Olen kirjoittanut tänne ennenkin, hiukan vajaa kaksi vuotta sitten. Olen uskotellut itselleni, että kaikki olisi mennyt parempaan suuntaan, mutta ei vaan ole. On ollut hyviä aikoja, mutta nyt tuntuu taas siltä, että raju vauhti kohti kuilun pohjaa alkaa kiihtyä.

Rakastan lapsiani, en heistä eroon halua miissän niemessä enää. Niin epätoivoinen en ole, enkä siihen asti halua itseäni uudelleen päästää. Mutta, mieheni on taas ottanut itse puheeksi kahden vuoden takaiset ”paljastumiset”, kun muu lähipiirimme sai tiedon ja ymmärryksen hänen jokapäivisestä alkoholin käytöstään. Siinä sitten tapahtui kaikenlaista ja minä ajauduin täydelliseen epätoivoon.

Jos ihminen juo joka ilta 10-12 pientä oluttölkkiä, viikonloppuisin tuohon vielä aamuöisin samat annokset ja nyt taas tullut kirkkaat mukaan, niin eikö se aika alkoholistilta kuullosta? Päivätyössä hän kyllä käy, on vielä autolla liikkeellä päivisin. Erilaisissa lääkärintesteissä, joissa taannoin ja hiljattainkin hän on käynyt, ei vaan näy viitteitä suuresta alkoholin käytöstä, Terveydenhoitoihmiset eivät pääse huomauttamaan.

Miten ottaa ero ihmisestä, jonka kanssa on murrosiästä asti ollut? Josta on toistaalta huolehtinut, jota on rakastanut, jonka kanssa on neljä lasta saanut? Miten siitä voi erota? Mies on niin monta kertaa vuosien aikana sanonut, että hän aikoo juoda niin kauan kuin henki pihisee. Myös hän on joskus sanonut juurikin yrittävänsä juoda itseään hengiltä. Nyt ei vaan enää itselläni tunnu rakkautta toista kohtaan riittävän.

Kun saisi tämän jotenkin päättymään hyvin. mutta miten ihmeessä… lapset ovat tärkeintä elämässäni, heidän parastaan pitäisi ajatella. Kertokaa, voiko tuollainen itsekäs ja narsistinenkin alkoholisti parantua? Itse en taida voida olla avukseen mitenkään, ei kuuntele minua.