Hei,

Seurattunani keskusteluanne,olette kovasti paneutuneet siihen mitä migin vaimo ei ole tällä hetkellä hänelle.Haluaisin hiukan herätellä teitä...itse elän yksin lasteni kanssa,antaisin mitä tahansa jos saisin oman rakkaan joka päivä luokseni,nukahtamaan viereeni.Jos hän olisi väsynyt päivästään,voisin silittää hänen olkapäätään ja aistia hänen läsnäoloaan vierelläni, Olisi puoliso joka jakaisi taloudellista vastuuta perheestämme...Toivoisin sinun näkevän nyt vesilasin toisen puolen,se ei ole vaan puolillaan vettä vaan lasissasi on jopa niinkin paljon kuin puoli lasia vettä...

t.patinatar

Migi, virtuaalikorva ystäväni,
sinusta minä juuri olen huolissani ja tunnen avuttomuutta kun tuntuu etten osaa sinua juurikaan auttaa....ja sinä kun olet minua AUTTANUT niin paljon....et taida itsekään ymmärtää.

Onko vaimosi kanssa kaikki puheyhteydet poikki vai pystyttekö edes vähän kommunikoimaan? Olisi tärkeää että pystyisitte edes vähän jostain puhumaan ja miettimään asioita.Mä tiedän että se on helvetin vaikeaa(anteeksi kirosana)....

Onko mitään mitä voisitte yhdessä tehdä, mennä vaikka sinne mökille vain te kahdestaan ja miettisitte liittoanne yhdessä, nyt te mietitte elämäänne kumpikin ihan vain itekseen!

Se mitä mun mies teki silloin kun uhkasi erolla, oli todella satuttavaa ja tuskaisaa.Hän kertoi mitkä asiat ottaa päähän ja todella paljon.Tiesin toki että siinä oli ilmaa puolet, hän halusi myös satuttaa muilla asioilla mutta se herätti mut todella.En voi sanoa että suosittelisin sitä kenellekään, en todellakaan enkä tiedä pelastaako se liittoamme mutta sen tiedän että muutuin ihmisenä ja heräsin unestani johon olin vaipunut vauvavuosina.
Mietin migi, että josko vaimosi tarvitsisi samanlaista herätystä kuin minä mieheltäni.Hän oli tosissaan, todella tosissaan, vieläkin tunnen kylmiä väreitä kun mietin sitä hetkeä.en minä varmaankaan olisi muuten havahtunut jos hän ei olis niin tehnyt.

Liitostamme en osaa edelleenkään sanoa mitään, en tiedä välittääkö hän minusta nyt enemmän kuin esim. puoli vuotta sitten mutta ilmapiiri on jotenkin nyt raikkaampi.ehkä me olemme aloittelemassa uudelleen tai sitten kaikki on ohi, en tiedä.Päivä kerrallaan ja hetki kerrallaan.

Kirjoittele migi tänne tuntemuksias, se auttaa sua jäsentelemään omia fiiliksiäs ja me kun ei tunneta voit kirjoitella tunteella, vaimosi ei näitä juttuja nää.Ja me ollaan puolueettomia.Syyttelyä ja herjaamista mun mielestä kannattais nyt välttää ja yrittää vaan pysyy kaidalla tiellä vaimon kanssa jutellessa.Tuskaisena kun tulee sanottua sellaistakin mitä ei tarkoita ja niitä sanoja ei sitten noin vaan pyyhitä pois.Mä muistan jokaikisen loukkaavan sanan mitä mun mies on mulle sanonu enkä voi unohtaa niitä varmaan koskaan.

Sä olet vahva mies migi, sä pystyt kyllä nostamaan teidät.Ja lapset ovat tässä nyt tärkeimpiä, että he eivät jää kaiken tämän jalkoihin, syyttömiä kun ovat tähän rumbaan, eikö?☹️

Heissan ystäväiseni,

Mitäs teille tänään kuuluu??? Mun pitäisi taas vaihteeksi mennä lääkäriin... ei yhtään huntsittaisi, sillä siitä on tullut tänä talvena kestoharrastukseni... mutta kait pitää taas käydä kyselemässä mikä tällä kertaa mättää... pahasta mielestäkin se yleiskunto tietty oikkuilee, ei pelkästään loppuunpalamisesta.

Voi vitsit, mun tavoitteeni on ollut päästä kohti onnellista elämää tänä kesänä... pääsenköhän tavoitteeseeni, en tiedä. Onko minussa tarpeeksi tahdonvoimaa jäljellä kaikkien kolhujen jälkeen.

Eilen lueskelin, kun en saanut unta, parisuhdevihkosta jonka jossain vaiheessa tulostin netistä... joteski säpsäytti kun tulin kohtaan "mitä nykyisin arvostat puolisossasi". Kun en mä nimittäin löydä YHTÄÄN asiaa mitä mä siinä tyypissä enää arvostan. En siis edes siihen tyyliin, "me ollaan nyt sit ystäviä". Kaikki mitä mä sen luulin olevan ei ollutkaan totta. Joten mitä siittä sit jää jäljelle??? Kolme kertaa ei mitään kuten ranskalaiset sen osuvasti sanovat 😋 Mutta kait se tuli ulos suustanikin parisen päivää sitten tapellessamme, huusin suoraa huutoa, että en voi arvostaa ihmisiä, jotka tekevät tieten tahtoen mulle hallaa. Tarkotin tietenkin häntä ja hänen rakastansa.

Et silleensä. Hyvin on pullat uunissa. Kun vaan raha-asiat selkiytyisivät, mutta kun silläkin puolen mies on heittänyt lössiksi, tai siis ei se oo koskaan kauheesti välittäny. Se ei oo vielä tajunnu sitä että sentti on miljoonan alku 😟 mikä nyt tuntuu kukkarossa kun tulot on vain murto-osa siitä mitä ne oli vuosi sitten.

