Moi
Missä sinä jokujossain oikein nyt olet ? Eikö se lento pitänyt olla jo viime torstaina ? Kentällä odottamassa ? Nooh pääasia että selvillä vesillä etkä "vankina".
Pakko taas purkaa vähän. Se, että pidennetty viikonloppu meni ihanasti ja onnellisesti ei tietenkään takaa, että sitä vielä näin viikolla jatkuisi. Sanokaapa olenko yliherkkä hysteerinen pöljä kun puutun vaimoni elämäntapaan kuten tänään. Illalla emäntä ilmoitti menevänsä jo kuudeksi töihin että ehtii paremmin iltapäivällä meidän mukana ostamaan "kesätarvikkeita". Meni kuudeksi ja nyt soitti että TÄRKEÄ palaveri alkaa puoli neljältä ja kestää viiteen saakka. Sanoin tietenkin liian tylysti että sieläpä istut, me lähdetään nyt bauhausiin. Eli tästä se taas alkoi ja jos vanhat merkit pitää paikkansa sen viikon kestää. Miten minun olisi pitänyt sanoa ? Se on myös merkillistä kuinka vaimo soimaa lujasti erästä kolleegaansa, jolla on samanlainen taipumus asua siellä työpaikalla. On kuulemma niin saamaton ja tyhmä ettei saa töitään hoidettua ajallaan ja käyttää työaikansa vaan juoruiluun ja sen takia joutuu illat siellä olemaan. Eli ei itse nää tismalleen samaa piirrettä itsessään. Ja auta armias jos minä sorrun heitä vertaamaan toisiinsa !
Nyt on jo sakki autossa odottamassa keinun ostajaa. Menen.
migi

Heips migi,

Vahan huolestuttaa kun ei surusuusta kuulu yhtaan mitaan. Taitaapi olla siipi maassa...

Ei ole itsellakaan haapposesti asiat, asunto jonka luulin saavani kun tulen Suomeen ei taida ollakaan saatavilla. Edes ekaksi yoksi en ole viela onnistunut jarkkaamaan paikkaa. Pitaako menna hotelliin tuhlaamaan viimeisia rahojaan... niin kylla ma jouduin tan viikon verran viela taalla olemaan, eli vasta tan viikon torstaina paasen lentamaan jos kaikki hyvin kay 😋

Mieheni yrittaa kaikenlaisia temppuja houkutellakseen minut takaisin, yllatys yllatys. Ma oon kuitenkin nyt henkisesti jotenkin ihan toisissa sfaareissa. En ma oikeestaan oo missaan, leijailen vain mietteissani. Yritan miettii varasuunnitelmia parhaani mukaan, kun ei edelliset tunnu luistavan. Mutta ei mun sieluni oikein oo enaa taallakaan. Olen jo surutyoni lahdon suhteen tehnyt ja valmis astumaan uusiin kuvioihin, kun vaan ensin ne kuviot selviaisivat 😀

Musta aina tuntuu, etten osaa sua neuvoa migi suuntaan eika toiseen. Sen nyt kuitenkin sanoisin, etta kylla sulla on oikeus laitella rajoja vaimosi tyoinnolle. Eli osoittaa, etta maailma ei pyori yksin hanen tyokuvioidensa ymparilla kuten olet kai tehnytkin ymmartaakseni. Han kai ymmartaa, etta vaikka han itse on laittanut prioriteetikseen tyonsa, sinun tai kenenkaan muun ei tarvitse hanen tyoaikataulujensa mukaan elaa. En ole maailman paras konsultti siihenkaan, miten asiat pitaisi ilmaista. Tiedan omasta kokemuksestani, ettei piikittely asioita vie eteenpain, mutta olen siihen sortunut tavan takaa. En oikein uskalla antaa sitakaan neuvoa, etta ala elaa omaa elamaasi omilla ehdoillasi, silla olen sitten senkin kokenut mihin se johtaa... enka teille eroakaan toivo. Silla siihenhan se maailmojen toisistaan vieraantuminen helposti johtaa.

