onko enää muita vaihtoehtoja kuin ero
Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä pian kuusi vuotta ja sinä aikana elämään on mahtunut monenlaista myrskyä ja onnenhetkiä toki myös. Suhteen alussa mies haukkui minun ulkonäköäni paljonkin ja kehui entisiään ja kertoi yksityiskohtia heidän seksielämästä. Vaikka asioista puhuttiin ei kaikki silti unohtunut mielestäni vaan jotenkin pohjimmiltaam jäi sellainen olo ettei tiedä riittääkö toiselle vai onko vain joku korvike..
Meillä on kaksi pientä lasta ja nyt kun aloin vahingossa odottaa kolmatta tilanne on kärjistynyt melko mahdottomaksi koska en halunnut aborttia tehdä. Alkuun mies ilmoitti että haluaa erota jos pidän lapsen mutta antoikin sitten meille uuden mahdollisuuden ja haluaisi kuulema kovasti vielä yrittää. Tähän liittyy sellainen ehto että kun lapsi syntyy meillä ei enää ole seksiä koska olen niin ajattelematon etten pysty aborttiin.. ja muutenkaan mies ei haluaisi miettiä eroa ennenkuin yhteinen talonrakennus on saatu loppuun. Minä koen tämän niin että mies on kanssani vain lasten takia ja siksi että ei tarvitse kaiken rakennuskiireen keskellä alkaa järjestellä elämää uusiksi. Tuo seksittömyys kuulostaa mielestäni kohtuuttomalta ja olen ehdottanut jotain ehkäisyä mutta ei kuulema käy. Viimeaikoina mies onkin mieluummin katsonut pornoa ja tyydyttänyt itsensä, kuin harrastanut seksiä kanssani. Kun sanon että se loukkaa minua ja koen etten ole hänen mielestään haluttava hän vain sanoo minulla olevan huono itsetunto koska kukaan muu nainen ei voisi ajatella kanssani samoin.
Parin vuoden aikana olen aika paljon alkanut nimitellä miestäni ja käydä myös käsiksi. En koskaan ole lyönyt mutta saattanut esim. leuasta ottaa kiinni ja kääntää päätä niin että mies katsoisi minuun.. Tiedän ettei mikään oikeuta käymään käsiksi mutta jotenki vaan tuntuu että olen miehelle pelkkää ilmaa ja mikään mitä teen tai sanon ei tunnu hänessä missään ja hän mieluummin istuu koneella kuin on kanssani. Olen myös ehdottanut pariterapiaa mutta mies ei halua koska hänen mielestään hän on aina oikeassa ja minä olen apua tarvitseva sekopää..
Tämä tilanne ahdistaa minua päivä päivältä enemmän ja vaikka kovasti miestä kaikesta huolimatta rakastan ja toivoisin että voisimme olla yhdessä onnellisia, mietin silti kokoajan onko ero ainoa vaihtoehto kun kuitenkin tiedän tarvitsevani parisuhteessa läheisyyttä ja seksiä.. Olenko itsekäs jos vien lapsilta perheen. Mielestäni kuitenkin lastenkin kannalta olisi parempi ilmapiiri joka ei ole kokoajan kireä vaikka tiedän että eron sattuessa lpaset varmaan monet itkut itkisivät ja ikävöisivät toista vanhempaa.. Pitäisikö vaan kovettaa itsensä ja yrittää sopeutua lasten takia..?😯🗯️
Aivan kuin olisi omasta elämästä lukenut. Mitä se oli muutama vuosi sitten. Ihan kylmät väreet kulkevat...
En voi tietenkään suositella mitään, koska jokainen tekee yksin sen päätöksen. Mutta kannattaa miettiä, että onko tuo parisuhde missä sinä haluat elää? Mitä sinä tarvitset ja mistä sinä tulet onnelliseksi? Onko tuo parisuhdemalli minkä haluat siirtää lapsillesi?
