Onko seksuaalisuudessani jokin vikana?
Olen päälle parikymppinen nainen ja olen alkanut miettimään, että onkohan minussa jotain vialla, kun tuntuu, että olen paljon epäseksuaalisempi kuin kaikki muut.
Kyllä minua kiinnostaa seksi ja se on minulle todella tärkeää parisuhteessa. Se on ollut minulle kuitenkin aina vaikeaa. On haluttomuutta, kovia kipuja, yhtäkkistä ahdistusta kesken kaiken. Kävin lääkärissäkin kerran ja hänen mukaansa ongelmani on jännittäminen. En ymmärrä miksi, kun molempien eksien kanssa oli turvallinen olo. Kumpikaan ei ikinä painostanut, vaan olivat todella varovaisia ja ymmärtäväisiä.
Olen tapaillut eron jälkeen kahta miestä. Ensimmäisen kanssa seksi tuntui lähinnä velvollisuudelta. Minun puolestani meidän ei olisi tarvinnut harrastaa seksiä ollenkaan. En vain saanut siitä mitään irti. Miksi olisin saanutkaan? En tuntenut ihmistä eikä hän minua. Siis siltä tuntui koko ajan, vaikka yritinkin tutustua häneen.
Nyt tapailen toista ja vaikka häneen tutustuminen on ollut helpompaa, niin läheisyys on ollut entistä vaikeampaa. Hän tykkää pussailla lähes koko ajan ja minä taas en ymmärrä mikä siinä on niin kivaa, että sitä pitää tehdä koko ajan. Välillä on vain päiviä, kun en haluaisi pussailla ollenkaan. Jos käännän pään pois, hän alkaa kyselemään, että onko tehnyt jotain väärää. Sitten tulee olo, että minä olen se outo, kun en halua, enkä sano sitä hänelle vaan keksin jonkun tekosyyn, jottei hän luulisi etten tykkää hänestä. Kesti muutenkin melkein kuukausi, ennen kuin ensimmäisen kerran suostuin pussaamaan häntä (vaikka olinkin ihastunut alusta asti).
En vain ymmärrä ihmisiä, joilla herää niin nopeasti halut ihmistä kohtaan, jota eivät tunne. Niin outoa. Olen kokeillut yhden illan juttuja, mutta ne ovat vain ahdistavia ja ällöttäviä muistoja. Olenko epänormaali, kun minun halujen herättämiseen ei riitä henkilön ulkonäkö? Tai vaikka mies olisi kuinka kiinnostava ja samanhenkinen ja näkisin hänet erittäin potentiaalisena kumppanina? Miksi seksuaalisella kiinnostuksellani kestää herätä niin kauan ja miksi seksi on vaikeaa silloinkin, kun olen hullun lailla rakastunut?
On vain koko ajan sellainen olo, että minun kuuluisi haluta. Että minun kuuluisi haluta harrastaa seksiä hullun lailla ihastukseni kanssa, koska sehän kuuluu ihastumiseen ja alkuhuumaan. Vieläpä monta kertaa päivässä! Käsittämätöntä, ennätykseni eksäni kanssa on 4 kertaa VIIKOSSA. Eikä kyse ole siitä, että olisin läheisyyskammoinen tai epäromanttinen. Parisuhteessa olen todella hellyydenkipeä, vaikka tarvitsen kyllä omaakin tilaa.
En ole mikään aseksuaali, siitä olen varma. Olen ollut masentunut nuoruudesta asti, millä on tietysti vaikutusta haluttomuuteen. Mutten jaksa uskoa, että seksuaalisuuteni tästä muuttuisi vaikka parantuisinkin masennuksesta.
Olisi helpottavaa kuulla, jos jollakin olisi samantyyppisiä ongelmia kuin minulla. Jos nämä nyt ovat edes ongelmia, vai onkohan seksuaalisuuteni vain valtavirrasta poikkeava Mietin myös sitä, että mitenköhän saisin ihastukseni ymmärtämään minua tuntematta itseään epähaluttavaksi silmissäni? Ja kuinka saisin helpotettua huonommuudentunnettani, kun tuntuu että kaikki muut naiset haluineen ja himoineen ovat minua parempia. Pystynkö ikinä täyttämään kenenkään miehen tarpeita? Pitäisikö mennä uudestaan lääkäriin vai yrittää hyväksyä itseni tällaisena?
Olet vielä nuori ja nuoruuteen taitaa aina liittyä epävarmuus itsestä. Useimmat ovat huolissaan myös siitä, kelpaako toisille. Minusta saatat myös yliarvioida toisten seksikertojen määrät. Vaikka puhutaan aktiivisesta seksielämästä, on monilla nuorillakin seksiä vain 1-2 kertaa viikossa tai jopa harvemmin. Toki on niitäkin, jotka tarvitsevat seksiä päivittäin.
Minulla on tai on ollut hyperseksuaalisuutta eli aseksuaalisuuden vastakohtaa. Minun hormonitasoissa on todettu poikkeavaisuuksia, joille ei ole löytynyt selityksiä. Monissa lyhyiksi jääneissä seurusteluissa mies (olen nainen) on ollut minua huomattavasti vähäseksuaalisempi. Se on ollut hyvin hankalaa! Näille miehille seksi on todellakin ollut sivuseikka suhteessa, mikä on ollut minulle aivan mahdoton ajatus.
Iän myötä seksuaalinen aktiivisuuteni on jonkin verran rauhoittunut, mutta edelleen minulla on runsaasti haluja. Ajatukseni seksuaalisuudesta ja parisuhteista ovat käyneet läpi monenlaisia mullistuksia. Uskon että ikä ja elämänkokemus muokkaa kaikkien suhdetta omaan vartaloon, seksuaalisuuteen jne.
Minä olen aina kokenut itseni CIS-heteroksi, vaikka olenkin mielestäni aika avoimesti suhtautunut vähemmistöihin. Nyt olen elämäni ensimmäistä kertaa kuitenkin ihastunut erääseen naiseen! En ole mikään murrosikäinen enää, vaan keski-iän kynnyksellä, joten tämä on yllättävä juttu. Tunteeni ovat vasta tuoreita, eivätkä kovin voimakkaita. Olen myös aika helposti ihastuvaa sorttia, eivätkä kaikki ihastukseni ole kovinkaan vahvoja, joten en nyt vielä lähde tätä juttua revittelemään. Joka tapauksessa naiseen ihastuminen on ihan ihmeellinen yllärijuttu ja onhan se piristävää näin keväällä.
Haluaisin sanoa sinulle, että älä liikaa stressaa seksiasioita. Aseksiaalisuuden ja hyperseksuaalisuuden välillä on varmaankin moninainen "jana" jolle ihmiset asettuvat halujensa määrän suhteen. Toiset haluavat paljon, toiset vähemmän. Ei se ainakaan ole niin, että kaikki miehet haluaisivat paljon seksiä. Kannustan sinua myös kuuntelemaan itseäsi. Mitä sinä haluat seksiltä ja mikä sinusta tuntuu hyvältä? Ei ole hyvä tehdä pitkään tai paljon asioita, joista ei itse pidä. Hyvä puolisokin haluaisi sinun pitävän huolta omista haluistasi.