Kirijootellaan

😮 Just kun pääsin moittimasta, ettei huvita mennä lääkäriin... Nimittäin sain ajan vanhalle naapurilleni. Kuinka hyvältä tuntuukaan kun joku YMMÄRTÄÄ, ettei kipeitä asioita saa ratkottua päivässä ja kahdessa, vaan haavojen umpeutumiseen ja voimien keräämiseen tarvitaan aikaa. Kävin viimeisen sairasloman anomassa häneltä ennen sapattivapaatani, vaikken ollut vuosiin enää käynytkään vastaanotolla. Ko. tohtoorilla on nimittäin tapana antaa lääkkeitä, jotka vie jalat alta... joten pikku hiljaa siirryin muualle. Mutta tuntuu NIIN erilaiselta puhua lääkärille, jolle et ole vain tylsä numero listalla... joka ihan oikeasti on LÄSNÄ ja kuuntelee. Viimeksi kävin siis täyden masennuksen kourissa ja itkeä tihrasin sen luona. Kuten tavallista se määräsi lääkkeitä, joiden sivuvaikutukset kuulosti liika hurjilta. En siis ottanut ensimmäistäkään tablettia luettuani kilometriä pitkän listan mahdollisista sivuvaikutuksista kuten itsemurha-ajatukset ja hallusinaatiot... Hän oli ihmeissään tänään nähdessään, että olen niin virkeä (en kehdannut paljastaa, ettei ole kylläkään lääkityksen ansiota 😋). Itse asiassa, olenhan sen teillekin sanonut, että viimeisen parin kuukauden aikana on tapahtunut huissi harppaus eteenpäin sekä fyysisesti että henkisesti. Tuntui kuitenkin kivalta kuulla se jonkun toisenkin suusta. Kannustavaa.

Migi pidä hyvä huoli itsestäsi, ja voimiesi antaessa myöten myös perheestäsi, mutta oma jaksamisesi on nyt kaiken a ja o, että jaksat soutaa venettä vastavirtaan sitten kun tarvitaan.

Surusuu, pidä lippu korkealla ja anna myötätuulen puhaltaa purjeisiisi.

Kiitos että jaksatte olla virtuaalikorvinani 😎

Tervehdys
Vanhat tutut ja Patinatar ja Pajunkukka. Ei sen ihmeellisempää nyt, kun emäntä on koulutuspäivillä ja tässä rauhassa ( =hirveässä hulinassa ) on aikaa taas asetella ajatuksia kohdalleen. Tosi se on, ettei minun kannattais liiotella vaikeuksiani. Minulla on vaimo joka ei petä, jne. Luettelin kerran niitä vaimoni hyviä ominaisuuksia, ja ainakin surusuu muistaa ne, ja siltä pohjalta tässä taas aletaan kesää kohti elämää kasaamaan. Mutta siinä sen "onnen" menettämisen pelossahan minä tänne kirjoittelen. Ja siinä toivossa että joku minun tilanteeni kautta myös mahdollisesti oppisi ymmärtämään miestensä ajatusmailmaa ja sitä kautta rakentamaan suhdettansa. Paljon minäkin teiltä olen oppinut ja taas koetan soveltaa neuvojanne.
Perus-tekstiviestiyhteys toimii vaimon kans taas ja muutamia suunitelmia mulla on lähipäiville, että järjestyy aikaa kahdestaan "vahingossa". Täysin toivoton tilanne ei siis ole, ja kaipa näitä kähinöitä kaikilla jonku kerran vuodessa on. Eli palataan taas asiaan ja koetan auttaa vuorostani jos kysyttävää jne ilmenee. Ja ei ne kännykät kovin kalliita nykyään ole...
migi

Heipat

IHANAA.......

oli lukea migin tekstiä, siitä se aukee taas.Kännyköitä on maailma pullollaan mutta oma vaimo on ainutkertainen.

Kiva oli myös lukea migi että olet ns. "vahingossa" järkkäämässä yhteistä aikaa, juuri niin pitääkin sinun nyt toimia.Tunnet vaimosi hyvin, muuhun hän ei taitaisi nyt suostuakkaan????

Kun juttelette rauhassa ja kahdestaan, pystyt varmasti kertomaan hänelle kuinka tärkeä hän on ja perheenne kannalta tilanteen täytyisi rauhoittua. Ole rehellinen, siis todella rehellinen kun puhut vaimollesi tunteistasi, hän ei voi lukea ajatuksiasi etkä sinä hänen.Vihaisena ja väsyneenä asioita ei saisi jutella, se on tosi, asiat pahenevat vain silloin.

Toivon kuitenkin, että mun kannanotot eivät ole liian yksipuolisia mutta myönnän että mietin niitä vain naisen kannalta.....miesten ajatukset ovat minulle avaruudesta välillä.Puhun vain omista kokemuksistani ja mietteistäni, mun mielipiteistä.Mutta ,eiks se olekin tarkoituksena, kertoa omia kantojaan asioista ja sitten muut voi soveltaa ehkä niitä omaan elämäntilanteeseen.Tai niin mä ainaskin teen.......

Jep, nyt onkin hyvä lähtee siivoomaan kotia ennenkuin lähtee töihin.Sanoit migi ihanasti joskus kun sanoit että mun onnesta tarttuu osa sinuunkin, se on totta.Mulla on ainakin niin hyvä mieli kun kuulen teillä asiat olevan paranemaan päin että itsekin huomaa etsivänsä omasta elämästään enemmän niitä hyviä asioita.😀😀😀😀😀😀

Kiva kuulla migi, että avioliittonne ei sitten siihen kännykkään kaatunut 😋 Kuten surusuu sanoikin, on aina mukava lukea kuulumisia, ja aina ketjussa mukana olleena tuntee itsekin iloa, kun kuulee toisten onnistumisista.

