Toivotaan toivotaan !
Että jokujossain luet vielä näitä meidän kirjoituksia, vaikket itse jaksaisi niin kirjoitellakkaan. Tosihan se on, ettemme me surusuun kanssa voi täysin tilannettasi ymmärtää, kun me olemme paljon pienempien murheiden spesialisteja ja hyvien turvaverkkojen ympäröimiä. Mutta kovin huolestunut tosiaan tilanteestasi olen ja tavallaan peloissanikin. Joten jos muutamalla sanalla edes ilmaisisit silloin tällöin tilannettasi, niin sekin huojentaisi hiukan mieltäni. Neuvot on mulla nyt vähissä, joten vaan tuen osoituksia !
migi

Jokujossain,

ANNA ANTEEKSI,

jos olen sinua satuttanut....en todellakaan halua sellaista tehdä........!!!!!!

Ja migi kirjoitti naulan kantaan osuvasti...emme me ymmärrä sinun tilannettasi varmaankaan yhtään.Tarkoitus oli hyvä, mutta metsään menin ilmeisestikin.Halusin vain herätellä ja katsoa kukas sieltä heräilee......

Toivon sinulle vilpittömästi onnea uuden elämän alkuun.

Migi, kerrohan kuulumisia sinäkin, onnellisiakin.Vieläkös vaimo mennä huitelee maailmalla samaan kiivaaseen tahtiin ja mites se teidän prinsessa jakselee.Saako äidiltään huomiota enemmän ja niitä tärkeitä tyttöjen juttuja.Mulla kun on kolme tytärtä, samaistun aina niin näihin äiti/tytär juttuihin.

Mun täytyy myöntää että tämän meidän kriisin ansiosta mun elämänlaatu on nyt paljon parempaa, mä osaan nauttia mun perheestä ja kaikesta mikä liittyy meidän juttuun.Oletkos migi koskaan katsellut kotinne seiniä ja kaikkea mitä teillä on ja ajatellut: tää on meidän juttu ja vain meidän, kukaan tänne ei tule ilman meidän lupaa........mä en ajatellu noin syvällisesti aikaisemmin mutta tänään kyllä.Kait se pisti miettimään kun melkein kaiken olisin menettänyt jos emme olisi tästä kriisistä nousseet tai kait me vielä puolivälissä ollaan.Opetellaan tavallaan kaikkea uudestaan, yhdessäolemista ja yhtenä asioista päättämistä.

Mulla on todella paha mieli jos sinua jokujossain olen loukannut.Ymmärräthän että mä en ollu kaikesta selvillä ja liian suorin sanoin sinulle kirjoittelin.Oinastyttö on vähän tämmönen........😝

Hei virtuaalikorvat,

Ei tarvitse murehtia sitä, ellette ymmärrä missä mun päässäni tai tilanteessani mennään... Se ei ole helppoa... Ja surusuu ymmärrän aivan täysin, että yritit vain herätellä minua... sillä tein itse saman virheen erään ystäväni kanssa viime kesänä... sillä seurauksella että hän blokkasi minun sähköpostiosoitteeni enkä voinut edes lähettää enää anteeksipyyntöä hänelle...

Joka tapauksessa nyt vain toivon, ettei mieheni mitään kautta saa tietää aikeistani ennen kuin voin ne toteuttaa... ja se ei ole helppoa... joka tapauksessa olen iloinen, että olen vihdoinkin löytänyt apujoukkoja... en vain ole uskaltanut puhua ongelmistani suoraan ennen kuin nyt. Tuli ekalla kierroksella niin rajusti turpiin jos muistatte... siksi yritin pitää kaikki ulkona koko jutusta. Mutta kuten sanoin, nyt on oma jaksamiseni vaivihkaa mennyt siihen pisteeseen, että mun on pakko saada ratkaisu aikaiseksi. Parin viikon päästä se olisi taas paljon vaikeampaa käytännön syistä...

Hei,

Viimeisin tilannetiedoite - sain nyt lipun ostettua. Jos kaikki menee hyvin ja suunnitelmien mukaan, ensi torstaina muutan.