Sa nyt kuitenkin olet vaimosi paras asiantuntija, mika voisi olla sellainen asia, mika hanta herattelisi? Minusta yhakin tuntuu, etta han tarvitsisi tosi tiukan paikan eteensa heratakseen Ruususen unestaan. Minusta tuntuu, etta han myos pitaa sinua kalustoon kuuluvana, ja uskaltautuu siksi moiseen riskinpitoon. Silla eikos tuon uhkapelin yksi panos ole teidan liittonne kestavyys? Kuinka pitkaan kukaan jaksaa katsella tyonarkkaria, jos tyo menee aina kaiken muun edelle? Mutta ei kolmansia pyoria mukaan, siis muita naisia, se ei auta vaan pahentaa tilannetta, jos haluat mun neuvoni asiaan. Mutta auttaisiko jos ehdottaisit, etta muutat erilleen asumaan tai et viettaisikaan lomaa yhdessa? En oikein osaa sanoa, mika voisi olla sellainen savaytys hanelle, mika ei kuitenkaan satuttaisi lapsianne. Lapsille uhka vanhempien erosta on kuitenkin raskas. Mutta sina tassakin asiassa olet se expertti ja tiedat teidan pitkan yhteiselaman kuviot, onko mikaan tuollainen mahdollista. Minusta nayttaa kuitenkin, etta sina haluat muutosta, vaimosi ei. Ja naahan ne on hankalia ratkaistaviksi. Taallakin huushollissa, jossa nyt pidan majaa, avioliitto on hajoamassa juuri siita syysta, etta toinen haluaisi eteenpain ja muuttua, mutta aviomies junnaa ainaisissa kuvioissaan, eika koe muutoksen tarvetta. En tieda auttaako pahkailyni sinua yhtaan, mutta vaikkei saat kaiken myotatuntoni siksi, etta sinulla on voimakas tahto ja yritys loytaa ratkaisuja ongelmiinne 🙂🌻

Toivottavasti surusuu heittaa hiukan juttua sinulle, han kun osaa tulkita teidan huushollianne paremmin kuin mina

TSEMPPIÄ, TSEMPPIÄ, jokujossain.Päämäärä on sinulla oikea, jatka vain rohkeasti! Olen mukanasi vaikka en nyt aina pystykään kirjoittelemaan.

Herätä vaimosi migi, mun mies teki niin ja mä oon taatusti herätetty.mä ymmärsin mitä olisin menettänyt jos me ei ois käännetty suuntaa.Ja en vain minä herännyt vaan hänkin ymmärsi mitä me ollaan heittämässä pois.

En tiedä onko näistä mun höpinöistä mitään apua mutta mä en halua että sä migi voit huonosti ja nyt sä teet niin.Sydämestä ottaa teidän kummankin jutut mutta te olette vahvoja ja saatte elämänne järjestymään.
sun täytyy nyt vaan näyttää se vaimollesi ihan kongreettisesti niin että hän ymmärtää että olet tosissasi. ja vaimosi kun haukkuu sitä työkaveriaan ,itseasiassa hän moittiikin itseään ja ruoskii sanallisesti itseään kun ei muuhun kykene.....mitä mieltä tästä heitosta????
Olette ajatuksissani usein näinä päivinä...kaikkea hyvää teille toivotteleepi
surusuu

Kiitos jokujossain !
Kaikki apu ja lohtu tässä taas tarvitaan. Huomenna on vaimolla päivän palaveri kaksistaan esimiehen kanssa, palkan lisäksi aiheena on "lupaus", eli sitoutetaan oikein viimeisen päälle tiukasti. En tiedä tarkoin ko. "lupauksen" sisältöä, mutta jotenkin se kuulostaa kovin suurelta asialta ja minä tunnen itseni tässä niiden touhujen rinnalla, todella pahasti, mitättömäksi luuseriksi typerien avioliittolupausten kanssa. Eli valvon pihamökissä taas ens yön. Mukavaahan se on kun linnut laulaa jne., mutta niin turhaa, turhaa... Kiitollinen olen kuitenkin vielä niistä neljästä onnen päivästä mitkä oli äsken ja tulee niitä vielä muutama kesän aikana. Kommentoi surusuu kans.
migi

heppa vaan.....