Minä luulen, että täälläkin alkaa pian lähtölaskenta. Tänään olen surenut sitä, että minun pitää alkaa TAAS alusta kaikki materiaalinen puoli. Mulla on Suomessa vielä vaatteita edelliseltä erokaudelta, eikä huvita mennä niitäkään penkomaan, sillä sielläkin vastaan tulevat ikävät muistot. Ei vaan, mulla ei oo varaa muuhun kuin viedä yksi laukku matkatavaroissani ja siinä kaikki. Siitä suuri osa tulee olemaan kirjoja ja tärkeitä papereita, ja sitten muutama kaikkein rakkain vaateriepu... Koville ottaa mutta olen yhä vakuuttuneempi siitä, että mun pitää palata Suomen kamaralle saadakseni enemmän etäisyyttä ja omaa rauhaa. Luulen ja pahoin pelkään, että erosta tulee kova ottelu. Yritän sitä omin inhimillisin voimin välttää, mutta tulinen luonteeni ei avita pätkän vertaa. Olen myös tullut täysin allergiseksi valehtelulle, joten heti kun haistan jotain kieroa, räjähdän... että pelinappulat loppuottelua varten ovat hiukka hukassa. Mulla on kuitenkin yhä vahvempi olo ajoittaisista takapakeista huolimatta, että piakkoin olen tarpeeksi jaloillani voidakseni ottaa niin sanotusti jalat alleni 😮

Eilen papereita pyöritellessäni taas sain lisää todisteita sille, millaisessa valheen pyörteessä elämämme liikkuu. Minua hiukan kauhistuttaa, etten ole tajunnut, että mieheni on TÄYSIN erilainen kuin mitä hän uskottelee. Kuinka voin olla niin sokea, se menee yli Nalle Puhin pienten aivojen käsityskyvyn. En ole enää edes rakastunut ja sokastunut, joten minun pitäisi oivaltaa yhtä ja toista. Enkä yleensä ole mikään huono ihmistuntija, joten mikä tässä kaverissa on erilaista??? Ja kun olen jo kerran yhden valehtelijan kanssa elänyt, miten voi olla, etten sitä tunnista edelleenkään ihmisessä???? Tämä on nimittäin tämän hetkinen pelon aiheeni kohti tulevaa. Entä jos yhä uudestaan ja uudestaan sorrun samanlaisiin valehtelijoihin??? Tiedän, että tällä haavaa en kaipaa yhtään inisijää saman katon alle, mutta ajan myötä sekin varmaan muuttuu. Hirvittää ihan ajatella. Tiedän kyllä, että aikanaan ammattilaiset sanoivat minulle, kuinka heitäkin sairaat voivat pyöritellä näyttelemällä. Ja tiedän senkin, että tämän tyyppisillä sairailla on mieletön kyky miellyttää ihmisiä, siis sairaalloinen tarve. Mieheni esimerkiksi on hyvän päivän tuttu erään naapurin kanssa, jota kaikki korttelissa vihaavat 😋 eli PR puoli loistaa aina.

Joka tapauksessa, aloin taas tänään tehdä listaa kohti loppuhuipentumaa. Eiköhän tämä tästä ajallaan. Kunhan saan ensin ne puuttuvat eurot kasaan matkalippua varten 😎

Heipat

Niin, jokujossain...ratkaisujen tekeminen ja niiden toteen käyminen ovat aina raskaita asioita. Mutta, jos ottaa vaiks yhden asian kerrallaan päätettäväksi niin se ei tunnu niin pahalta.Soutaminen ja huopaaminen, ne niitä raskaimpia osia elämässä varmaankin on.Ihmisen on tosi vaikea tehdä selkeitä varmoja päätöksiä välillä, ihmisiähäm me todellakin vain ollaan.Eikä päätöksiä voi tehdä toisen puolesta, itse ne jokaisen on vaan tehtävä.Sanoit että eurot on saatava kasaan ensin, siinä hyvä etappi yhdelle päätökselle, keskity vaiks siihen ja sit on seuraavan päätöksen aika.Jos yrität miettii kaikkee kerralla, taatusti pää on sekaisin ja tuntuu että ei saa mitään aikaseksi.

Olen todella pahoilla mielin siitä että miehesi sinua näin kaltoin kohtelee, en osaa sinulle nyt muuta sanoa.Mutta sun on nyt vaan saatava itsesi siihen malliin että pystyt päättämään mitä SINÄ haluat elämältäsi.Aseta itsesi nyt ekaksi, mietit kerrankin mitä SINÄ haluat elämältäsi.Nyt on se aika jolloin pitää asettaa itsensä ensimmäiseksi,eikä ketään muuta.sinäkin olet ihan tarpeeksi varmaan asettanut muiden asiat päällimmäiseksi, nyt saa se riittää, eikö????

Suomessa on ainakin tämä sos-turva, että ketäään ei jätetä kadulle.Pääset täällä jaloillesi kun ei tarvi rahasta panikoida, ja se on sentään aikas tärkee pointti.Sä olet vahva, pystyt elämään täysillä, anna itsellesi siihen mahdollisuuus.Hanat kaakkoon vaan...me kummatkin ollaan vielä nuoria ihmisiä, mitä tahansa voi tapahtua.

