tätä kuitenkaan kauaa enää jaksan. Vaikka tiedän, etten pysty elättämään itseäni
kun en saa töitä. Opintolainaa on pakko hakea – jos nyt ensin opiskelemaankaan
pääsen.
Mietityttää vain, mitä nuo kohtaukset ovat, enkä haluaisi että mieheni joutuisi niistä
jatkossakin kärsimään. Siinähän menee koko loppu elämä pilalle, jos ei ymmärrä
itse hakea apua.

On hieman sekava viesti, mutta on vain niin epätoivoinen olo. Eikä ole yhtään
ystävääkään jolle voisi asiasta puhua…

Onko muilla ollut vastaavanlaista tilannetta, ja kuulostaako tällaiset kohtaukset
mitenkään tutuilta?
Luulen, että kohta saamme molemmat mennä puhumaan lääkärille ja hakemaan
kaikenlaisia pillereitä masennukseen ja muuhun. Ja se minunkin jonkinlainen
ahdistuskohtaus…. oli jo toinen kerta kun sellainenkin tuli. Tai en oikein tiedä mitä se
on…en vain saa kunnolla henkeä ja muuta….

😯🗯️