Hei ystävät,
Mietin itsekin tuota, mistä sinä surusuu kirjoitit: miksi me kärsimme, kun emme ole tehneet mitään pahaa? Vähemmästäkin tulee katkeraksi. Luin jostain (olen paikallisen kirjaston vakioasiakas Ihmissuhde-kirjojen osastolla...), että meidän petettyjen/loukattujen/satutettujen pitäisi oppia ajattelemaan satuttajastamme, että hän on se rikkinäinen ihminen. Hän ei ole osannut hoitaa ihmissuhdettaan satuttamatta muita. Me olemme vain sattuneet hänen tielleen tietämättöminä hänen "vammastaan" ja joutuneet sijaiskärsijäksi. Tottahan se on! Eihän ajatuksiltaan ja mieleltään "terve" (kuka tässä on enää terve 😉) revi toista ihmistä kappaleiksi. Ihminen, joka ei osaa käsitellä ongelmiaan, vaan pyörittää ne mielessään toisen syyksi, tarvitsee apua, mutta kun apua ei osaa hakea, hän tuhoaa meitä muita...

Tuosta lukemisesta vielä, itse olen löytänyt pikkuriikkisen apua kirjoista. Jos ei muuta, niin kirjaan uppoutuessa unohtuu tuska edes hetkeksi. Vai onko tämä todellisuuden pakoilua? Olkoon! Jos omien murheiden miettiminen edes hetkeksi taukoaa, niin hyvä!🙂👍

ero on nyt todellisuutta...mies laittoi perjantaina paperit eteenpäin.

Mulla ei ole ihmisarvoa, ei mitään mihin tukeutua.Olen täysin yksin, en voi kertoa kenellekään, se satuttaa liikaa.

Surusuu ystäväni, uskothan, että tiedän miltä sinusta tuntuu. Muistan ikuisesti sen hetken, kun avasi postissa tulleen kirjeen, joka sisälsi erohakemuksen. Siitä hetkestä eteenpäin onkin pitkä aika pelkää sumua, taitaa olla vieläkin. Sen muistan, että olin kuin myrkkyneulalla pistetty, itkin hysteerisesti monta päivää, yksin tietenkin. Kesti useita viikkoja ennekuin sain kerrottua asiasta kenellekään. Aina sanotaan, että helpottaa, kun asiasta puhuu... niin kai, oli kai se jonkinasteinen helpotus, että sai sen sanottua ääneen ja sai vähän lohtua toisilta ihmisiltä. Tuskan läpi on vain elettävä, aika parantaa haavat... uskotaan siihen. Itselläni on ollut nyt aika vaikeita päiviä, olen itkenyt paljon, mutta on niitä parempiakin päiviä, onnen murut on nyt vain haalittava pienistä asioista. Sure, itke ystäväni, mutta muista: sinä olet arvokas ihminen.

Hei vaan surusuu ja muut kolhuja saaneet! Olen "kanavalla" uusi, mutta kokemukseni ovat hyvin samankaltaisia kanssanne.

Tiedän (kun kaverit toitottaa!😟) että ratkaisujen tekeminen helpottaa oloa, kun tekee jonkin päätöksen, niin voi kääntää lehteä, siirtyä uudelle sivulle.

Mutta elämä ei ole niin helppoa, kun "puukotetaan tulee haavoja" ja niiden paraneminen vie oman aikansa, mutta ne paranee kyllä usko pois🙂👍!

Olen itse viettänyt "jojo-elämää" yli vuoden, kun vaimoni ilmoitti haluavansa erota. Asia tuli mulle yllätyksenä, samoin kun että hänellä oli toinen mies, josta kävi myöhemmin ilmi että käyttää vaimoani vain "aikuisten leikkeihin", mistä vaimoni kärsi suunnattomasti. Tämän takia vaikka eroasia oli harkintavaiheessa yritimme vielä lasten (3kpl) takia olla yhdessä, meni muutama kuukausi, koin koko ajan etäisyyttä/kylmyyttä mistä kyllä puhuimme, niinkuin kaikesta muustakin paljon. Kunnes huomasin, ettei vaimoni ole päässyt "eroon" miehestä. Tästä seurasi katkeruutta😠 ja 😭 päätökseni oli että ero saa astua voimaan☺️.

