Onnelliset, ilmoittautukaa!
Täällä on ihan kamalia sydäntäraastavia kertomuksia pettämisestä ja liittojen rikkoutumisesta. Miksi rakkaus on niin monimutkaista ja vaikeaa? Onko onnellista liittoa olemassakaan? Tukinet on ehkä väärä paikka kysyä tätä, mutta kertokaa, jos teillä on sellainen aarre! Jos kukaan ei ilmoittaudu, voin lakata suremasta omaa rakkaudenpuutettani! Älkää säälikö, paljastakaa rohkeasti onnellisuutenne! 😀
Minulla meni kaikki vähän pieleen. Hyvin nuorena en saanut sitä, johon olin ihastunut, ja niinpä sitten menin naimisiin toisen henkilön kanssa, jonka kanssa oli paljon yhteistä ja joka liehitteli ja kosiskeli minua. Tuli tehtyä moka, ääni muuttui kellossa naimisiin mentyä, pettämistä, ryyppäämistä, systemaattista moittimista ja kiusaamista riitti. Erottiin luojan kiitos aika pian. Eipä sitten löytynyt Sitä Oikeaa yksinhuoltajahissukalle, vaikka en ihan rakkkaudettakaan jäänyt. No sitten tuli kuvioihin tosi mukava mies, joka rakasti ja palvoi… Mutta kun minä en rakastanut – ja silti tuli oltua yhdessä iäisyys, kun toinen roikkui ja piti minua itselleen kuuluvana, vaikka yritin parhaani mukaan olla yrmeä. Väärin tein, kun suostuin. Vaikka kivaa meillä kyllä oli. Vihdoin päätin, että minun on tehtävä sisimpäni ja omantuntoni mukaan ja jätin… Hirveän huono omatunto oli jättämisestä, jos oli yhdessäolostakin. Tutustuin mieheen, johon hullaannuin, joka piti hyvänä ja jota hellin ja pidin hyvänä. Sekin juttu sattui kaatumaan, en kuvaile tarkemmin intimiteettisyistä. Katkeraa! Olisin halunnut sen yhdesäolon ja hyväilyjen jatkuvan, mutta ei! On todennäköisesti oltava loppuelämä yksin, ilman hellyyttä ja kosketusta, ja se tekee hulluksi!
Onko onnea olemassa? Jos ei, on ruvettava olemaan onnellinen näillä eväillä.😟
Tänään ei aurinko paista. Taidan lähteä eksän haudalle itkemään. Hän siis kuoli pian senjälkeen kun jätin hänet.
Heippa
On niitä onnellisiakin liittoja olemassa mutta monesti kun olen ihmisten
kanssa tekemisissä niin niin yksin kertaisen asian kuin jokainen osaisi
että kaikista asioista ihmiset puhuisi keskenään omista toiveista, haaveista, elämästä
iloista, suruista jne
pari viikkoa sitten olikin pojan kastetilaisuus ja siellä oli paljon nuoria pareja
niin niille sanoin että vaikka nyt olette onnenne kukkuloilla niin jo nyt pitää huoltaa
ja rakentaa onnellista parisuhdetta.
mutta ei ole tarkoitus kehua eikä kenenkään mieltä pahoittaa
mutta itse olen onnellinen ja elämä menee liijankin hyvin itse ollaan eukon kanssa
18 yhteinen vuosi meneillään ja ollaan onnellisia.
Mutta minä kyllä tiedän mitä on kun menee huonosti ja kun on ongelmia itse olen
noussut niin pahoista vaikeuksista ja ongelmista että monesti olen miettinyt että
miten mutta en oikein itsekkään tiedä.
Mutta kun ihmisellä on vaikeata niin ikinä ei saa jäädä yksin vaan aina pitää olla
joku ihminen auttamassa ja tukemassa.
Mutta vaikka elämä välillä potkii päähän ja tulee vastoinkäymisiä niin ei niihin pidä
katkeroitua eikä lannistua hiljakseen vaan mennään elämässä eteenpäin ja rakennetaan
parempaa huomista.
nyt kun minulla menee hyvin niin siinä sivussa minä autan vaikeuksissa olevia
ihmisiä ja suomessa on kyllä jokaiselle apua saatavilla mutta itse pitää osata
aktiivisesti hakea viimeksi juttelin yhden kodinhoitajan kanssa sunnuntaina
niin saadaan yhden ihmisen asiat kuntoon.