Tervehdys
Täällä sitä helteessä odotellaan jokujossain suomeen paluuta. Omalla tontilla on taas kriisi päällä ja kauniit päivät ja illat tuhraantuu äkäilyn ja mököttämisen kanssa. Taas menin huomauttamaan vaimolle työnarkomanian ilmenemismuodoista ja haittavaikutuksista ja muutahan se ei tarvinnu. Puutun liikaa hänen elämään ja siten pilaan sen. Sellaisen havainnoin tein, että samanlaisia oireita tuossa työnarkomaniassa on kuin alkoholismissakin. Ihme selityksiä, salailua, katteettomia lupauksia ja ennen kaikkea, sitä vaivaa ei itsellä myönnetä olevan. Olen nyt tehnyt kalenteriin merkinnät vaimon ylityömääristä ja kotona tehdyistä työasioista. Nyt mennään sellaisissa lukemissa, että ylitöitä 8-10 tuntia/ viikko ( yksi täysi työpäivä ! )ja siihen sitten ne kotona tehdyt työtehtävät 1-2 tuntia / ilta, eli ei meillä puutarha ens kesänä kukoista kun kukaan ei niitä ehdi laittaa enään. Surullista mutta totta.
migi

Hei puutarhuri,

Täällä hikoillaan stressistä, että pystyisi näyttelemään ihan normaalia lähtöpäivään saakka, ja pääsisi torstaina muuttamaan pois. Hermot on ihan loppu. Onneksi monet ystävät ovat tulleet apuun, en yksin olisi jaksanut tätä souvia, eikä ole helppoa näinkään. Joka päivä on jotain uutta painolastia matkassa. Ja kaikki järjestelyt pitää tehdä salassa, ettei olisi yhtään helpompaa... rahatilanne on aivan toivoton, mutta mun on pakko yrittää saada lainaa joltakulta. En nääs usko pientä vähää, että synnyinmaa minua ottaa avosylin vastaan rahahanan kanssa.

Toi sun vaimosi tahti ei voi loputtomiin kestää ilman, että selkä katkee. Mä paiskoin muutaman vuoden keskimääräistä tahtia 5 tuntia ylitöitä joka viikko, ja senkin vielä täysin sadistin pomon alla jota kenenkään hermot ei kestä... Mitä ihmettä vaimosi yrittää itselleen todistaa tuollaisella vauhdilla???

Onkohan surusuu treenaamassa lentopallotaitojaan kun ei kuulu mitään, vai mennyt nyt niihin testeihinsä?

Pitäkää peukkuja, nää loppumetrit yhteiselämää ottaa tosi koville. Mä en oo hyvä huijaamaan läheisiäni mutta nyt on ihan pakko yrittää.

Heippa vaan,
huomenna olis testauspäivä. Mä ryömin maanrakoon muutamaksi päiväksi häpeämään enkä oo varma nytkään kehtaanko mitään kirjoitella. mä oon väliin niin TYHMÄ.......ja ajattelematon.Olis mun täytyny ymmärtää jokujossain että mä en tienny sun tilanteesta mitään ja olen siitä tosi pahoillani. Voimia sinulle viimeiseen rykäykseen ja muistahan että kyllä elämä kantaa aina jotenkin.

migi...olen surullinen puolestasi.Koetahan jaksella ja saada vaimoasi ymmärtämään pikkuhiljaa että mikä se elämässä onkaan tärkeää, usein sen huomaa vasta kun kaikki on menetetty.

Minä olen rakastunut mieheeni uudelleen ja olen siitä asiasta täysin sekaisin.Olin jo aivan varma että tunteita ei ole minulla eikä hänellä mutta kyllä ne vaan tallella olivat.

Sateen jälkeen tulee aina aurinko ja lämpö ja sitä toivon teille kummallekin...koko sydämestäni.Sain teiltä niin paljon kun minulla oli vaikeaa...en unohda apuanne koskaan.Toivon että onnestani siirtyisi edes hippunen teillekin ja saisitte elämänne järjestymään

Huominen pelottaa, mitä jos löytyykin jotain vakavaa, juuri nyt kun tunnen itseni vahvaksi ja onnelliseksi.kait se on sitten vaan niin määrätty jos näin tapahtuu.Pitäkäähän peukkuja!!!!