Ei tunnu migi sun vaimon touhut nyt kyllä oikeilta? Hän tekee päätöksiä kuin olisi sinkku, vai kuinka?Mä en voi nyt kyllä ymmärtää tuota vaimosi työntekointoa, perhe ei tunnu painavan millään muotoa, uskomatonta.MUTTA....toisaalta taas voin ymmärtää häntäkin,on koukussa ja todella pahasti.Työnarkomaniaa voi verrata huumeisiin, sitä jää kiinni kuin sahköön ja omin voimin ei pois pääse!

Tuntui pahalta lukea että koet olevasi aivan ilmaa vaimollesi, se on kyllä väärin.Onko vaimollasi tunteita sinua kohtaan enään...julmasti sanottu mutta kannattais varmaan kysellä parit kysymykset tunteisiin liittyen.

Silloin kun meillä meni todella huonosti, olimme molemmat todella tunteettomia.Yhtään ei välitetty onko toisella hyvä olla, halveksunta oli päällimmäisenä mielessä.Siis aivan kauheaa kirjoittaa tälläistä mutta näin se vain oli.Ja silloin kumpikin teki juttuja aivan kuin olisi ollut sinkku, toiselta ei kyselty eikä kerrottu omia juttuja yhtään.Päätökset tehtiin aivan omassa rauhassa...ei me oltu tosiaankaan PERHE, joka yhdessä tekee juttuja ja päätöksiä.Migi, vaimosi elää sinkkuelämää jos hän ei yhtään sinulta kysele ja pyydä mielipiteitä asioistaan.Päätöksiä sinä et voi hänen asioistaan tehdä mutta kyllä nämä asiat ovat yhteisiä, jos äiti ei kotona paljon viihdy.Työ on työtä ja perhe on perhettä ja ne ovat taatusti kaksi eri asiaa.Tärkeysjärjestys on asiolla oltava ja mulle se ei enään ole vaikeaa päättää mikä on tärkeää....

Toivon sinulle voimaa migi, että jaksaisit nostaa kissan vielä kerran pöydälle ja selvittää asioita.Ja mikä minusta olisi nyt ensiarvoisen tärkeää....olisi että SINÄ miettisit mitä haluat elämältäsi.Haluatko elää loppuelämäsi ns. kakkosena????? MITÄ SINA HALUAT!!!!!

Ei silti en minäkään mieheni elämässä ole vielä tärkein mutta ehkä joskus.Lapset ovat tietenkin ensin mutta senjälkeen.Vaikka meillä menee nyt ihan kohtalaisesti kaipaisin silti mieheltäni enemmän kosketusta, hellyyttä ja sitä että hän sanoisi että minä olen tässä sinun turvana ja vaikka mitä tapahtuisi minä en sinua hylkää...olen tainnut tästä ennenkin kirjoitella.Onkohan mulla joku turvattomuuden tunne jatkuvasti kun haluaisin vakuutteluja turvassa olemisesta, en tiedä????

Eilen tuli telkkarista ohjelma, amerikkalainen tosin, mutta siinä käsiteltiin pariskuntien kommunikointi ja muita ongelmia.Yksi mies oli aivan kuin minun mieheni, sarkastinen.Mies luuli olevansa välillä jopa hauska kun hän heitteli sarkastisia lauseita vaimolleen mutta hän kokikin ne erittäin loukkaaviksi, aivan kuten minä koen välillä mieheni sanat kuin veitsen viiltoina.Hän osaa todella sivltaa ja juuri silloin kun olen heikoilla.Isältään hän on sen perinyt koska isänsä on todellinen diktaattori vaimoaan kohtaan ja lapsiaan myös 🙄

Jokujossain, miten jakselet??? Olen ollut lukevinani rivien välistä että et kadu pätkääkään.Vaikeaa on varmasti, helvettiä suomeksi sanottuna mutta hengität kuitenkin vapaammin eikö totta? Eilen sanottiin uutissa sosiaaliturvan tulevista suurista muutoksista Suomessa, niin että kaikki maahan tulevat saisivat varman turvan, ihan kaikki.Kait tämäkin tapahtuu joskus 10 vuoden päästä mutta muutosta on tulossa.Olin yllättynyt tiedosta että Suomessa jätettäisiin joku turvan ulkopuolelle mutta kait se sitten voi niin olla??