Minä en lähtenyt. En tainnut edes harkita. Tunsin itseni niin mitättömäksi, että en olisi siihen pystynyt. Kunnes lopulta romahdin niin totaalisesti, että olin muutaman kuukauden laitoshoidossa. Siellä kypsyi päätös erosta, samoin miehellä. Tai no mieshän nyt olisi halunnut erota jo aikoja sitten, mutta tuosta sai sen rohkeuden itselleenkin. Päädyimme kuitenkin vielä yhteen. Ja olemme eronneet monta kertaa sen jälkeen ja aina palanneet yhteen. Rikki tässä revitään, sekä meitä aikuisia, että etenkin lapsia. Minä kasvoin henkisesti suuresti tuon hoitojakson aikana, tunnen olevani aivan uusi ihminen. Ja siksi sitä kai uskoikin, että kun on niin muuttunut, että ehkä se toimii. Mutta ei se taida riittää, jos vain toinen muuttuu.
Nyt vasta olen alkanut todella miettimään, mitä minä haluan. Minä haluan, että tunnen itseni kauniiksi toisen silmissä. Haluan, että minua ja tekemisiäni arvostetaan ja että minunkin mielipiteillä on merkitystä. Haluan, että minua rakastetaan ja että myös minusta huolehditaan. Hierotaan, pidetään sylissä ja ollaan helliä muuallakin kuin sängyssä.
Nyt minulla ei täyty yksikään noista kohdista. Miksi suostua olemaan toisen kynnysmatto, jota voi kohdella huonommin kuin koiraa?
Paljon olen itseäni syyttänyt, uskonut toista, kun hän sanoo miten huono olen keskustelemaan, miten huono olen siinä ja tässä ja tuossa. Minusta ei tunnu olevan mihinkään ja mies taas hoitaisi suunnilleen kaiken paremmin. Kaikessa pitää neuvoa, kuin olisin joku pikkulapsi ja vaikka todellisuudessa tekisin sen paremmin. Olenko kertaakaan kuullut, että miten taitava olen ja miten hienoa työtä minä teen? Voi olla, että ehkä joskus, mutta kun negatiivinen pommitus on niin intesiivistä, ei se positiivinen erotu sieltä mitenkään. Tätäkö minä haluan? Onko se mitä sinä haluat? Luuletko, että lapsesi ovat onnellisia katsoessaan äidin kärsivän? Tämä on minulle se tärkein syy. Miten minä olen voinut kohdella lapsiani niin huonosti, että ovat joutuneet tätä sietämään? Ei tässä ole kyse perheen säilyttämisestä lasten takia, se on helppo tekosyy oikeuttaa omien sisäisten tarpeitten tyydyttäminen.
Siihen on syy, miksi sinä siedät tuota käytöstä. Sinun pitää etsiä se syy itsestäsi ja lähteä korjaamaan sitä. Se on pitkä ja kivinen tie, mutta se vapauttaa.
Ja se miten miehesi kohtelee sinua. Tuollaiseen käytökseen ei mikään oikeuta, ei mikään. Hän on aikuinen ihminen ja vaikka sinä olisitkin se maailman ärsyttävin ja hirvein ja kauhein maailmassa, niin hän on se joka on vastuussa siitä, miten hän käyttäytyy. Se ei ole millään tavalla sinun syytäsi, etkä sinä sitä ansaitse. On hänen vastuullaan korjata käytöstään. Se ei muutu sinun kauttasi, vaikka sinä tekisit mitä. Sinä olet myös hänen lastensa äiti ja hänen käytöksensä on malli myös lapsille, kuinka sinua saa kohdella. Älä salli sitä.
Minä en ymmärrä miksei mikään ehkäisykeino tule kysymykseen, jos lapsia ei saa tulla enempää? Aborttihan EI ole ehkäisykeino, vaan ratkaisu johon päädytään kun tilanne on tukala ja silloinkin harkinnan jälkeen. Hyvähän se on miehen aborttia vaatia, eihän se hänen terveyttään uhkaa.
Mikset voisi aloittaa vaikkapa e-pillereitä tai hankkia kierukkaa?
Minun mielestäni tilanteenne kyllä kaipaisi pariterapiaa tai jos mies ei siihen suostu, niin mene edes sinä jonnekin juttelemaan. Sinä voit saada neuvoja ja keinoja, joilla voit pyrkiä parantamaan suhdettanne.