Lämpimin ajatuksin,
surusuu🙂

Hei surusuu,

koitahan unohtaa toi TYHMÄ sun sanavarastostasi... ainakin mitä itseesi tulee 🙂

Mä olen tuntenut itseni toisella tapaa voimakkaaksi nyt kun en itse jaksa enää. On aivan ihmeellistä nähdä ystävät ympärillä kuin ahkerat mehiläiset järjestellen mun muuttoani kun en itse enää jaksanut kerätä siihen voimia kasaan. Eli elämä kantaa sittenkin, vaikkei itsellä ole enää voimia... samalla tuntee itsensä niin hauraaksi ja haavoittuvaksi mutta tunne siitä että saa apua antaa paljon toisenlaista voimaa ja uskoa tulevaan.

Koville koville tämä ottaa mutta toivottavasti nämä viimeiset päivät ovat vähän helpompia kun näemme vähemmän enää, viikonloppu oli sellainen helvetti...mä yritän parhaani väistellä tappeluita ettei ne iskisi ihan maan rakoon ja imisi energiaani... mutta se rauhanturvajoukoissa heiluminen vasta syökin energiaa kun yrittää koko aika olla niin ettei sota synny ilmiliekkeihin...

Rohkeutta sinulle surusuu, koskaan emme voi tietää, mikä meitä huomenna odottaa ja hyvä niin 🙂🌻 Ettei tule turhaan murehdittua sellaista mitä ei edes tapahdu ja peikot tulee kohdattua vasta kun ne tulevat eteen

Hejssan min flickorna !
Nyt kai on jokujossain tunneista kysymys sulla siellä. Koeta selvitä. Tilanne on varmaan aivan kamala, kun se näin etäältäkin tuntuu tosi nihkeältä. Ei siinä varmaan nukkumaan pysty ? Ja sitten välittömästi suomessa nettiin ja kuittaus tänne kun olet perillä !
Surusuu, kuittaappa kansa keikkas tulokset meille. Kun tässä jo niin tutuiksi on tultu, että vaivaa sekin asia. Se että sulla pyhkii nyt niin hyvin kotona auttaa kyllä pitkälle kaikessa muussakin ja kestää aivan erilailla vastoinkäymisiä, kun tietää olevansa aidonoikeesti rakastettu.
Rakastan sitä minäkin ja se on sellaisenaan hieno tunne, mutta kun siihen alkaa sitä vastarakkautta kaipaamaan/vaatimaan vie se puolet siitä onnesta pois. Kesäkiireitä, eli on mentävä ipanoita uittamaan. Palataan.
migi

Hejsan min vän,

Yksi yö vielä nukutaan saman katon alla, ja sitten seuraava yö pitäisi olla levollisempi... itse asiassa mä olen nyt ihan shokissa kun kirjoitin tuon, voiko tosiaan olla, että mun tarvii kärvistellä enää tämä yö... ja aamupäivä odottaessani kahta muuttoapulaista iltapäiväksi... sanon kärvistellä siksi, että yöt ovat meillä olleet yleensä pahinta riitaa ja sotaa... mieheni on aina ollut yökyöpeli ja usein herätti minut yöpuulta riitaa haastamaan...

Olen jollakin tavalla myös hassun tunteellinen näinä päivinä, ehkä hiukan jotain samaa kuin silloin kun muutin tänne. Tunne isoista harppauksista elämässä. Nostalginen niille hyville asioille, joita tähän elämänvaiheeseen on kuulunut. Hyville muistoille. Enkä usko, että mulle jää paljoa psykologista aikaa enää nauttia täälläolosta, luulen että viimeiset päivät ennen lentämistä menevät siivillä, koska pitää yrittää mahdollisimman monia käytännön juttuja järjestellä. Siitäkin huolimatta, etten aio kokonaan sulkea mahdollisuutta paluuseen tänne. Tänään kuitenkin aloin mielessäni käydä läpi omaisuuttani. Ja aloin päätyä siihen ajatukseen, että otan sittenkin mahdollisimman vähän. Eli jollen palaa, ystäväni ei ole isossa pulassa heittäessään kaiken menemään. Mulla kun ei sit taas oo sellaista kamaa, millä olisi niin isoa rahallista arvoa, että niitä kannattaisi lähettää peräänkään... ellei sitten sattuisi sellaista onnenpotkua, että joku sattuisi ajelemaan ohitse ja ottamaan matkaansa.