Muhun iski ihan hirvee masennus kun kävin siellä kokeissa ja kun sain kuulla että lisäkokeita tehtäisiin.Pelkäsin jo että musta tulee samanlainen kuin puoli vuotta sitten...muumio joka ei nauttinut mistään ja joka ei halunnut mitään.Mutta nyt tilanne on helpompi, olen sisäistänyt sen että ei ole hätää ja päivä kerrallaan mennään.

Juhannus lähenee ja se on kauneimpia aikoja mun mielestä.Harmi vain että tällä ketaa ei päästä merelle sitä viettämään niinkuin yleensä.Meri on mulle sellanen elementti jota rakastan ylikaiken.....meri on villi ja vapaa ja vaarallinen.Mikään ei voita auringonlaskua merellä, suolainen maku tuulessa ja se villi vapauden tunne, yhtenäisyyden tunne meren kanssa.☺️

Päivää
Mainitsit surusuu jossain vaiheessa että miehesi "herätti" sinut siitä olosta ? Miten hän sen teki ? Minä olen niitä kaikkia konsteja jo varmaan kokeillut, pehmeitä ja kovia, mutta tosi se on etten minä saa vaimoani enään sillälailla itsestäni kiinnostumaan saati pitämään. Minusta myös se on kuvaavaa että kun vetäydyn pihamökkiin, ei minulta kysytä syytä taikka tulla sinne keskustelemaan, eli siellä yksin kököttäessä tulee se tunne, että toivotaankin olevan poissa. Kai se fakta meillä on tällä hetkellä se, että vaimo tarvitsee minua lastensa isänä ja talouden ylläpidossa ja hintana siitä saattaa joskus pikku petihommatkin suoda. Pahalta tuntuu tämä sanoa, mutta kai se on vaan näin ? Ja minä sitten aina uudestaan ja uudestaan olen onnessani pari kolme päivää ja murheissani seuraavan viikon. Tätähän tämä on ollut itseasiassa jo kohta vuoden. Tiedän myös sen että emännän suvun, uran, maineen jne takia on aika vaikea oikeasti erota, eli niitä uhrauksia kulissien pysymiseen on kyllä odotettavissa. Palataan vielä tähän aiheeseen, jooko ?
Jokujossain tietenkin nyt istuu jumbojetissä ja katselee alas ja laulelee:
" vanhaa ystävää, et sä nää, mulla kauas menolippu on ...."
migi

No jaa, en mä ehkä laulele, mutta kyllä mulla vain menolippu oli kun tänne tulin... enkä todellakaan kadu päätöstäni lähteä, sillä syyt siihen oli tullu mulle tän talven mittaan ihan selviks. Työstin yhteiselämäämme ja omaanikin niin paljon, että vaikkei mulla enää paljoa voimia ollut lähtöön, ystävieni korvaamattomalla avulla olen nyt sitten karannut. Ero edelliseen erooni on sitten se, että mulla onkin tällä kertaa kaksi perässäjuoksijaa...eli typykkäkin yrittää päästä jäljilleni 😀 Ns. ex-miehenikin laittaa jos jotakuta asialle yrittäen urkkia yhteystietojani. Sinällään toistaiseksi juttu on suht helppo, sillä en itsekään tiedä, mihin tulen asettumaan, joten ei sitä voi kukaan paljastaa kenellekään 😀 Mutta kyllä tästä hermosota on tulossa, tiesinhän sen. Typykkä on tehnyt soiton työpaikalleni saadakseen yhteystietoni sieltä, kirjoittanut serkulleni jonka tiedot sai internetin kautta... kaikki keinot ovat luvallisia. Että ei silläkään ihan terveen paperit oo taskussa... ja yksi ns. mieheni oppilaista, hänen vaimonsa siitä nk. edellisestä elämästä... herregud kun mä olen taas suosittu 😋 Mä vaan odotan sitä päivää kun alkaa niitä rahallisia iskuja tulla päin pläsiä... tässä vaiheessa kun ei oo rahaa oikein suojautuakaan kunnolla...

