Onko miehen pornonkatselu vain pakko hyväksyä parisuhteessa?

Onko miehen pornonkatselu vain pakko hyväksyä parisuhteessa?

Käyttäjä Hermu3 aloittanut aikaan 28.10.2020 klo 22:46 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä Hermu3 kirjoittanut 28.10.2020 klo 22:46

Ollaan reilusti yli kolmekymppinen pariskunta. Olen ollut hyvin rakastunut, onhan yhdessäoloa vasta takana puolitoista vuotta. Mieheni on jotain jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää.

Mutta selvisi, että mies katseli pornoa hyvin paljon – päivittäin ja paljon.

Ei tietysti halunnut aiheesta puhua mutta pakko oli ottaa puheeksi siinä vaiheessa, kun alkoi lukitsemaan ovia etten pääse yllättämään tilanteita tai puhelimen kanssa vietettyjä yhteisiä pitkiä suihkuhetkiä. Keskustelujen myötä kerroin miltä minusta tuntuu, mitä ajatuksia porno herättää ja millaisena minä sen ja kaiken salailun näen. Ja että minä en sitä parisuhteeseen kolmanneksi pyöräksi halua.  Hän sanoi lopulta ettei ollut ajatellut asiaa enempää ja lupasi, että pystyy olemaan ilmankin jos tarvitsee. Ettei se ole niin iso juttu hänelle. Sanoin kyllä suoraan että kertoo jos se on hänelle niin tärkeä asia, niin sitten ei siitä tarvitse luopua – minä joko yritän päästä yli tai hakeudun toisille poluille. En halua suhdetta jossa mies katselee niitä touhuja minulta salaa jossain autotallissa.

Nyt puoli vuotta edellisestä jäi kiinni kuitenkin taas, useampaankin otteeseen.

Mielestäni jokainen masturboikoon jos haluaa, mutta pornossa on mulla raja parisuhteessa kun ollaan. Kerroin puolisolleni jo heti ensimmäisessä keskustelussa suhteemme alkuvaiheessa, että se ei sovi mun arvomaailmaan mitenkään ja se saa mulle pahan olon. Mitä netistä yritin asiaa tutkia, tuli olo että minussa on vika kun en hyväksy sitä touhua. Siitä tuli vieläkin pahempi olo. Kun en vaan hyväksy vaikka kuinka esittäisin. Pornon naisille esittämät paineet ja stereotypiat kyllä tunnetaan, mutta silti on väärin olla sitä hyväksymättä? On ok miesten katsella naisia jotka voisivat olla heidän lapsiaan ja masturboida samalla? On ok katsella materiaalia tietämättä edes ovatko esiintyjät täysikäisiä, kunhan vain oman nautinnon saa? Kun mies minulle ehdottaa sängyssä jotain ja arvaan sen olevan pornosta peräisin, pitääkö minun vain olla innostunut? Seksihommat sujuu hyvin muutenkin – tai mistä minä tiedän, onko porno ollut aina ainoa moottori tuolle miehelle seksihommiin.

Ja siis mitään uskonnollista tms. periaatetta ei ole minulla taustalla, minussa on ilmeisesti vikaa kun en tykkää pornonkatselusta. Mutta eihän kaikkien tarvitse tykätä ja suvaita kaikkea? Voi vaan valita itse itselleen sopivan elämän? Mutta onko porno oikeasti noin iso juttu, että menee ihmissuhteiden edelle? Olenko ainoa laatuani?

Käyttäjä Minttu123 kirjoittanut 23.01.2021 klo 02:23

Et ole ainoaa laatuasi. Itse opin kovemman koulun kautta, että on turha elää omia arvoja ja moraalia kunnioittamatta.

Liian kauan yritin muuttaa itseäni ja suhtautumistani, vain rikkoen itseäni lisää.

Paljon pahaa oloa pyörii pornon ympärillä, sen olen nyt ainakin oppinut ja voi olla et mulla on vääristynyt kuva, mutta itselleni on tullut vaikutelma asiaa tutkiessa, että pornon katselu on enemmänkin omien tunteiden pakenemista ja oireilua yllättävän monilla, eikä vain pelkkää kiihoketta.

 

Kunnioita itseäsi ja rajojasi, älä riko itseäsi vastaan, koska itsekunnioitus on kaiken a ja o.

Pornoriippuvuutta on paljon, ja siinä puoliso vaan rikkoo itsensä, jos sille alistuu. Sekin on addiktio, joten sen mukaan kannattaa punnita lupaukset ja vannommiset.

Käyttäjä Xyznappi kirjoittanut 24.01.2021 klo 12:40

Kuvasit Hermu3 hyvin pornoon liittyvät tunteet naisella. Minulla on ollut aivan samanlaisia kokemuksia. Porno tuntuu pahalta, koska se on rinnastettavissa uskottomuuteen. Enkö minä riitäkään? Lisäksi porno on rakennettu miehen fantasioiden pohjalta, joista naisen on vaikea tunnistaa itseänsä ja omia tarpeitaan, jotka usein perustuvat enemmän tunneyhteyteen kuin fyysiseen kohtaamiseen, tai vähintään sekä että. Pornossa ei rakenneta naisille tärkeitä pysyviä tunteita ja ihmissuhteita.