Luin jostain että ihminen jolla on itsetunto-ongelmia hakeutuu sellaisten ihmisten pariin jotka oikein ruokkii sitä.En tiedä pitääkö paikkansa mutta voisin kuvitella että sellaiset vahvat ihmiset jotka nauttii toisen mollaamisesta, tekisivät sellaista.

Mun elämässä kaikki menee nyt päivä kerrallaan, rauhallisin mielin.en tiedä mieheni tunteista, ovatko ne palautuneet mutta kyllä meillä nyt on enemmän läheisyyttä ja yhdessä olemista.Mä luulen että me yritetään kummatkin opetella yhteiseen elämään takaisin pikkuhiljaa.....mullakin on tunteita tullu entisiä takaisin, sellaisia mitä en ole tuntenut pitkään aikaan. Lapset ovat hyvä mittari, meillä nauretaan enemmän ja on elämää enemmän ku puoli vuotta sitten..se tuntuu hyvältä.Mä luulen että meidän pelastus on ettei kumpikaan ole vieraisiin hypänny vaiks oli todella vaikeeta,pettäminen on kyllä sellainen asia mitä mä en vois koskaan hyväksyä.(jokujossain,en tarkoita loukata, periaatekysymys)

Mulla oli myös päässä aikaisemmin sellanen mielikuva että mä olen maailman rumin nainen, inhosin itseäni.Hain kaikki virheet ja kaksinkertaistin ne, arvaatkaapa kaksi kertaa oliko olo todella huono.Nyt olen kuitenkin muuttanut ajatteluani ja yrittämällä yrittänyt etsiä itsestäni hyviä puolia ja BLING , kyllähän se olotilaa kohentaa kummasti kun päässä on hyviä ajatuksia eikä vaan paskaa.....

😎😎

Ja kait se mieskin on sen sit huomannu.....ainaski hänellä on iloisempi ilme useammin.Ja meillä kummallakin.Eniten mä nautin ehkä siitä kun olen huomannut ja antanut itselleni luvan olla NAINEN
kaikilla mausteilla.Erotiikka ja sensuellisuus ovat taas elämässäni, ne on ollu kauan poissa.Sänkykammari puolella kun asiat synkkaa, rupee muutkin asiat sujumaan...ehkä 😉

Migi, mites teillä? Oletkos saanut vaimoasi huilimaan ja irtaantumaan?😐

Hauskaa vappua vaan, tästä se kesä alkaaaaaaaa...........jep!😋

Wabbuva !
Hyvä olla töissä ja katsoa kun nuoriso ja juopot koettaa kesää alottaa tuolla jäisessä viimassa. Entisillä mennään. Pitänee vaan elää siinä uskossa, että "puolen vuoden päästä kun on organisaatiorakenteenkehitystyöryhmän työ saatu valmiiksi niin sitten helpottaa". Ei siinä minun herättämisillä mikään kummene ja aika hatara peruste on lähteä lätkimään sillä perusteella että eukko teki liikaa töitä, vai mitä ? Ja nyt on se yhteinen kesäloman pätkä odotettavissa sinne elokuun alkuun. Taiten pitäisi osata sitten olla ettei heti loman alussa pamahda kriisi päälle. Eli sellaista sivullisen elämää elelen ja annan vaimon kotona nukkua, enkä höpinöillä ja lääppimisillä häiritse. Ei se normaalia ole ja aina välillä jurppii oikein syvältä, mutta jos puoli vuotta vain....
Velimiehen sakki oli viikonloppuna käymässä, ja kyllä nekin heti huomasi missä mennään. Ei jaksanut emäntä vieraiden kanssa seurustella ja se kireys häiritsi muutenkin vähän vierailua. Mutta se oli mukava nähdä, kuinka sillä sakilla vielä 30 vuoden yhteiselon jälkeen vielä homma toimi. Heillä oli juuri sitä keskinäistä huumoria ja mistä se surusuu puhuikaan, ihan käsinkosketeltavasti. En tiedä huomasiko vaimoni sen eron mikä meidän ja heidän välisessä kanssakäymisessä oli. Toivottavasti. Sillä jos huomasi muistaa varmaan, että meidänkin välillä se on sitä ollut ja on vielä mahdollista ollakkin. Ei siinä vaimo jokaiseen miehen sanomiseen perään sitä negaatiota tiuskaissut vaan saattopa jotain " just niin" tyyppistä sanoa.
Esitelmöin kerran siitä, että tällaisessa tilanteessahan sitä moni mies alkaa katsella aidan yli jotakin "ymmärtäjää", mutta en siihen vielä ainakaan ala vaan käytän teitä härskisti hyväksi. Saatte sitten kirjoitella niillekkin ketjuille 😉.
Nyt on Marcel Proustit luettu ja kohtapuoliin siirrytään niihin trans...?
migi

Heipsan

Nyt on sitten vaput juhlittu ja odotellaan vaiks juhannusta.....pirun kylmä oli mutta me oltiin kotosalla koko poppoo, ihan omalla porukalla ja oli kiva fiilis.kaikki oli hyvällä tuulella, lämmin tunnelma.🙂🙂🙂

Voi migi, toivon niin että vaimosi havahtuisi...mutta toki ymmärrän vaimoasikin.Työelämä on raakaa ja naiselle varsinkin välillä, toki myös miehellekin.Vaimollasi on vaan asiat sen puoleen hyvin että sinä huolehdit myös kodin asioista, moni nainen huolehtii vielä kodin yksin työn päälle.

Saitko vappuna sitä yhteistä aikaa ns. vahingossa järkättyä.On aika kurjaa ajatella että vasta elokuulla vietätte yhteistä vapaa-aikaa.Silloin on odotukset varmasti todella korkealla ja mahdollisuuus myös loman epäonnistumiseen.....

