hellu3 kirjoitti 8.9.2011 10:16

Elikkä tarvitsisin nyt neuvoa teiltä rakkaat ystävät.

Tilanne on se että olen eronnut vajaa vuosi sitten väkivaltaisestä ja pettävästä miehestä. Olin hyvin helpottunut eron johdosta. Muutama kuukausi sitten olen törmännyt aivan ihanaan mieheen, joka kuuntelee ja ymmärtää, tuo kukkia ja pitää niinkun kukkaa kämmenellä. Tämä suhde alkoi ennenkun ero virallisesti astui voimaan.

Mun ongelma onkin nyt se, että hän on avoimesti kertonut pettäneensä edellistä kumppaniaan. Ja mulle on todella vaikeaa muutenkin rakentaa luottamusta edes uuteen ihmiseen koska mun luottamus on edellisessä suhteessa todella pahasti rikottu. Olen kysynyt tätä asiaa häneltä suoraan ja on luvannut että ei tule pettämään minua. mutta voinko uskoa.

hän on ERITTÄIN seksuaalinen ihminen ja ottaa kaiken siihen liittyvän hyvin henkilökohtaisesti. Tiedän että turhanpäiväinen epäily ei auta yhtään mitään, mutta haluaisin kysyä aiheesta teidän kokemuksia. Voiko pettäjä todella muuttua. Lisäksi mun mieltä kalvaa se, että hän on viikot poissa kotoa. ja mitä tuohon seksuaalisuuteen tulee niin se on se miksi mua epäilyttää jatkuvasti...

Toinen hyvin ahdistava asia on se, että olen haaveillut jatkokoulutuksesta. olin suunnitellut sitä tälle syksylle ja suhteen alussa sanoin siitä hänelle, hän oli sitä mieltä että opiskelut olis pitäny tehdä jo 18v ja hän haluaa lapsia. olin siis ihan ymmälläni.. no se koulu ei nyt alkaa edes joten se siirtyy automaattisesti. Mua ihmetyttää kuinka näin aikaisin jo lapsia haluaa kun ei olla kauaa tunnettu edes. toki olemme muuttaneet yhteen ja yritämme yhteistä elämää. mutta miten edes se yhtälö toimii jos mies on viikot poissa ja minä lapsien kanssa kotona. mä en saisiedes haaveilla opiskelusta mutta hän saa olla kaikki viikot pois kotoa..

auttakaa pliis ja kertokaa omia kokemuksianne.

Hei
Hienoa, että pääsit väkivaltaisesta suhteesta lähtemään ja olet löytänyt rinnallesi miehen, joka tuntuu pitävän sinua paremmin arvossa.

Itselläni on ollut paljon totuttelemista siihen, minkä verran voin itselleni vaatia. Sinä haluaisit jatkokoulutusta, se on "oma" haaveesi ja juttusi. Kehotan pitämään niistä kiinni! Voittehan toteuttaa lapsihaaveet (jos ne ovat yhteisiä) paremmin tutustuttuanne ja esimerkiksi opintojen päätyttyä. Oman elämän antaminen toisen käyttöön johtaa, ainakin omasta kokemuksestani, katkeruuteen ja vihanpitoon. Kaiken ei tarvitse tapahtua tässä ja nyt, mutta jos iän puolesta lasten teko voisi odottaa vaikkapa nelisen vuotta niin maailma ei romahda siinä ajassa vaikka vähän kävisikin opiskelemassa 😉

Se, että vaadit tulla kuulluksi (mielipiteet/haaveet/asiat jotka haluat toteuttaa/omat harrastukset) on lopulta hyväksi teille molemmille vaikkei sitä ensin niin ajattelisikaan. Sinulla on paljon enemmän annettavaa kun saat omia hetkiä etkä vaan odota toista töistä yms.

Pettämisasiasta sen verran, että itse mietin pitkään miksei mikään määrä kysymyksiä tai vastauksia ("ethän voi pettää?) tyynnytä mieltä. Itsetunnon ja oman elämän elämisen kautta tämäkin asia sai uutta valoa : kannattaa pitää huolta siitä, että sinulla on sellaisia asioita jotka kantavat mahdollisten kriisien läpi. Hyvä ystävä, kyky nauttia luonnosta tai kauniista asioista, musiikista, liikunnasta jne. Sinähän olet selvinnyt pettämisestä ja valehtelusta, sinua ei kaada enää mikään! 🙂 Näillä ajatuksin päivästä toiseen ilman ennakko-odotuksia (ja katastrofiajattelua). Töyssyt otetaan kun eteen tulevat, ei ennakkoon.

