Onko miehen pornonkatselu vain pakko hyväksyä parisuhteessa?
Ollaan reilusti yli kolmekymppinen pariskunta. Olen ollut hyvin rakastunut, onhan yhdessäoloa vasta takana puolitoista vuotta. Mieheni on jotain jonka kanssa haluaisin loppuelämäni viettää.
Mutta selvisi, että mies katseli pornoa hyvin paljon – päivittäin ja paljon.
Ei tietysti halunnut aiheesta puhua mutta pakko oli ottaa puheeksi siinä vaiheessa, kun alkoi lukitsemaan ovia etten pääse yllättämään tilanteita tai puhelimen kanssa vietettyjä yhteisiä pitkiä suihkuhetkiä. Keskustelujen myötä kerroin miltä minusta tuntuu, mitä ajatuksia porno herättää ja millaisena minä sen ja kaiken salailun näen. Ja että minä en sitä parisuhteeseen kolmanneksi pyöräksi halua. Hän sanoi lopulta ettei ollut ajatellut asiaa enempää ja lupasi, että pystyy olemaan ilmankin jos tarvitsee. Ettei se ole niin iso juttu hänelle. Sanoin kyllä suoraan että kertoo jos se on hänelle niin tärkeä asia, niin sitten ei siitä tarvitse luopua – minä joko yritän päästä yli tai hakeudun toisille poluille. En halua suhdetta jossa mies katselee niitä touhuja minulta salaa jossain autotallissa.
Nyt puoli vuotta edellisestä jäi kiinni kuitenkin taas, useampaankin otteeseen.
Mielestäni jokainen masturboikoon jos haluaa, mutta pornossa on mulla raja parisuhteessa kun ollaan. Kerroin puolisolleni jo heti ensimmäisessä keskustelussa suhteemme alkuvaiheessa, että se ei sovi mun arvomaailmaan mitenkään ja se saa mulle pahan olon. Mitä netistä yritin asiaa tutkia, tuli olo että minussa on vika kun en hyväksy sitä touhua. Siitä tuli vieläkin pahempi olo. Kun en vaan hyväksy vaikka kuinka esittäisin. Pornon naisille esittämät paineet ja stereotypiat kyllä tunnetaan, mutta silti on väärin olla sitä hyväksymättä? On ok miesten katsella naisia jotka voisivat olla heidän lapsiaan ja masturboida samalla? On ok katsella materiaalia tietämättä edes ovatko esiintyjät täysikäisiä, kunhan vain oman nautinnon saa? Kun mies minulle ehdottaa sängyssä jotain ja arvaan sen olevan pornosta peräisin, pitääkö minun vain olla innostunut? Seksihommat sujuu hyvin muutenkin – tai mistä minä tiedän, onko porno ollut aina ainoa moottori tuolle miehelle seksihommiin.
Ja siis mitään uskonnollista tms. periaatetta ei ole minulla taustalla, minussa on ilmeisesti vikaa kun en tykkää pornonkatselusta. Mutta eihän kaikkien tarvitse tykätä ja suvaita kaikkea? Voi vaan valita itse itselleen sopivan elämän? Mutta onko porno oikeasti noin iso juttu, että menee ihmissuhteiden edelle? Olenko ainoa laatuani?