Yksin on vaikeaa saada parisuhteen asioita kuntoon. Suhteessa on kaksi, sen ylläpitämiseenkin tarvitaan siis kaksi. Eri asia, jos on jokin ohimenevä aika, jolloin pitää toisen enemmän kantaa toista.

Onko mies masentunut?

Kuulostaa myös sille, ettei hän välitä lainkaan tunteistasi ja hyvinvoinnistasi. Miksi olla parisuhteessa? Ihmiset ovat kummallisia. On minullekin sanottu, että "nyt kun olen aviossa, ei minun tarvitse enää välittää ulkonäöstäni." Kyllä ulkonäön ja olemuksen tulisi aina olla tärkeää, sekä itselle ja toisille, huomaavaisuutta.

Itse laitoin parin kuukauden seurustelusuhteen poikki muutamasta syystä. Yksi syy oli, ettei mies oikein kuunnellut minua, puhui vain naapureistaan ja tutuistaan ja yleensä pahaa. Kaikki muut ihmiset olivat hänen mielestään kummallisia ja huonoja. Näiden lauseiden jälkeen tiesin, että en voi jatkaa hänen kanssaan. Oli vain ajan kysymys, milloin hänen palvontansa minua kohtaan muuttuisi halveksunnaksi. Hän ei nähnyt tarpeelliseksi kuunnella tai suunnitella meidän omia juttuja. Lisäksi hän vittuili tilaisuuden tullen. En koskaan enää syventäisi suhdetta ihmiseen, joka ei osaa kunnioittaa muita ihmisiä. Olin joissakin tilanteissa aivan ällistynyt, kun hän selvästi tunsi vahingoniloa minulle tapahtuneesta huonosta. Tuli myös selväksi, miten vähän tuo ihminen todella kunnioitti itseään. Nämä asiathan kulkevat käsi kädessä. Sikäli oli mielenkiintoista, miten taas näki, että tietyt teoriassa tietämäni asiat pitivät oikein hyvin paikkaansa myös käytännössä. Ihmisen mieli on jännä asia.

Vaikka itse teemme elämästämme onnellista, niin suhteessa ollessa pitää vastapuolen sopia itselle. Olin lähtenyt tuohon suhteeseen päättäen, etten ole ennakkoluuloinen. Päätin katsoa ja olihan meillä siinä jotakin kummaa vetoa, josta nautin. Tiedän syyt, miksi halusin koittaa, vaikka toisaalta myös jälkeenpäin ymmärsin, että minua painostettiin melko manipuloivasti. Parin kuukauden aikana kaikki kuitenkin selvisi itselle niin, että viimeisellä tapaamiskerralla olin täysin rasittunut siitä seurasta ja ei tehnyt tiukkaa sanoa kaiken olevan ohitse. Sääli häntä, mutta en usko, että hän noilla eväillä saa koskaan mitään toimivaa parisuhdetta aikaiseksi. Toki soisin hänellekin suhteen, mutta en kenellekään naiselle sellaista, mitä itse tunsin hänen kanssaan.

Kun on jo avioliitossa, sitä haluaa tietysti yrittää muuttaa toimimattomia asioita, mikä on oikein hyvä. Kannattaa kuitenkin pitää mielessä, että toista ei voi muuttaa. Hän muuttuu, jos hän itse haluaa. On hyvä kuitenkin itselle myös todeta, jos asiat ovat tietyllä tavalla, nähdä missä menee raja. Kaikkea ei tarvitse jaksaakaan. Pyrkimykset myös näkyvät. Niistä saa toivoa, jos niitä on näkyvissä. Itse on tietysti päätökset aina tehtävä.

Nykyään olen ihastunut ja kai rakastunutkin ihmiseen, jota tapailen silloin tällöin, mutta emme ole parisuhteessa. On kuitenkin niin helppoa olla, kun toinen kunnioittaa ihmisenä. Olen oppinut paljon hänen kanssaan. Se tuntuu myös äärettömän hienolle. Käymme paljon keskusteluja kaikenlaisista asioista. Seksuaalisuus on vapaata ja molemmat ovat hyvin itsenäisiä. Näen sen kaiken voimavarana ja upeana. Toisaalta tietysti leikimme tulella, mutta selvää on, ettemme ainakaan nyt lähde parisuhteeseen. Luultavasti emme koskaan, vaikka siinä onkin kaikki hienot elementit; toistemme kunnioittaminen ja arvostaminen etunenässä. En tiedä, ehkä tämä tuntuu siksikin niin oudolle itsestä, että lähelläni ei ole koskaan ollut tuollaista miestä, jonka kanssa voisi kilpailla siitä, kumpi tekee enemmän toiselle hyvää. Ehkä on itsekin vielä ymmärrettävä se, että sellainen on oikeasti ihan normaalia ja mahdollista olla.

Itse olen näiden yksinäisten vuosien aikana ymmärtänyt sen, etten koskaan enää lähde parisuhteeseen, jossa ei näitä elementtejä ole. Se ei tietysti aina ole helppoa, toisinaan on haettava aikuisuutta itsestään. Kuitenkin omat lapsenikin ovat siihen minut haastaneet. Töitä on kuitenkin tehtävä aina. Eikä kai elämän pelkästään helppoa kuulu ollakaan. Tietty hyvä haasteellisuus nostattaa. Parisuhdeasiasta on ikäänkuin tullut erilainen juttu omassa päässä. Kun osaa olla yksin, on tilaa kysymyksille, kuten miksi lähteä parisuhteeseen? Mutta varmasti haluan vielä parisuhteeseen.

Voimia sinulle omassasi ja mitä jatkossa teetkin.

Kiitos Eveny vastauksestasi. Mietin, mitä teen. Mies on ollut tänään tosi pahalla päällä iltapäivällä, en tiedä miksi. Voi olla, että hän on masentunut? Sillä hetkellä, jos sanallisesti raivoaa, ei oikein uskalla edes kysyä mikä on. Toivottavasti ois nyt loppuilta rauha maassa, katselee jääkiekkoa.

Kuuntele Lucretzia hyvällä omallatunnolla ja mielellä omia tarpeitasi ja läheppä viikoksi kahdeksi poikkeen. Lomalla vaikka tai järjestä itellesi loma ja mene pois, kattele elämää hyvillä mielin omin silmin ja jätä mies sinne pariksi viikoksi keskenään. Kato muuttuuko ääni kellossa, ja jos ei muutu niin hakkeuvu ommaan elämään siitä. Jos toinen ei kanna omaa osuuttaan suhteessa sen ja toisen ja yhteiseen hyvinvointiin, niin miksipä siihen jäämään toista palvelemaan ja unohtamaan itsensä.

En tarkoita, että pitäisi noin vain lähteä, ja ymmärrän että et sitä itsekään aio, mutta ehdotan vaan semmoista pientä herätettä hänelle, poissaoloa ja itsellesi itsesi kuuntelemista ja itselleen kilttinä olemista. 🙂👍

Joo, pieni irtiotto tekee hyvää. Oon ollut aika mieli maassa jo pidemmän aikaa. Nopein aikalisä nyt kun laitan bikinit päälle ja menen pihalle ottamaan aurinkoa.

Hyvä ajatus tuo Pöllöhuuhkajan. Itselle vain hyvää 🙂🌻

Kiitos kannustuksesta. 🌻🙂🌻