Vaimosi kärttyisyys voi johtua myös läheisyyden puutteesta....ehkä? Kyllähän meistä jokainen tarvitsee kosketusta ja läheisyyttä vaikka sitten ilman seksiä, vähän aikaa.Stressi vie kyllä kaikki halut välillä, tiedän tunteen mutta kyllä sen asian huomaa sitten itsessään.On monta asiaa jotka aiheuttavat pahaa oloa ja se johdattaa kierteeseen.Mulle ainakin tapahtui niin kun olin torjunut miestäni läheisyydestä ja hän ei enää sitten jaksanut lähestyä, nousi mullekin kauhee kynnys lähestyä häntä vaiks olisin halunnutkin.Tunne oli todella kamala, mietin vain että uskallanko ja mitä sitten jos hän sanookin että mene pois ja sitä juuri olin itse tehnyt.Mutta koskaan en tehnyt kiusatakseni, mulla oli vaan sellaista että ei kerta kaikkiaaan pystynyt.kait se jotain hormoniperäistä oli, nyt kun asiaa olen lukenut jälkeenpäin.Joskus toivoo että olis mies, asia olis selvää pullaa ja lopputulos on aina taattu, 99.9 %.Meillä naisilla asia ei ole ihan niin yksinkertainen.Siis mulla, en saa yleistää.......

....elämä on välillä niin kauheessa solmussa että tuntuu et sitä ei saa koskaan auki, tunne on musertava.Luin äsken kirjoittamiani sanoja kun aloitin tämän kirjoittelun ja tunsin edelleen sen saman tuskan mikä silloin oli, vaiks asiat ovat paremmin kuin silloin.Se tuska ja epätoivo, kaiken loppumisen pelko...kammottava tunne.Luojan kiitos olen saanut ne tunteet kaikki purettua kirjoittamalla ja saanut teiltä kommentteja elämästä ja miettiä asioita eri kantilta.Mietin juuri, että missähän mä nyt olisin jos en olis tätä kirjoittamista löytänyt silloin kun hätä oli suurin, en tosiaankaan osaa ajatella.

Vieraissa hyppääminen migi, se ei auta sua, usko pois.Ongelmat ovat tuhat kertaisia sen jälkeen.etkä sä ole sen tyyppinen mies joka ratkoo ongelmat sekoamalla vieraisiin...vai kuinka?? Hetkellinen helpotus mutta mieletön morkkis sen jälkeen, pystyisitö katsomaan vaimoasi silmiin sen jälkeen.Jos vastasit kyllä, et enää rakasta vaimoasi.Mä usein mietin esim.näitä mun kavereita jotka pystyvät pettämään puolisoitaan ihan pokkana, mitä ihmettä tälläisen päässä liikkuu...ei mitään todennäköisesti, eikä ainakaan kunnioitusta puolisoaan kohtaan ja perhettään.Jos rakastuu toiseen, silloin on oltava valmis jättämään vanha elämä taakseen ja aloitettava puhtaalta pöydältä sitten vasta kun vanha on jäänyt taakse. No niin...taas mä aloitin tämän mutta mä en vaan kertakaikkiaan voi ymmärtää näitä kahden elämän eläviä.

Mutta jokainen taaplaa elämänsä tyylillään ja mulla ei ole oikeutta arvostella kenenkään elämää ja ratkaisuja, kyllä mä sen tiedän.

Toivon, että jaksat seistä vaimosi rinnalla migi, vaikka se hankalaa nyt onkin.Toivon myöskin että vaimosi havahtuisi myös sinun elämääsi, eikä vain eläisi sitä bisnes- naisen elämää.☹️

Moi,

Mun "sisäinen vahvuuteni" meni viikonlopun myötä. Olen täysin allapäin ja mieli niiiiiin musta. Tunsin itseni vahvaksi siihen asti, kun aloimme oikein tosissamme taas keskustelemaan. Hirvittävä riitahan siitä syntyi, ja tipuin niin korkealta pilvistä maan tasalle sellaisella vauhdilla, että nenä on lytyssä taas. Joten en uhoa enää yhtään mitään, en jaksa edes ajatella yhtään mitään omia asioitani. Joten keskitympä vaihteeksi taas teihin. Se on helpompaa kun on ihan pihalla teidän jutuistanne tunnetasolla 😋

Olen tosi iloinen surusuu sinun puolestasi, jatka samaan malliin. Mene kohti positiivista suuntaa. Sinulla on paljon hyviä asioita elämässäsi, älä anna omien kriisiesi sokeuttaa.

Ja sinä migi, viisaasti teet, jollet lähde vieraisiin. Ei ole mitään syytä tuottaa kärsimystä vielä useammalle osapuolelle kuin mitä teillä kotona jo on, sillä se vieras osapuolikin tulisi kärsimään. Sinä vain laittaisit kaikki, itsesi mukaan lukien vielä kovemmalle. Ei ole yhtään sen helpompaa yrittää "nauttia" elämästä kodin ulkopuolella, jos kotona kaikki on päin seiniä. Usko minua, olen nähnyt sitä omien sekoilujeni pohjalta sekä mieheni. Ja kuten surusuu taisi jo sanoa, saatat siinä leikissä menettää myös itsekunnioituksesi, ja se musertaa isommankin korston maan tasalle.