Juuri eilen iltauutisista kuulin kuinka suomalaiset uskoo sosiaaliturvaan kuin pyhään lehmään... ei se käytännössä niin mee... mutta tänään ilokseni kuulin, että lääkäriin pitäisi päästä käymään ei suomalaisen sos turvan turvin mutta A4 jonka otin mukaani pitäisi turvata lääkereseptien uusimiset ja tämmöttiset välttämättömät juoksevat terveyspalvelutkin joita tässä vaiheessa kipeimmin tarttee.

Ja kun ei oo vakiosoitetta antaa, en saa kela korttiakaan... Euroopassa on hyvä sotu jos on vakiosoite ja elämä kunnossa, mutta armelias jos tiput ns. epäselviin väliluokkiin, jäät helposti vaikeuksiin... mistäs ne kadulla eläjät muuten syntyy...ootkos sitä surusuu miettiny... ei se oo vaan alkoholi ja päihteet...ongelmia kun kasaantuu harteille liikaa, ei kaikilla oo aseita niitä vastaan. Mää oon siinä vielä onnellisessa asemassa, että mulla on paljon ystäviä, perhekin viimehädässä voi jollain tapaa tuuppia rahallisesti. Mutta jollei oo näitä tukena eikä sotua, mistäs leivän revit??? Mä mietin monesti tänä talvella kerjäläisii kattoessani, että ei itse asiassa oo kun hiuskarvan päässä, etten mä sinne päädy. Mä oon taistelija ja tahtoihminen, mutta jollei saiskaan apua keneltäkään, enhän mä mun tuloillani pärjäis...

En paljoa ehdi nyt kirjotteleen, kun ei oo konetta aina saatavilla. Mutta hyvin menee mutta menköön - siis siinä mielessä, että yksi iso sivu kirjassani on kääntynyt ja jäänyt iloisesti taakse. Se on ollut iso elämänkoulu enkä sitä kadu, se on ollut täynnä elämää.

Mä sinuna migi saattaisin käyttää tosi rajuja ja rankkoja keinojakin vaimosi takasin saamiseksi. Mä vaan pelkään sun lastesi puolesta, mutta ihan teidän parisuhteen pelastamiseksi mä varmaan alkaisin puhua asumiserosta ens alkuun. En tiedä mimmosia mahiksia sulla käytännössä on tämmöstä sotaa järjestää. Mutta mä luulen sittenkin, että ellei sun vaimosi tosiaan susta välitä, parempi kulissitkin on romuttaa kuin jättää elämä elämättä. Ei se susta nyt siltä tunnu, mutta koittaa sekin päivä kun alat miettiä, että entäs se mun elämäni...

Mä oon aikani käyttäny umpeen, joten kirjoitellaan ja voimia teille molemmille, olette ajatuksissani 🙂🌻