Olen tuntenut mieheni 35 vuotta, naimisissa ollaan oltu noin 30 vuotta. Kun nuorena tajusin, mitä porno merkitsi miehelleni, silloiselle poikaystävälleni, menin shokkiin. Oivalsin myös, että mies oli rakentanut naiskuvansa ja kuvitellut naisen tarpeet ja ajattelutavan pornon perusteella. Eihän se naiskuva pidä paikkaansa alkuunkaan. Naisen päällimmäinen tarve ei ole harrastaa seksiä estottomasti miesten ja naisten kanssa ajasta ja paikasta riippumatta. Luonto on ohjannut meidät naiset pitämään tärkeämpänä huolehtia siitä jälkikasvusta, jonka tämä iloinen ja nautittava seksiksi nimetty perhetapahtuma tuottaa. Se vaikuttaa siihen, kenen kanssa kannattaa mennä  sänkyyn ja milloin. Se taas ei välttämättä kohtaa miehen fantasiaa loputtoman kyltymättömästä naisesta ollenkaan.

Toin toistuvasti mielipiteeni esille pornosta, ja vahvasti. Mies oli sitä mieltä, että minussa oli jotain vikaa, kun en voinut hyväksyä pornoa. Sanoin, etten ollu ainoa nainen lajiani, mutta omassa kuplassaan elävä mieheni ei uskonut. Minun piti etsiä todisteeksi silloin netistä keskusteluja, joissa naiset purkivat pornoahdistustaan.

No. Väsyin ahdistavaan kinasteluun aiheesta. Päätin että olen valmis joustamaan ja muuttamaan asennettani. Sovimme lopulta miehen kanssa, että pornon katsominen on ok, jos hän kertoo avoimesti, kun hän on tehnyt sitä. Mutta eihän sekään onnistunut. Mies jäi kiinni jälleen salakatselusta. Se tunne, että mies salasi pornon katsomisensa eikä kyennyt pitämään lupaustaan edes kertoa asiasta, oli vielä pahempi. Voisinko luottaa häneen muutenkaan? Mitä kaikkea muuta mies piti salassa? Hän perusteli kyvyttömyytensä puhua asiasta häpeän tunteella, mikä toisaalta antoi minulle lisää mietittävää. Ehkä kysymys olikin jonkinlaisesta inhimillisestä heikkoudesta, jollaisia meillä kaikilla on ja joita meidän on itsekin vaikea hyväksyä itsessämme.

Kului aikaa, vuosia näin. Porno nousi esille aika ajoin. En tiennyt, olisiko pitänyt itkeä vai nauraa, kun mies onnistui sotkemaan kotitietokoneemme jollain pornosivustoilta saamallaan kiristysviruksella ja joutui pyytämään minulta apua, että kone saatiin taas kuntoon.

Kaikesta tästä huolimatta olemme edelleen naimisissa. Mies katsoo pornoa ja usein. Ehkä hän purkaa sillä joitain solmuja sisällään tai sitten ei, mutta minä en pysty siinä oikein auttamaankaan. Seksimme on kuitenkin hyvää ja keskusteluyhteys asioista, joista olemme eri mieltä, on kehittynyt. En ymmärrä edelleenkään miehen ja naisen tapaa ajatella pornosta ja pornon naiskuva ahdistaa minua, mutta olen hyväksynyt sen, että tarpeemme miehenä ja naisena ovat erilaiset. Tarpeitten erilaisuuden ymmärtämistä auttoi se, kun löysin vahingossa naisille suunnattua eroottista viihdettä netistä e-kirjojen muodossa. Suomeksi näitä ei ole juuri käännetty, mutta niissä erotiikka yhdistyy itselleni tärkeään tunteiden ja pysyvien ihmissuhteiden rakentumiseen. Muistan hävenneeni näiden kirjojen lukemista ensin.  Enää en. Netflixistä löytyy tämäntyyppinen pikkutuhma sarja Bridgerton. Myös Fifty Shades of Grey -elokuvat ovat tätä lajityyppiä. Katselimme niitä yhdessä mieheni kanssa. Elokuvat taisivat sekä hämmentää että innostaa miestäni.

Naisen seksuaalisuudesta ja sen näyttämisestä ja siitä puhumisesta on tullut hyväksytympää. Televisiosta tulvii dildomainoksia, jotka pastelliväreineen on selvästi naisille suunnattu. Meillä naisillakin on haluja ja fantasioita, joiden ei tarvitse olla miehen muovaamia ja jotka eroavat aika paljon miesten vastaavista. Tämä on auttanut ja auttaa edelleen omalla kohdallani sopeutumaan elämään pornolla itseään viihdyttävän miehen kanssa. Joskus pitää vain hyväksyä se, jota ei voi muuttaa.