Yksi asia mulle tuli migi myös mieleen viikonloppuna, kun tunsin itseni niin surkeaksi taas. Voisiko vaimosikin tuntea jotain sellaista itseinhoa, ettei pysty sinua lähestymään myöskään fyysisellä tasolla. Minä ainakin suorastaan vihaan lähentelyjä silloin, kun olen vihoissa itseni kanssa. Olen nimittäin melko varma, että mitä vaimosi hakee, on rakkautta itseään kohtaan. Mutta ei vain muilta vaan myös itseltään. Minä ainakin olen tullut siihen tulokseen itseni kanssa, että työssä itsensä piiskaaminen on vain sitä, ettei ole sinut itsensä kanssa. Eli etsii rakkautta, hyväksyntää keinotekoisin menetelmin, kun ei osaa itseään rakastaa aidosti.

Ja oikeassa olet, ei työnteko ole kovin hyvä syy jättää avioliittoa kesken... mutta onhan se päivänselvää, että vaimosi tarvitsisi pikaisesti apua päästäkseen irti tuollaisesta työnarkomaniasta. Mutta kuten kuka tahansa, riippuvuussuhdetta on itselleen vaikea myöntää saatikka sitten toisille. Ja tiedän omalta kohdaltani millaisia paineita pomot osaavat niskaamme laittaa. Aloin nimittäin kutsua meitä työntekijöitä nykyajan orjiksi. Meidän pomomme ei koskaan ottanut huomioon, että meillä on myös oma elämämme. Joten kaikki ne, joilla oli lapsia tai muuta huolehdittavaa, lähtivät pian lätkimään. Tiimistä kehkeytyi sellainen herraklubi. Heillä oli kotona vaimot odottamassa ruoka ja koti valmiina, joten mikäs siinä paiskiessa pitkää päivää... mun piti töitten jälkeen hoitaa vielä se kaikki kotona, mitä heidän vaimonsa ja kotiapulaisensa tekivät heidän puolestaan. Joten tiedättekin jo, kenen terveys lopulta petti... ei sen herraklubin tietenkään.

Olenko mä kertonut sen tarinan kun pomoni viimeisenä kesänä halusi minua simputtaa ennen kesälomalle lähtöä (taas kerran...)? Mun olisi pitänyt olla kotona pakkaamassa ja valmistelemassa eväitä sun muuta lomamatkaa varten... mutta tuttuun tyyliinsä hän halusi kostaa aina lomalle lähtijöille. Joten kun halusin lähteä kotiin, hän pyysikin minua vääntämään pöytäkirjan päivän kokouksesta. Olin aina kieltäytynyt kunniasta, ja sanonutkin hänelle suoraan, etten halua pöytäkirjoja kirjoitella. Mutta kun halusi oikein olla ilkeä, nautti laittaessaan minut hikoilemaan, kun varsin hyvin tiesi, että halusin lähteä mahdollisimman nopeasti valmistelemaan matkaani. Joten onnistuin vääntämään elämäni ensimmäisen pöytäkirjan englanniksi... mutta en totisesti hoppuillut. Ajattelin, että kosto on suloista toisinkin päin. Jos haluat pitää minut pitkään illalla, etpä täältä lähde sinäkään ennen kuin olen sen kirjoittanut. Joten yritin pysyä coolina ja kirjoittaa kaikessa rauhassa, ja taisin lopettaa seitsemältä illalla (olin aloittanut työpäiväni kuten tavallista kahdeksalta aamulla...)

En tiedä, mulle vaan on jääny sellanen käsitys työelämästä päälle, että pomoiksi ajautuvat ihmiset, jotka eivät pysty olemaan työntekijöitä. Eli jotka eivät tule ihmisten kanssa toimeen, ja joilla ei ole lahjoja. Mun esimiehistäni on ollut suuri osa sellaisia, kuten muista esimiehistä, jotka ovat olleet niissä yrityksissä. Ainoa mitä he osaavat on POMOTTAMINEN. Monet heistä ovat liian pelkureita ottaakseen alkeellisintakaan vastuuta hartioilleen. Joten usein näkee tosi törkeää kohtelua. Täällä mulla ei ole ollut YHTÄÄN asiallista ja fiksua pomoa. Kaikki jonkin sortin sadisteja. Joten yritä sellasten kanssa sitten jaksaa...

Sorry, tää on tosi mustaa tekstiä. Mä vaan tipuin idealistisesta maailmastani, jossa mullakin voisi olla hyvä olla takaisin maan kamaralle tänä viikonloppuna. Joten en jaksa oikein hymyillä.

Moi
En vielä ole saanut sitä hetkeä aikaiseksi, mutta huomiseksi olis teatteriliput jemmassa ja siihen alle sitä shoppailuaikaa emännälle, eli lauantaina taas tiedetään enemmän. Siitä pettämisestä, en ole pikkujoulukännisä kourimista kummempaa koskaan kokeillu ja tosi se on etten selvistä päin varmaan osaisi taikka uskaltaisi vierasta naista lähestyä silleesti. Tai miksei sitä tosipaikassa, esim ensin netin kautta tutustuttuaan, muttei kyllä noin tosta vaan. Jotain muutosta on nyt tapahtunut. Emäntä ottaa töiden jälkeen nokoset, että ei olisi niin pahalla päällä ja jaksaisi minunkin kanssa seurustella. Ei sitä vielä tiedä miten tässä kesäksi saatas rauha aikaan. Ja on me niitä kesälomasuunnitelmiaki jo yhdessä riitelemättä tehty, mikä on mukavaa ja yhdistävää puuhaa. Viimekesänähän me ei tehty ja kumpikin vaan ilmoitti missä aikoi lasten kanssa käydä. Palaan lauantaina asiaan.
migi

Heippati virtuaalikorva-ystäväni.....

Joo, hyvä migi, tie naisen sydämeen käy yhdessäolon ja kiireettömän sellaisen kautta ja jos vielä saa shoppailla ilman että ukko kitisee että eikö jo mennä, nainen on lähes taivaassa...tai ainaski mä olisin!!!!

