En tiedä miten edes selittäisin tämän, mutta minä olen hidas ja aikaansaamaton. Olen melkein neljäkymmentä vuotta kuvitellut olevani normaali, kunnes eräänä päivänä kuulin pomoltani, aviomieheltäni ja äidiltäni olevani hidas. Siis minun tekemisistäni ei tule mitään. En tiedä onko tämä ihan tyhmä selitys, mutta mun koko elämältäni putos pohja sinä päivänä.

Mä olen ammatissa jossa pitäisi olla tehokas, aikaansaava ja looginen. Mulla on kotona talo ja perhe, mistä täytyy pitää huolta. Ja kummassakaan mä en ole kovin hyvä.

Itsetunto on aina ollu huono, mutta viimeisen vuoden aikana se on käynyt pohjalukemissa. Olen miettinyt paljon että tämä maailma ei menettäisi yhtään mitään jos minua ei ole olemassa.

Sisareni on kuulemma aina tiennyt olevansa hidas, mutta hän väittää että hidas ei ole tyhmä tai vammainen. Samoin aviomieheni väittää minun olevan fiksu. Jotenkin en vain voi uskoa siihen. Ensinnäkin, täytyy olla vähän tyhmä jos ei tajua olevansa vähän hidas ja toiseks mä tunnen itteni jotenkin vajaaks, jotenkin VAMMASEKS.

Tämä kuulostaa jotenkin tyhmältä, mutta tämä on asia joka vaikuttaa koko elämääni. Olen jopa pohtinut olenko väärällä alalla, mutta toistaiseksi minulla on työpaikka hyvässä firmassa ja haluaisin pitää sen jos vain mahdollista.

Olenko ainoa vai onko joku jolla on samanlaisia kokemuksia?