Hei,

Nyt on vaaran merkit ilmassa!

Eikä todellakaan jonkun pettämisriskin vuoksi, vaan

Mieti todella, mihin suhde sellaisen miehen kanssa johtaa, joka alkaa näin nopeasti rajoittamaan elämääsi ja tulevaisuuden haaveitasi. Onko hänellä kenties tarve lisääntyä ja sinä olet nyt sopiva väline siihen? Kontrolloida sinua?

Sinulla on huono liitto takanasi, nouse omille jaloillesi ja varmista itsellesi kunnon pohja lopulle elämääsi esim. koulutus josta haaveilet. Kertomasi perusteella vaikuttaa, että miehellä on oma vahva näkemys siitä, mitä hän haluaa ja pyrkii nyt saamaan sinut ansaan kukkakimpuin yms. VARO!

Kuuntele ja tarkkaile, tee johtopäätöksiä - kyse on sinun elämästäsi.

(Sitä paitsi nykymaailmassa moni vaihtaa alaa ja kouluttautuu uudelleen - siinä ei ole mitään ihmeellistä eikä outoa)

Pidä kaikki omat unelmasi ja suunnitelmasi. Tulet katumaan ellet nyt toteuta niitä jonkun toisen mielipiteiden takia. Tänä päivänä pitää jokaisen yrittää kouluttautua aina kun mahdollista. Yksi ammatti ei enää ole sääntö vaan poikkeus. Pitää olla monta ammattia, jos vaan mahdollista.

Pettämisestä:
Voi kuulostaa karkealta, mutta kokemukseni mukaan yksiavioisuus on illuusio. En henkilökohtaisesti tunne yhtään ihmistä, jolla ei olisi ollut jonkunlaista sutinaa jonkun kanssa, vaikka se ei olisi johtanutkaan mihinkään eroon tai kriisiin. Todennäköistä on myös, että ne jotka ei ole kertoneet mitään, osaavat pitää sen vain hyvin omana tietonaan. (tässä puhuu muuten kokemus 60-luvulta lähtien, isovanhemmat, vanhemmat jne sukupolvien yli). Poikkeuksia tietenkin on, periaatteelliset ihmiset, kaikki kunnia heidän suoritukselleen, mutta eikö liene ajatuksissa käynyt monellakin, ainakin ja vähintään kostoksi. 😝. Nuo kokemukset on kyllä tehneet minusta kyynisen. 😠

Ihmiset ovat inhimillisiä ja raadollisia, mutta kuitenkin oppivat erehdyksistään. Voihan olla, että hän on kasvanut kokemuksistaan.'Sitä vartenhan me täällä ollaan, henkisesti kasvamassa. Mielipiteitä voi ja saa lausua, kuten hänen mielipiteensä opiskeluista, mutta sinun ei tarvitse alkaa noudattaa hänen mielipiteitään kuin lakikirjaa. Pidä omat unelmasi.🌻🙂🌻

Parisuhdetta kun perustaa, pitäisi aina tehdä epäromanttinen sopimus säännöistä, joita noudatetaan talouden, siivouksen ja sosiaalisen elämän kannalta. Siinä sitten näkyisi, mihin toinen on valmis ja mihin ei.

Toisaalta ruusunpunaiset lasit pehmentävät ensimmäiset kaksi vuotta ja sitä voi jopa luulla tehneensä ihan vapaaehtoisia päätöksiä jos toinen osaa manipuloida. Ole tarkkana, se on sunkin elämä.

Terveisin Lempeät Tuulet

kiitos vastauksista.

Voihan se toki olla niinkin että mies todella haluaa perheen ilman mitään sen suurempia kontrolloimis tarpeita. mutta mulla on aivan mahdoton luottamuspula. Hänellä on ollut niin paljon naisia että heikompaa hirvittää. Aikaa on kulunut liian vähän edellisestä suhteesta. alle vuodessa olen muuttanut 2 krt, eronnut ja löytänyt uuden ihmisen. Toki asia on niinkin että jaksaisinko opiskella vielä, ehkä vuoden päästä, mutta en jaksa niitä lapsiakaan vielä hoitaa. olen 28 vuotta eli voihan sitäkin elämän aluetta jo harkita.

Kysymys kuuluukin että voiko luottamus ihmisiin oikeasti korjaantua menneisyyden kokemuksien jälkeen. onko teillä korjaantunut? opitteko uudelleen luottamaan?