Se on kyllä hyvä että vaimosi on älynnyt itsekin että on kireenä töiden jälkeen ja että hän viisaana naisena älyää että työpäivä on jotenkin katkaistava kun tulee kotiin, nokoset on hyvä kunhan ne ei venähdä liian pitkiksi, sit väsyttää vaan enemmän jos nukkuu liikaa....hassuu mutta totta.

Mulla oli aina tapana, silloin kun opiskelin ja asuin viikot muualla, painua suoraan suihkuun ja pitkällä kaavalla kun tulin kotiin.Mieheni, silloinen boyfrend, ei voinut oikeastaan puhuu mulle sanaakaan ennenkuin olin sen suihkusessionin läpi käynyt.Mä olisin ollu niin pahalla päällä että olisin varmaan repiny hiukset hänen päästään......nuin niinku kirjaimellisesti.Ikävä ja erossa olo olivat silloin niin raastavia juttuja että vasta näin jälkeenpäin vasta on ne oikein ymmärtänyt.Sain stressin purettua näin yksinkertaisella tavalla ja meille tuli siitä oikein hyvä yhteisymmärrys..ja kun mä sieltä suihkusta sitten pois pääsin, olin kuin toinen ihminen

Vaimosi olis varmaan kans ehkä hyvä miettii vielä enemmän mikä sen työpäivän sit lopettais.Olisko se tosiaankin ne nokoset, riittääkö ne vai olisko jotain mikä auttais vielä paremmin.Olisko ehkä puoli tuntia lehden lukua omassa rauhassa niin että kukaan ei tulis sinä aikana vaatimaan tai puhumaan mitään..ja tää olis sovittava perheen kanssa että kukaan ei tosiaankaan tulis sen puoli tuntisen aikana kyselemään mitään.Olisko niin että vaimosi tarvitsee ennenkaikkea sitä rauhoittumisaikaa ja palautumista vaimon ja äidin rooliin....ehkä...nää on vaan mun hajatelmia, ja tarkotus ei ole missään nimessä sanoo mitä sun vaimos tarttee, minä en sitä todellakaan tiedä, sinä tiedät. 😐

Miten sinä migi katkaiset työpäiväsi.On niin ihana lukea sun kirjoitteluasi siitä että haluat liittonne onnistuvan ja kannat omaa osuuttasi urheasti ja vankasti.Toivon sydämestäni että myös vaimosi tiedostaa tämän.

Pieni flirtti ei ole koskaan pahasta...se on tosi..se jopa hivelee itsetuntoa jos sen uskaltaa ottaa vastaan.Kaverina mies on parhaimmasta päästä, jos se pysyy kaveri suhteena, ikävä kyllä välillä käy niin että toiselta sumentuu kaveri suhde ja joku muu.....ja silloin ainakin meikäläinen on tosi hukassa koska en ole ymmärtänyt että toisella osapuolella vois olla jotain muuta mielessä ku kaveruus...lapsellista, ehkä...mutta jos ei ole kertakaikkiaan ajatuksia muusta niin miten vois olla ku kaveruutta.😳😳😳

Jokujossain, miten pärjäilet.Lueskelen aina välillä muita aiheitasi ja lapsettomuuttasi koskeva juttusi kosketti syvältä.Kirjoitit kuinka sattuu kun ihmiset antavat sinun ymmärtää että kyllä sinun on helppoa kun sinulla ei ole lapsia......niin...mä kyllä uskon että kenelläkään ei ole tarkoitus loukata mutta sanat ovat kuin sammakoita ja ne hyppii välillä sinne tänne.Tahattomia ja sellaisia sanoja joita ei ymmärretä loukkaaviksi.Välillä sitä vain on niin siinä omassa elämässään kiinni esim.lapsiperheet että ei sitä ymmärrä muiden elämää ja jos on oikein väsynyt niin sitä varmasti myös kadehtii lapsettoman elämää...silloin se tuntuu helpolta ja muistelee sitä omaa elämää ennen lapsia.Ja silloin ne sammakat pomppaa joidenkin suusta katkeruutena ja pisteliäisyytenä.Kenelläkään ei ole oikeutta udella lapsen saannista tai muusta joka liittyy ihmisen yksityisyyteen.Haluaisin tähän vielä lisätä yksityisyyteen näin äitinä, että kyllä nöyryytyksiä on meikäläinenkin kokenut.Kun kuljin vatsani kanssa kadulla saattoivat puolitutut tulla taputtelemaan vatsaani ja kyselemään intiimejä asioitakin, mikä oli todella yököttävää.Arvaa kaksi kertaa vastasinko?????

Musta tuntuu että suomalaiset vaikka ovatkin sitä mieltä että mun asiat ei kenellekään kuulu, tietyt asiat ovat julkista kauraa ja ne liittyy lapsiin....joillakin on joku ihme vimma koko ajan kysellä ja hoputtaa, että eikös jo niitä lapsia tule ja sitten jos niitä ei ala kuulua ,hommataan naapurin ukko hätiin😝 jos se pistäis homman eteenpäin...siis todella ala-arvoista huumoria.....ja sit kun niitä lapsii rupee ehkä tulemaan, oletkin yllättäen yhteistä omaisuutta: oletpas lihonnut, koitas ny vähän kattoo mitä suuhus laitat, tuleeko hyvin maitoo, syö sitä ja tätä niin kyllä rupee tulemaan...ja plaa plaa.Ja jos ei lapsia ala tulemaan, on joillakin velvollisuus siitä kuitenkin pisteliäästi huomautella: kyllä on itsekäs ja uraohjus koko nainen.Musta tuntuu että käytöstavat ja kohtelias käyttäytyminen unohtuu totaalisesti tässä asiassa ja unohdetaan että asia voi olla todella kipeä ja arka, suunnattoman vaikea asia.☹️