Hei
Ja lysti kuulla että jokujossain on päässyt riittävän etäisyyden päähän siitä painajaisesta. Kyllä täällä suomessa varmaan kaikki järjestyy kohtuullisen nopeasti, ja jos ei muuta voit asustella kesän siinä minun pihamökissä !😀 Minä nimittäin yhden konstin keksin mikä toimi emäntään:
Kirjoitin 14 kysymyksen listan mihin pyysin vastaamaan. Eihän vastausta tullu, mutta ne kysymykset oli asetettu siten että laittoi varmaan miettimään mikä kannattaa mikä ei. Eli se kysymys taktiikka toimii paremmin kuin kiukuttelu, mykkäily, haukkuminen ja uhkailu. Sen lisäksi sellaista "juonittelua" aloin harrastamaan, eli ilmoitin edellisenä iltana, että minulla on huomenna "tärkeä meno" puoli viideltä ja jos rouvalla ylitöiksi menee niin hommaa lapsenvahti. Eihän se siihen vaimon luonto sentään suostu ja on tullut pääsääntöisesti ajoissa kotiin. Oikeastaan hölmöhän minä olin kun siiheen odotteluun suostuinkin. Korostan vielä teille ettei minun tarkoitus ole normaalia, hyväksyttävistä syistä tapahtuvaa ylityötä rajoittaa,vaan sen tavan pois kitkemisestä tässä on kysymys. Lisäksi niilä minun iltapäivän "tärkeillä menoilla" on taipumus peruuntua tai kutistua erittäin lyhyiksi. Joten kyllä tästä juhannusta kohti taas valoisin mielin mennään ja vetten äärelle päästään ja merihän se on se kainuun merikin !😉.
( surusuulle tiedoksi )
migi

Joops, kyllä se ainakin meille surusuun kanssa on jo selväks tullu, ettei vaimosi ylityöinto ihan terveissä kantimissa oo 🙂 Mutta mä ihailen sun positiivista yrittäjämieltä. Et anna hevin periks. Mulla ittelläni on nyt sellanen vaihe menossa, että kaikki jotka asettuu vastahankaan huit hiiteen. En jaksa enää mielistellä ketään. Jollei ihmiset tajuu mun arvooni ja ajatuksiani kunnioittaa, menkööt menojaan. Ehkä tää on 40 vuoden alistumisen jälkeinen suloinen kosto 🙄

Surusuu, nosta häntä pystyyn, kaikella elämässämme on tarkoitus. Jatka vaan ponnistelujasi, kun kerran ootte miehesi kanssa pystyneet käänteen tekemään, loppu on hienosäätöä, eiks joo??? Osoita tunteitasi ja positiivista palautetta miehellesi, eiköhän se ajan mittaan ala palkita toisinkin päin...

Oikein hyvää juhannuksen alkua teille molemmille ja kaikille jotka tätä juttua ovat seurailleet! Mä oon nyt sitten täällä hyttysten syöttinä pitkästä aikaa 😋

Heipsulivei vaan

Meri on meri, oli se sitten missä tahansa...yhtä ihana...KYLLÄ!!!(migille vaan tiedoksi) Ihanaa että on muitakin meren rakastajia..yleensä järvet vie voiton!

Kiva että olet nyt perillä täällä karussa pohjolassa, jokujossain,Mä olen ajatuksissani matkustanu sun mukana ja yrittäny antaa sulle henkistä taustavoimaa raskaaseen matkaan.

Mä oon samaa mieltä jokujossainin kanssa että tässä migi ei nyt enään hempeilyt auta...sun täytyy se vaimos herättää.Mun mies teki sen niin että rupes puhumaan erosta...ihan pokkana ja vielä sillä tavalla että mites lastenhoito ja huolto järjestetään.ei yhtään että mites me tästä suosta noustais tai muuta. Mut meillä oli eritilanne ku teillä, teillä on ns. normaalia perhe-elämää, meillä sitä ei ollu.Kokeileppa hävitä pariks päiväks niin että vaimos ei yhtään tiedä missä sä olet.niin että hän joutuu yksinään huolehtimaan kaikesta mikä liittyy teidän perheeseen.En nyt tarkoita sitten sillalailla hävitä että hän luulee jo sulle jotain tapahtuneen vaan että sanot että häivyt nyt pariks kolmeks päiväks miettimään omaa elämääsi ja että mitä sinä haluat tulevalle elämällesi tehdä.Ja että sinä et elämääsi aio näin jatkaa.....tämä on sit vaan ehdotus mut mulle tuli tämmönen herätysjuttu mieleen.