Ja tässä kysymys miespuolisille ihmisille: Pystyttekö elämään uskollisina suhteessa, vai tekeekö tilaisuus teistä helposti varkaan?

Heippa
Neuvoisin sinua kyllä nyt katselemaan miten suhde kehittyy.!!!
Äläkä nyt ihan heti suunnitele lasten tekoa ( kun olette seurustelleet vasta
muutaman kuukauden )
seuraa millainen luonne on puolisollasi eli eihän ole esim juoppo,väkivaltainen
narsisti, omistushaluinen jne sellaiset kannattaa kiertää kaukaa
Koulua kyllä voi käydä minkä ikäisenä vaan ei se ole iästä kiinni.
kysyit tuossa pystyykö elämään uskollisena suhteessa vai tekeekö tilaisuus varkaan
meitä ihmisiä on monen laisia mutta väitän että kaksi ihmistä
pystyy elämään onnellisena loppu elämän mutta se vaatii kummaltakin
yhteistä halua ja tahtoa.
Kaunista syksyä sinulle

Koulua kannattaa käydä vaikka 50-60vuotiaana, jos tilaisuutta ja motivaatiota riittää. Olikos se eräs nainen, joka kävi lukion vasta 70v jälkeen jopa!

Minäkin sanon samaa, mitä moni muu, että omista haaveistaan kannattaa pitää kiinni! Juurikin siksi, ettei tarvitse sitten turhautua ja katkeroitua itseen ja toiseen. Siinä on kaksipuoleinen vaikutus parisuhteessa; kun itse kokee tyytyväisyyttä siitä, mitä tekee päivät pitkät, se heijastuu myös toiseen osapuoleen ja on siinä samalla myös parempi kumppani toiselle. Tärkeitä, tärkeitä asioita!!!

Minun tekee nyt tässä mieli sanoa, että sekä mies, että nainen voivat tosiaan olla ERITTÄIN seksulaalisia. Se on todellakin henkilökohtaista, ei sukupuolisidonnaista. Pelkkä vahva seksuaalisuus ei minusta ole syy pettämiselle, siis niin, että sen vuoksi ajautuisi muihin suhteisiin. Itsetyydytystä voi harrastaa, jos ei saa tarpeeksi seksiä puolisoltaan. Lisäksi tuntemuksia voi erotella. Voi vain todeta jonkun kiihottavan henkilön seurassa, että korventaapas kovin, muttei silti tarvitse mennä nussimaan.

On kyse varmastikin paljolti elämänhallinnallisista taidoista, pettääkö vai ei. Voihan asettaa itselleen ehdottomia rajoja, esim; en lähde kenenkään kotiin/hotelliin ravintolaillan jälkeen. Kaikessa on tietystikin suurelta osin kyse omasta moraalikäsityksestä. Mutta siis; yksi asia ei välttämättä ollenkaan tarkoita toista asiaa.

Pettämisen jälkeen voi todella olla koko lopun elämää pettämättä. Tämä varmasti usein siksi, koska on kokenut pettämisen niin raskaana asiana jo itsen kestää.

Kaikkea voi oppia, jos haluaa, myös luottamista toiseen. Ei se välttämättä helppoa ole, mutta onnistua ilmanmuuta voi. Ja, päivä kerrallaan.

Ihmisiä on tosiaan erilaisia ja kyllähän se kertoo paljon, jos toinen viihtyy vapaa-aikanaan paljolti muualla, kuin kotona. Se vetää puoleensa, mikä kiinnostaa. Kyllä minustakin kannattaa rauhakseen katsella sitä suhdetta siinä. Itse olen tyytyväinen, kun olen niin tehnyt. Vuodessa näkee jo paljon etäsuhteessakin.

Parisuhteen yksi tärkeimpiä asioita on, että saa elää omana itsenään ja että molemmat tukevat toisiaan.

Pettämisestä sen verran, että vaikken sitä puolustakkaan, ymmärrän, jos joku siihen ajautuu oltuaan vuosikausia kylmän puolison vierellä. Joskus vain ajattelee, mikseivät ihmiset puhu tarpeeksi ajoissa toisilleen.

No mutta, tarinaa ja suhdetta on niin monenlaista. Tuskin monikaan niin mustavalkoista.

Meitä ihmisiäkin on niin monenlaisia, pettäjiä, hairahtuneita, eksyneitä, vajonneita, väsyneitä...