Elin parisuhteessa ja olimme olleet yhdessä yli vuoden vaikka olenkin vasta 15v. käyn psykologilla viikottain puhumassa entiseen parisuhteeseen ja kavereihin liittyvistä asioista. eli ex-poikaystäväni oli ehkä hieman päästänsä vajaa mutta silti hän oli välillä ihana. Parisuhteeseemme liittyi paljon iloa mutta suruakin löytyi. aina kun hänen kanssaan yritti puhua minua vaivaavista asioista, hän vain nauroi ja otti kaiken vitsinä. hän oli lyönyt minua monesti. hän teki ohareita ja kerrankin odotin häntä tapaamis paikalla yli kaksi tuntia eikä hänestä kuulunut mitään. hän sanoo aina syyksi sen että hän ei tullut, sen että hänen piti rassata mopoa tai oli unohtanut tulla ja oli mennyt oman kaverinsa tykö. monesti kun soitin hänelle itku kurkussa kun on niin paha olla niin ihan sama mitä hänelle sanoi niin hän vaan suuttui ja sanoi että ”älä mua syytä mä en oo tehny sulle mitään väärin”.. tätä oli kestänyt kolme kuukautta mutta jättäminen oli hyvin vaikeaa koska olin vaan yksinkertaisesti niin rakastunut. viimeinen tikki oli se että hän oli vain lähtenyt reissuun ja laittanut puhelimensa kiinni ja olin hyvin huolissaan hänestä.
kysymys kuuluukin että onko tämä oikein! kommentoikaa tätä ja kertokaa omia samantyylisiä tarinoitanne! Kiitos kun jaksoitte lukea! 🙂🌻
Hei,
Olen niin pahoillani puolestasi. Tietenkään se ole oikein, ei missään tapauksessa. Sinua on kohdeltu tosi huonosti.
Älä enää koskaan hyväksy tuollaista käytöstä keneltäkään. Sinä olet tärkeä ja arvokas, sinun tunteesi ja rakkautesi ovat tärkeitä. Jos ei tyyppi tätä ymmärrä, on syytä unohtaa tällainen ihminen. Ei hän opi arvoasi myöhemminkään. Haavoitat vain itseäsi hänen kanssaan. Sinä itse olet tärkein, on tosi vaikeaa oppia rakastamaanitseään, mutta silloin ymmärtää ettei tarvitse sietää ihanmitä tahansa.
Voimia sinulle surun läpikäymisessä, seuraavassa ihmissuhteessasi olet vahvempi ja oppinut asioita myös itsestäsi! 🌻🙂🌻
Onko mikä oikein? Se, miten poikaystäväsi toimi, vai? Sinänsä ymmärrettävää, että teini-ikäinen vielä kysyy tätä, mutta tulevaa varten paina tämä mieleesi: se EI OLE oikein kohdella toista ihmistä välinpitämättömästi.
Tavallaan on ymmärrettävää, että asioita täytyy kokea kantapään kautta, mutta silti sitä toivoisi säästävänsä ihmisiä siltä kivulta, minkä on ehkä kokenut itse... Sinä olet vielä nuori. Olet oikeasti selvinnyt hyvin vähällä. Totta, se ei varmaan sinusta tunnu siltä nyt, mutta vanhempana, kun katsot taaksepäin, ajattelet jo varmaan niin. Kuitenkin voit ottaa oppia jo tästä kokemuksestasi. Ole kiltti äläkä palaa yhteen exäsi kanssa, hän satuttaa sinua vain lisää. Kun aloitat uuden seurustelun, pidä huolta, että valitsemasi kunnioittaa sinua ja pitää sanansa. Sinulla on OIKEUS edellyttää kunnioitusta. Se, että ei saavu sovittuihin tapaamisiin eikä ilmoita mitään, on pelkkää perseilyä eikä sellaista tule hyväksyä.
Exäsi ei sinua kunnioittanut ja teki sinua kohtaan väärin. Se tuskin johtuu sinusta vaan hänestä itsestään, hän lienee yksinkertaisesti luonteeltaan sellainen. Tässä kohtaa sinun kannattaa muistaa, että ihmiset eivät pääsääntöisesti muutu. Mitä todennäköisimmin exäsi on yhtä piittaamaton 40-vuotiaana kuin tänään. Ei siis ole kovin järkevää valita miestä, jonka kanssa on paha olla ja toivoa, että tämä muuttuu tai yrittää tätä muuttaa. Valitse sellainen, joka on valmiiksi mieleisesi ja jonka viat ovat sellaisia, etteivät ne aiheuta sinulle suurta tuskaa. Riitoja ja kipuja on aina, mutta enemmän pitäisi olla hyvää kuin pahaa.
Ihan suoraan sanottuna, oikein on, ettet ole hänen kanssaan, jättipä sitten hän tai sinä, miten tahansa.
Minä muistelen, että tuon ikäisenä kaikki oli niin ainutkertaista ja lopullista, ettei mitään muuta päähän mahtunut, mutta kun kokemusta kertyy ja ikää tulee lisää, oppii huomaamaan että elämä jatkuu ja eteen tulee uusia mahdollisuuksia kun ei tuijota yhden asian ainutlaatuisuuteen, jonka on huomannut vain oman unelmansa harhakuvaksi.
Opiskele ja elä nuoren ihmisen elämää, äläkä sido itseäsi johonkin kakkosluokan ihmiseen, parasta sen olla pitää!