Olen katsellut työpaikkoja, ja tällä hetkellä ainakin näyttää siltä, että toivoa on. Toivoa myös sellaisista työpaikoista, jotka itseä oikeasti voisivat kiinnostaa, eikä vain leipäpuiksi. Jos vaikka voimat kuinka palaisivat, kun suurin energiasyöppö eli tämä kipeä yhteiselämä jää taakse. Taisteluahan se tulee olemaan senkin jälkeen kaikin puolin, mutta olen nyt siinä pisteessä taas, että levollinen yöuni on kultaakin kalliimpaa. Olen hyvillä unenlahjoilla varustettu, mutta oikeassa olet migi, hermojeni ollessa pinnassa, olen nukkunut jo pitkään koiranunta.

Olen pahoillani migi puolestasi, on niin kipeää, kun ei koe saavansa vastarakkautta. On se niin toivotonta, ettei vaimoasi pysty auttamaan... itselleenkin olisi iso helpotus huomata, että toisinkin voi elää ja hengittää. Mulle on ollut niin valtava taakka pois harteilta, kun olen opetellut kävelemään hiljaa... Tiedän, ettei se työelämässä ole helppoa, mutta olen itse asiassa utelias näkemään jahka pääsen niin pitkälle tervehtymisessäni, kuinka kohtaan työpaineet tämän kriisin jälkeen. Nykyisellään en pysty stressiä käsittelemään menemättä pois tolaltani, mutta toisaalta työkavereihin ja pomoihin ei ole tunnesidettä, mikä helpottaa sekin. Se on sittenkin vielä eri asia kuin olla puolisonsa kanssa alakynnessä.

Huomenna tuskin kirjoittelen, sillä aika menee varmaan pakkaillessa. Enkä tiedä voinko vuokrakämpässäkään kirjoitella, mutta laitan kuulumisia kun koneen ääreen pääsen. Kerrohan migi onko vesi lämmintä... odotan kuin pikkulapsi innoissani että pääsen NAUTTIMAAN Suomen kesästä ilman että vieressä inisee muut kuin hyttyset 😋 jäätelökin siellä maistuu makeammalle ja mansikat...

Hei,

Muutto meni oletettua paremmin, mutta rankkaahan se oli kuten aina. Sitapaitsi minulla ei ollut hirvittavan montaa tuntia aikaa kayda lapi paperipinoja ja heitella pois tarpeettomia... Mutta loppu hyvin kaikki hyvin.

Haikealle tuntuu nama viime paivat, on tunne etta yksi elamanvaihe on jaamassa taakse. Haikealle tuntuu omien unelmien hautaaminen... kylla eilenkin valiin tuli parku siita hyvasta...toisaalta on hurja vapauden tunne paattaa nyt sitten suuntaan tai toiseen tulevan suhteen... se pyorryttaa nain monen kompromissivuoden jalkeen. En oikein tajua viela mita on tapahtunut. Jotain huikeaa, joka ei ole viela aivan kasinkosketeltavan konkreettista.

Nyt alan popsimaan mansikoita, jotka kavin ostamassa asioidenhoitoreissulla. Ehka elamassa voi nyt sitten taas NAATISKELLA 😋

Tervehdys
Ja onneksi olkoon jokujossain ! Oisko jo aika vaihtaa nimimerkkiäkin esim " minä täällä" passais varmaan nyt paremmin tilanteeseesi. Tosi hyvä ettei siitä lähdöstä mitään totaalista sotaa tullut, sitä minä nimittäin täällä vähän pelkäsin. Oisko siinä nyt kylmän sodan vaihe vai pystytkö uudessa ympäristössä aloittamaan täysipainoisen elämän ihan tuosta vaan ?
Hyvä jakso minullakin nyt. Emäntä otti yllättäen rästivapaan ja sehän merkitsee meillä sitä onnenpätkää. Tekis vaan useamminkin, sen kun niitä vapaita on valtavasti kasassa.
Please surusuu, pikku kuittaus olis kiva. Kun sitä kuvaa ei voi tänne laittaa....
migi

Niimpa niin, sitahan minakin pelkasin, etta jos jostain kumman syysta mieheni olisikin ollut kotona, olisi lahto ollut yhta helvettia. Tai siis sehan ei olis paastanyt mua lahtemaan, ja kun se viime aikoina oli laittamassa minua kadulle silta seisomalta joka kerta kun puhuin muutostani, pelkasin pahinta. Viimeiset viikot pelkasin koko aika, etta joku kerta se heittaa minut kadulle akkipikaistuksissaan niin, ettei mulla ole mahista ottaa puhelinta ja rahaa taskuun voidakseni menna jonnekin turvaan. Kun ei sita mielellaan tee naista jutuista viranomaisasioitakaan. Sita elamaa elin enemman kuin tarpeeksi exani kanssa...