Jos vaimollasi on tunteita vielä jäljellä, huomaa hän kyllä mitä on menettämässä.Jos niitä tunteita ei ole, kannattaako kulissien takia jatkaa.ja lasten takia mä en ole ikinä ymmärtänyt tarvetta jatkaa huonoa liittoa.Lapset on älyttömän viisaita näissä asioissa ja kärsivät taatusti kun kotona ei ole kaikki hyvin.meillä kaksi nuorimmaista kyseli jatkuvasti että ettehän te eroa vaikka emme koskaan lasten aikana riidelleet.mutta tottakai se kylmyys ja tunteettomuus välittyy ympäristöön.

Mieti migi...itseäsi.Haluatko elää loppuelämäsi epätyydyttävässä liitossa ja ehkä vain sentakia että vaimosi sairastaa työnarkomaniaa. Mä olen vahvistunu ihmisenä nyt niin paljon että olen päättänyt että asiat on selvitettävä ja sovittava perheelle sopivaksi.Kaikkien tulee voida hyvin että jaksetaan sitten taas yhdessä.Yhden päätös vaikuttaa kaikkiin ja se on muistettava aina.

Mä oon sit varmaan niitä jotka uskoo suomalaiseen hyvinvointivaltion kykyyn pitää huolta omistaan takuuvarmasti mutta sinä jokujossain olet sen nyt näyttänyt että näin ei ole. Ja se on kyllä väärin mutta ainahan epäkohtia on elämässä.Pääasia olis nyt että vahvistat itseäsi tulevia ongelmia varten koska niitä on edessä varmasti.Mikäs vimma sillä nykyisellä on sinut tavoittaa, luulis olevan tyytyväinen kun lähdit?

Suloisia juhannustuulia nyt kuitenkin teille molemmille...yritetään elää tätä ainoata annettua elämäämme täysillä.Eilistä emme koskaan saa takaisin ja huomisesta emme voi tietää...siis eläkäämme tätä hetkeä!

.

"Ja vielä edelliseen viitaten"
Jokujossain, jos olet unohtanut, täällä suomessa on mahdollista kesälavalta napata vöyräs maajussi sulhaseksi ja sitä myöten loppuelämän turvaksi, jos vaan humpan askeleet kulkee. Voiko sitä vielä harkita vai onko vielä auki liikaa juttuja sinne newerlandiin ? Luulis hoikan pitkän kansainvälisen kirjailijattaren olevan aika lailla ensimäisiä haettavia jos vielä oikean kukkamekon tempasee päällensä.
Korostan vielä sitä, että tämä maa on täynnä hyviäkin miehiä.
Ostin emännälle bikinit synttärilahjaksi ja ootettiin porukan kans jännässä äisää kotiin ja tulikin ajoissa. Kokeiltu on ja nyt mennään saunasta uimaan.
migi

😋 Olenkin torin kulmalla niitä kesämekkoja jo tsiikaillut.

Totta se on, ettei kaikki miehet ole sikoja, eikä naisetkaan, vaikka täytyy myöntää, että sekin päivä tuli ja meni, kun sanoin että kaikki miehet on ....oja. Kun se rakas sadisti pomokin oli mies eli kaikki jotka mua laitto nurkkaan. Vaan emminä semmonen sitten taas pohjimmiltani ole. Aina oon ylös taas noussu ja ajatellu hiukka aivoillanikin ja huomannu, ettei kaikki ihmiset oo sairaita... vaikka oon kaks parasta sattunukkin nappaamaan kakun päältä 😀

Varasin taas pidemmän istunnon koneelta ja kävin järjestelemässä meilejäni... kattoin mitä oli menny suoraan roskikseen, ja yllätys yllätys sieltä löytyi taas kaksi uutta ihailijaa... kyllä hätä keinot keksii. Eli nyt mua sit piirittää puoli maailmaa. En paljoa viittiny lukaista, mutta olimpa hymyssä suin kun yksi kylläkin miespuolinen armaani oppilas kiitteli ja ylisteli kuin ylistyskokouksessa konsanaan kuinka hieno exäni on... ja niinhän ne kaikki varmaan... niihinhän minäkin kuuluin hikiset 7 vuotta. Vaan jospa siinä ihmisessä ei olisi ollut sitä sairastakin sairaampaa puolta rakastunut olisin edelleenkin.