Olen myös postikorttialalla ja tuossa on hyvä kukka kortti jossa lukee
Kun iloitsee pienistä asioista voi iloita usein.
sillä onni koostuu pikku asioista.
Sinulle minä toivon kaikkea hyvää ja menestystä elämään.
Kaunista kesää sinulle
Kiitos, Volvomies, repesin itkuun ystävällisyydestäsi. Että joku välittää edes virtuaalisesti. En sitten käynytkään kuolleitten valtakunnassa, vaan elävien, ja palasin iloisena. Kaikkea hyvää sinullekin.
Ilmoittaudun!
Avioliittovuosia 40 + vuosien seurusteluvuodet. Meillä on edelleen keskenämme hauskaa ja viihdymme toistemme seurassa tekemällä paljon asioita yhdessä.
Minulle on sanottu ettei onnea ei saa kertoa ääneen eli " kel onni on se onnen kätkeköön"!
Elämä aaltoilee, mutta pakko ilmoittautua, olen loppujen lopuksi onnelleinen ja avioliittoa on takana 22 vuotta.
Pettämisiä ei yhtään.
Onnea ja Iloa onnea tunteville!
Hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka tuntevat aidosti hyviä ja mukavia hetkiä elämässään!
Desper, minä laskin sinun tarinastasi jo useamman ajanjakson (ja parisuhteen) joissa olet saanut antaa ja olet saanut itsellesi hyvää oloa! Eikö se ole jo hienoa, vaikka tällä hetkellä et voisi tunteita jakaa? Suorastaan hämmästyin, voisiko olla mahdollista, että nurkan takana voisi olla jotain parempaa, jopa minullekin?
Itse olen elämänvaiheessa, jossa kerään itseni palasia ympäriltäni ja yritän ymmärtää viimeisten vuosien tapahtumia. Miten olen itse ollut pelkkä sätkynukke ja sivustakatsoja tahtomattani. Yritän nostaa sieltä parisuhteen tuhkasta minut ehjempänä ylös ja kaiken sen, mitä tapahtui minun ja kaikkien muiden ihmisen kuin mieheni ja minun välillä. Pelkkään sumuun on jäänyt paljon iloisia hetkiä, pelkona on, että ne jäävätkin sinne.
Iloitkaa niistä ihmissuhteista, joissa olette tunteneet itsenne onnellisiksi! Ja jos juuri nyt on niin, mikäs sen hienompaa!
On se paljon niinkin, että itsestä kiinni, tuijottaako niihin huonoihin juttuihin, vai siihen hyvään. Toki huono voi olla niin kaiken kattava, että hyvällä ei pääse enää eteenpäin.
Itsellä on sellainen parisuhde, että moni kai sanoisi, ettei järjen hiventä. Rakkaus omalla sydämellä on niin suurta, että oksat pois. Välillä sitä on ihan vaan rakkaudenhumalassa ja ihmettelee, että kyllä ihminen on hullu! Toisinaan ei voi katsella edes toisen kuvaa, kun tulee niin järkyttävä ikävä.
Minä olen nytkin järjettömän onnellinen näistä tunteista ja kun taas viikonlopun aikana näin paljon ihanaa asiaa miesystävässäni. Arvostan suuresti hänen ajatuksiaan monessa asiassa ja haluan oppia häneltä paljon asioita. Nautin katsella hänen toimintaansa ihmisten kanssa erilaisissa tilanteissa. Kunnioitettavaa käyttäytymistä. Lisäksi olen hyväksynyt hänet ja näen hänet sellaisena, kuin hän on. Sitten itse valitsen, miten siinä hänen kanssaan suhteessa elän. Helppoa ei ole ollut, eikä varmaankaan tule olemaan, mutta haluan jatkaa.
Fyysinen vetovoima on myös todella suurta. Miten toinen voikaan viedä jalat alta!Onnea tunnen myös paljolti omien muiden asioiden onnistumisen ja hyvinolon vuoksi.
SärkynytRuukku kirjoitti 18.7.2011 10:44
Onnea ja Iloa onnea tunteville!
Hienoa, että löytyy ihmisiä, jotka tuntevat aidosti hyviä ja mukavia hetkiä elämässään!
