"Ota lapset ja lähde", helpommin sanottu kuin tehty
Aina tulee neuvoksi ”ota lapset ja lähde”. Kertokaapa minulle miten tämä onnistuu? Mies muistuttaa jatkuvasti siitä että hänellä on yhtä suuri oikeus lapseensa kuin minullakin, ja antaa ymmärtää että jopa suurempi oikeus, koska sairastan masennusta ja opiskelen ja voimavarat ovat vähissä, samalla kun hän on lapsen kanssa päivät kotona. Antaa ymmärtää, että se, että hän on ollut lapsen kanssa päivät, tekee hänestä soveltuvamman lähihuoltajaksi. Minulla ei ole mitään konkreettista näyttää siitä, että tämä mies on huonosti kohdellut lastani sekä yhteistä lastamme. Miten voisin muuttaa niin vain asunnosta pois ja viedä lapsen mukanani, koska onhan hän kaikesta huolimatta lapsen isä enkä usko lapsen hänen kanssaan olevan vaarassa kuitenkaan. Ja lapsella on oikeus isäänsä ja isällä oikeus lapseensa. Isän kanssa mistään ei voi keskustella.
Ahdistaa. Olisipa helppoa kun joku konkreettisesti auttaisi asiassa, mutta mistään en ole oikein saanut todellista apua tilanteeseen. Miten te olette tilanteen ratkaisseet?
Meillä lapsi asuu viikko isällä/viiko äidillä systeemillä tällä hetkellä. Olen itse lähivanhempi eli lapsen osoite on minun osoitteeni, koska lapsella ei voi olla kaksi osoitetta.
Eli kaikki lapsen posti ja viralliset asiat tulevat minun kauttani.
Ota lapset ja lähde: Se että olet? taloudellisesti heikommassa asemassa, ei ole syy että mies tulisi lähivanhemmaksi.
Kotoa lähteminen ja aloittaminen yksinhuoltajana ei ole koskaan helppo ratkaisu.
Jos olet päättänyt lähteä, varmaan kannattaa ensimmäiseksi hakea itselle ja lapsille asunto ja muuttaa ja vasta sen jälkeen miettiä sosiaalitoimiston kanssa huoltajuutta. Sosiaalitoimiston kanssa joudut joka tapauksessa tekemisiin (lastenvalvojan) koska elatusmaksut, tapaamiset ym käsitellään siellä.
Kun olet rehellinen heille ja kerrot mitä teillä on tapahtunut lasten ja itsesi kannalta, sosiaalitoimisto toimii lasten parhaaksi.
Tämä on siis ihanteellisin ratkaisu, eikä aina toteudu, mutta kannattaa lähteä siitä että kaikki onnistuu. Sopimuksia pystyy aina muuttamaan jos lapsen etu niin vaatii. Lapsella on oikeus isään ja lapsella on oikeus äitiin.
Kiitos vastauksestasi.
Tarkoitin kuitenkin juuri konkreettista lähtöä. Minulla on asunto haussa minulle ja lapsille, mutta enhän minä voi ottaa lasta ja viedä sitä toiseen paikkaan asumaan, kun isänsä sitä vastustaa. Täytyykö minun jättää lapsi isälleen kunnes saamme lastenvalvojalla asiat sovittua? Isä ei tule antamaan minulle oikeutta tavata lastani jollei niin ulkopuolelta määrätä. Olen siis yrittänyt ennenkin lähteä ja hän on tehnyt selväksi ettei aio antaa minun mukaani yhteistä lastamme. Lapsi on vasta 10kk, joten viikko/viikko systeemi tuskin tulee kysymykseen. Isä ei myöskään suostunut muuttamaan asunnostamme pois, vaikka ilmoitti heti muuttavansa pois, kun olemme muuttaneet. Eli tekee kiusaa. Nyt joudun hakemaan meille asuntoa tietämättä saanko toista lastani asumaan luokseni. Tytär on enemmän isänsä kanssa ja siten tavallaan läheisempi isänsä kanssa, joten mietin olenko vain itsekäs halutessani molemmat lapseni samaan osoitteeseen...
Ekös nyt kannattaisi sitten ottaa yhteyttä lastenvalvojaan ja aloittaa huoltajuusneuvottelut. Ei se ole sinun miehesikään yksin, joka päättää kenelle lapsi jää. Neuvottelu ja lapsen etu ovat ensisijassa. Neuvotteleminen on helpompaa lastenvalvojan avulla.