Sanon sen sulle migi suoraan vaiks saatat loukkaantuakkin, mutta sä kohtelet itteäsi kaltoin. Sä yrität sitä kaunistella monin tavoin, niinhän mäkin olen aina tehny, mutta sääkään et osaa antaa ittelles sitä omaa sijaa SINUN elämässäsi. Mun mielestä sä annat liikaa periksi sun vaimon tempuille. Mä tarkotan tällä nyt sitä, että sä jaksat aina väliin, mutta olet pikku hiljaa polttamassa ittesi piippuun. Miksi??? Ehkä sunkin pitäis herätä Ruususen unestasi, miksi suostut kaikkeen etkä revi itsellesi rajoja elää kuten sinun kuuluu olla onnellinen.

Leppoisaa kesäviikonloppua

Hei pitkästä aikaa
Voipa olla että olet jokujossain aivan oikeassakin, mutta en minä vaan voi sitä lähtöä tehdä näillä perusteilla. Minä joutuisin perustelemaan sen tekoni myös lapsilleni ja ei sellainen selitys työnarkomaniasta mene siellä läpi. Isän menettämisen aiheuttama tuska on sata kertaa suurempi ja monelle ihmiselle kuin tämä minun ajoitainen pettymys elämään. Ja koska minäkin ne onnen hetkeni saan tässä sakissa pysyessäni kestän ne katkerat päivätkin. Toivoakinhan on vielä ja olen häivähdyksen muutosta jo vaimon asenteissa havaitsevanani. Minulle tarjottiin työtä jossa olisi ollut reissuhommaa 2-3 pv / viikko. Mietin sitä asiaa pari päivää ja kieltäydyin. Se olisi kyllä johtanut tiet erilleen ja sitä en halua. Olen sellaista kokeillut ja se onnistuu kun toinen on tiiviimmin kotona, mutta jos molemmat lentää ympäriinsä alkaa touhu kotona äkkiä ontua. Eli minä uhraudun mutta hinta sille on niin hyvä, että lasken sen kannattavan. Että näin nyt mennään ja oikeutetusti voitte sanoa, että älä sitten valita tänne jos noin valitset, mutta ei sitä ihan päähänpistojen perusteella tähän ratkaisuun ole tultu vaan vakaan harkinnan perusteella.
Kesälomatunnelmissa migi

Hei migi,

En tarkottanu että sun pitäis ottaa ja lähtee vaan että sun pitäis oppii vaatiin rajoja. Sitähän mäkin yritän opetella, ja aina tulee takapakkia, mutta mä haluan elää onnellisempana. Haluan saada kunnioitusta ihmisenä, enkä aina niellä kun kaikki hyppii silmille 🙂 Mun tapauksessa lähtö oli se ratkaisu, mutta mä luulen, että sä fiksuna miehenä voit löytää ratkaisuja jäämällä perheeseen. Ja ratkaisuja jotka auttaa teitä kaikkia elämään onnellisempana, ei vain sinua 🙂🌻 Joten iloisia kesälomatunnelmia toivon teille kuten myös surusuun poppoolle 🙂👍

Migi hyvä, pikkuisen suhtaudun happamasti näihin työnarkomaaneihin. Itse olen ollut tätä samaa kategoriaa, seurauksena vain työuupumus, tosin tämä diabeteskin varmaan osaksi auttoi. Jokatapauksessa muistelen, että yhdessä muiden "työnarkomaanien" kanssa istuimme tunnin aamukahvilla, tunnin lounaalla ja tunnin iltapäiväkahvilla. Seuraus oli vain se, että teimme sitten töitä tuonne 19-20 asti illalla. Aika käytettiin lopulta ihan muuhun kuin itse sen työntekoon. Sama homma jatkuu näiden muiden työnarkomaanien kanssa tuossa nykyisessä paikassa. Aika tuntuu tosiaan tuntuu menevän heillä seurusteluun ja rupatteluun kuin itse työntekoon.