Talla kertaa tuntuu lahto kovin erilaiselta kuin edellinen paniikkilahtoni, silla henkisesti olin ehtinyt valmistautua. Joten en kuuntele puheluitani ollenkaan. Kun lahtoni iltana kirjoittelin puhelinnumeroita ylos, nakyi vanhalla kortilla olevan useita puheluita, mutta ei onneksi miestani langan paassa kuten viime lahtoni jalkeen. En ole saanut yhtaan sahkopostiakaan. Ehkapa hankin tajuaa sen, etta talla kertaa olen tosissani. Olen sentaan yrittanyt hanta valmistella ajatukseen lahdostani. Viimeksi se oli sairaalassa jossa typykka on toissa heti lahtoni jalkeen ja sairaslomalla. Menetti varmaan kymmenisen kiloakin niiden viikkojen aikana, mutta en usko etta talla kertaa lahtoni on enaa samanlainen yllatys. Joten kenties tama lahdon jalkeinen vaihekin on helpompi kuin viimeksi. Tosin mistas mina sen tiedan, ehka olen etsintakuulutettu 😋 Ei tullut iltauutisiakaan katsottua... Ehdottelin monesti sitakin, etta muuttaisi typykkansa kanssa yhteen. Joten ehkapa se nyt sitten tapahtuu ja saan asunnon vapautettua myos... Kukaties. Typykkahan ei muusta haaveillutkaan kuin etta mina poistuisin tielta, ja koko mieheni menneisyys lapsineen paivineen... nain eraan viestin, jossa han hyvin kristillisesti sanoi, etta haluan sinun olevan ihan minun IKIOMA... mita pienista jos sattuu olemaan jo varattu 😀 Tata leikkia olen jo nahnyt exani kanssa, kuinka naiset voivat olla kuin kiimaiset koirat, anteeksi ilmaus, kun he epatoivoisesti haluavat varatun miehen itselleen... vaimot ja tyttoystavat ei siina paljoa paina...

Toivottavasti surusuu tosiaan kertoo kuulumisiaan. Edes parin rivin verran. Sita toivoo melkein joka paiva kuulevansa jotain uutisia, kun on tahan tottunut...

Muuten nimimerkkini on osuvampi kuin koskaan, silla en todellakaan tieda mihin asetun 🙂

Kiva kuulla, etta vaimosi on tehnyt terveen ratkaisun ja ottanut vapaata. Yrita rohkaista etta tempaisisi useammin ex tempore vapailla. Se tekee niin hyvaa, tiedan!!!

Heippa vaan täältäkin suunnasta.

Pikkasen olen lentänyt matalalentoo viime päivät, joudun lisätutkimuksiin.MUTTA.hengenlähtö ei oo lähellä joten kaikki siltä osin ok!

Kiitos migi huolenpidostasi, se tuntuu oikein mukavalta, ihan on kuin vanha ystävä huolehtisi, kiitos!

Tsemppiä jokujossain, olet hyvällä uudella tiellä,kaikkea hyvää sinulle!!

Ihanan lämmintä kesäaikaa teille, kirjoitellaan
T:surusuu

Hei surusuu,

Kiva kun kerrot kuulumisiasi. Ala anna periksi, kaikkein tarkeinta potilaalle on eteenpain meneva mieli olipa tauti mika tahansa 🙂🌻 Joten iloista mielta ja uskoa tulevaan!!!

Ma yritan purkaa elamaani taalla paassa, mutta on holmoa kun ei tieda, heittaako kaikki ylimaarainen pois vai pitaako tallessa, kun ei tuosta tulevasta osoitteesta ole sen taivaallista tietoa...

Muutama paiva on aikaa, ja sitten lentamaan 🙂 kohti suomalaisia mansikoita... ja kohti uusia paansarkyja, tai kuten eras ystavani siteerasi jotakuta vaikeuksien kautta uusiin vaikeuksiin 😋