Desper, minä laskin sinun tarinastasi jo useamman ajanjakson (ja parisuhteen) joissa olet saanut antaa ja olet saanut itsellesi hyvää oloa! Eikö se ole jo hienoa, vaikka tällä hetkellä et voisi tunteita jakaa? Suorastaan hämmästyin, voisiko olla mahdollista, että nurkan takana voisi olla jotain parempaa, jopa minullekin?
Itse olen elämänvaiheessa, jossa kerään itseni palasia ympäriltäni ja yritän ymmärtää viimeisten vuosien tapahtumia. Miten olen itse ollut pelkkä sätkynukke ja sivustakatsoja tahtomattani. Yritän nostaa sieltä parisuhteen tuhkasta minut ehjempänä ylös ja kaiken sen, mitä tapahtui minun ja kaikkien muiden ihmisen kuin mieheni ja minun välillä. Pelkkään sumuun on jäänyt paljon iloisia hetkiä, pelkona on, että ne jäävätkin sinne.
Iloitkaa niistä ihmissuhteista, joissa olette tunteneet itsenne onnellisiksi! Ja jos juuri nyt on niin, mikäs sen hienompaa!
Hei, SärkynytRuukku, kiitos kommentistasi! Yhteenveto noista suhteistani: ensimmäinen oli narsisti, sadisti, pettäjä ja juoppo, eipä kovin hyvää oloa tuottanut. Toinen oli pelkkä hyvä ystävä. Kolmas ei halunnut olla kanssani, mikä tuotti enimmäkseen itkua. Makuasia, miten elämänsä tilinpäätöksen arvioi ja pitäisikö esim. minun olla tyytyväinen tuosta vähästä. Minä olisin toivonut rakkautta, tarkoitan miehen ja naisen välistä rakkautta, mutta näin siitä vain vilauksia - ehkä se sitten oli riittävää minulle, vaikka en itse huomaakaan. Kun tätä osastoa lukee, näyttää siltä, että jotkut muutkin toivovat rakkautta. Eiköhän se ole aika inhimillistä? Miksi tätä osastoa ylipäänsä pidetään yllä ellei rakkaus ole niin kovin tärkeää - ovatko kaikki täällä kuvaillut sydänsurut joutavanpäiväistä valitusta? Ei rakkautta ainakaan minun mielestäni korvaa lähimmäisenrakkaus eivätkä mukavat hetket. Minun kohdallani on sattuneista syistä aika epätodennäköistä, että nurkan takana odottaa enää kukaan. Enkä yhtään rakasta näitä loputtomia yksinäisiä öitä. Mutta minkäs teet. En osannut elää, vaikka yritin kaikkeni. Onni yksillä, kesä kaikilla. SärkynytRuukku, toivon sydämestäni, että saat sirpaleesi koottua kokonaiseksi ruukuksi ja saat nauttia elämän täyteyttä! Sinulla varmasti on vielä aikaa ja elämää edessä!
Rakkautta jokainen kaipaa ja janoaa.
Itserakkauttakin voi joltain puuttua.
Joillain sitä taas yli äyräiden.
Intiimirakkaus kai se mitä eniten haetaan?
Aseksuaalejakin on.
Intiimrakkaudella tarkoitan tuota parisuhteen hakemista.
Ja kestävän suhteen nimenomaan.
Toiset hakevat lyhyitä juttuja jos eivät kykene sitoutumaan syystä tai toisesta.
Onnellisia on, mutta onnellisille ei satu silmään tulla tänne onneaan jakamaan?
Netissa tämä tukinet on bongattavissa, mutta onnellisena ei liikene energiaa ongelmille.
Omissakin on silloin(voi olla) onnesta huolimatta yllin kyllin taaplaamista.
Tuota itserakkauttakin on ainakin pari sävyä.
Itsen rakastaminen on hiukan eriä kuin itserakkaus?
Jos on itse oman elämänsä ydin ja keskiö, napa,
voi olla ettei näe metsää puilta?
Tällä en tarkoita mitenkään sinua Desper, tämä kaikki nyt vaan ajatustenvirtaa jota soljuu kun nyt en vaan osaa pistettäkään vielä tähän alittaa.
Otsikkosi on, "...ilmoittautukaa!"
Voin sanoa olevani onnellinen nyt.
Sain ajatuksia väljennetyksi ja elämä kantaa.