En voi sanoa sinulle että älä välitä ihmisten sanoista kun tiedän että niitä kuitenkin miettii...mutta suodattaminen on välillä itselle helpompaa ja kaikki eivät tosiaankaan halua loukata sanoillaan, minä en ainakaan ja kirjoituksesi vuoksi alan miettimään vielä tarkemmin sanojani.Kiitos kun avasit taas yhden uuden ajattelumallin lisää mun elämään ja kiitänpä vielä siitäkin että olet kanssani kulkenut ja nostanut ylöspäin.....virtuaali halataanko?....iso hali!!!!😀

Heipsan,

Kiitti surusuu virtuaalihalista... se tuntui hyvälle nyt kun joteski on voimat niin vähissä ton viime viikonlopun jälkeen. Sellainen takapakkivaihe päällä. Halusin kirjottaa lapsettomuudesta omana ketjunaan, koska se ei teitä koske, enkä halunnut ottaa myöskään riskiä, että joteski hyppisin tahtomattani teidän varpaillenne. Siihen kun ei ole mitään syytä. Lueskelin aikani palstaa, joka on aiheeseen vihkiytynyt, mutta rekisteröitymiseni sinne ei onnistunut jostain syystä. Ajattelin, että ehkäpä täälläkin olisi joku kanssakulkija.

Migi halusin sulle sanoo, että eikös ole hienoo, että meissä ihmisissä on myös se vaistonvarainen "itsekorjautuvuus". Eli vaimosi on kaiketi alkanut itsekin ymmärtää, että on aika tehdä jotain, näin ei voi jatkaa. Ehkäpä se vierailu herätteli hänetkin. Kun ei tuo nyt sitten tullut meille mieleen aiemmin, että jotenkin se työpäivä pitää saada poikki kotia tultua. Mä tein usein ittelleni kupposen teetä ja voileivän ja istahdin töllön eteen katkaistakseni speedy vaihteen. Se anto sen tarvittavan hetken rauhottua ja heittää työpaineet taakse ennen kuin alkoi kotitöihin. Mutta mulla ei sit taas oo ketään hihassa roikkuvaa, joten silloin kun mieheni ei ollut kotona sain kaikessa rauhassa pitää siestani. En tiedä, kuinka lapsiperheessä onnistuu 😋

Tapasin tänään kaksi työkaveria lounastauollaan. Ne ovat olleet juuri niitä, jotka ovat minut yllättäneet positiivisesti. En olisi kuuna päivänä osannut arvata, että kun tulee vaikea paikka, saisin työkavereiltani niin paljon voimaa ja tukea. Olen aina yrittänyt pitää työkaverit ja ystävät erillään, aineski niin kauan kuin tehdään töitä yhdessä. Halusin vapaa-ajalla ajatella muuta kuin työasioita, mikä työkavereitten kanssa harvoin onnistuu... ja jotkut sitten aikanaan käyttivät hyväkseen halpamaisesti saatuaan tietää yksityiselämästäni arkoja asioita ja puukottivat työpaikalla. Joten avauduin työpaikalla ja kuuntelin avautumatta kuitenkaan täysin. Siksi minusta on ollut yllättävää, että sellaisille ihmisille kipuni merkitsee niinkin paljon. Mutta apuhan kriiseissä tuleekin aina yllättävältä taholta, ja puukottajat mistä vähiten odottaa 😟 Joten en esimerkiksi olisi uskonut, että netistä voin löytää näin paljon hengitysreikää ja tukea kuin teidän kanssanne kirjoittelu on minulle antanut!!! Kuten olen sanonutkin tuhannesti, on väliin helpottavaa paneutua toisten ongelmiin vain saadakseen hiukan etäisyyttä omiinsa. Sekin on eräänlainen henkireikä, saati sitten, että saa itkeä ja rypeä itsesäälissä omien ajatustensa vankina 😀

Kiva kun olette olemassa 🙂🌻 Tuntuu niin hyvältä lukea, että te molemmat olette menossa parempaan suuntaan. Ei taikasauvasta mutta siitä yhteisestä TAHDOSTA vastaparinne kanssa. Onneksi olkoon!!!

Heippa vielä,

Tuli mieleeni jälkikäteen yksi tarina, kun mainitsit surusuu, että sitten kun niitä lapsia saa, ne ovat kaikkien yhteistä omaisuutta... Ystäväni kertoi, että kun hänen siskonsa sai ensimmäisen lapsen kaikki tulivat onnittelemaan siitä suuresta onnesta mikä heitä oli kohdannut. Kun he saivat toisen lapsensa, onnittelijoiden määrä oli jo hiukan pienemmpi. Kun he saivat kolmannen lapsensa, alkoivat "onnittelijat" heitellä ilmaan kysymyksiä oliko ehkäisy pettänyt... ja kun he saivat nuorimmaisen kukaan ei enää onnitellut, kaikki olivat vain surullisia heidän puolestaan, sillä eihän KUKAAN halua NELJÄÄ lasta. TÄYTYYHÄN sen olla vahinko... tämä siis naiselle joka on koko ikänsä ollut lapsirakas...

Tai kuten eräälle sukulaiselleni jotkut kertoivat hienovaraisesti heidän lisääntyvän kuin kaniinit, kun heillä oli viisi suloista lasta... ettei olisi ollut siinäkin kateus asialla 😟

Joten oikeassa olet, kuten vanhat viisaat tarinat, älä koskaan elä elämääsi toisten rakentamien nuottien mukaisesti. Sävellä oma elämäsi itse!