Mutta vaikka alkuun tuntui että tasapaino löytyy ja elämä asettuu omille uomilleen: on tunteet vaihdelleet, on rahallisesti tiukkaa, on todella yksinäistä, kaipaa toista, vaikka ei enään pysty luottamaan☹️.

Silti huomaan, että olen rauhallisempi, en koko ajan mieti miten mun pitäisi miellyttää toista, miten mun tulee elää ettei toinen taas lähtisi, ei tarvi pelätä jatkuvaa kinaa/riitelyä 😝.

Ajatukseni harhailevat ja siirtyvät asiasta pois, mutta halusin kertoa vähän itsestäni, haluan ettet surusuu anna periksi, koita kääntää katse tulevaisuuteen, parempaa on varmasti luvassa🙂👍. Kun sanotaan, että "jos menee oikein huonosti, ei ole muuta suuntaa kuin ylöspäin", pitää varmasti paikkansa kun hyväksyy nykyisen tilanteen, niin nousu alkaa!🙂🌻 Sori että "löpötän" näin pitkästi😳, voimia kaikille!

Moi vaan taas! Kyllä mielialat vaihtelevat päivänkin aikana monesti, edellisen tekstini jälkeen olen jo monesti kamppaillut itseni kanssa siitä, että olenko tyhmä kun jätän ihmisen jota vielä rakastan🙄, sekoa?? Järki sanoo, että aloita oma elämä, mutta tunteet sitoo (ja lapset) menneisyyteen. Toivon pääseväni tästä terveenä yli!

Kiva kun saa kirjoittaa tunteistaan jollekin, SIIS TEILLE! Olen iloinen kun löysin tämän kanavan🙂 ja toivon saavani teiltä neuvoja myös omaan ahdistukseeni. Olet Liini oikeassa, että pettäjä on itse rikkinäinen (ainakin exäni) ja musta tuntuu että se huomio, mikä tulee tuntemattomalta ihmiseltä antaa ehkä uutta toivoa "paremmasta elämästä" ja varmaan monta solmua jää avaamatta jo liian tavanomaiselta tuntuvassa suhteessa. Tiedä häntä?

Mullakin on monesti ollut tunne että näen vain pahaa unta ja kun herään, toivon, ettei mitään mitä on reilun vuoden aikana ollut olisi tapahtunutkaan. 😞
Toisaalta, uskon että kaikella on tarkoituksensa, niin tälläkin. Ainakin tämä on kasvun paikka, tiedän nyt miltä äideistä tuntuu, kun tulee töistä kotiin, on ruuan laittoa, pyykin pesua, lasten ruokkimista, kämppä pitäisi olla edes siedettävässä siisteydessä ja itsestäkin pitäisi ehtiä huolehtimaan. Sitten kun huomaan vielä ne keskeneräiset remonttihommat, tuntuu ettei tää ole ihmisen elämää😯🗯️!

Mutta on lohdullista saada lukea etten ole ainoa joka kärsii täällä! Mua on myös auttanut lukeminen ja vallankin jos seinät kaatuu päälle, lähden ulos ihmisten sekaan kävelemään. Tarpeeksi kauan käveltyä on niin väsynyt, että unikin maistuu hyvin,(tosin olen aina omannut hyvät unenlahjat😴.) eikös uni ole paras lääke?🤔? Nyt on mentävä hommiin, voimia🙂👍!

Hei surusuu.
Olen sanaton. Miksi en ymmärtänyt / uskonut tilanteenne olevan tosiaan tuossa pisteessä ? Lapsellisilta ja naurettavilta aiemmat kommenttini tuntuvat nyt. Anteeksi. En osaa sanoa mitään. Olen tukenasi..
migi

Hei surusuu,

Olen pikakoneella eikä aikaa juurikaan. Kivun ja tuskan kautta sun pitää mennä kohti onnellisuutta. Ei sinne ole sitä oikotietä. Mä itte toivoin pitkään, kun illalla kallistin pääni tyynyyn, ettei aamulla tarvitsisi enää herätä. Olin mielestäni elänyt täysillä ja kokenut jo tarpeeksi, että joudin kuolemaan. Mutta nyt kun elämässäni on uusi TÄRKEÄ ihminen, olen onnellinen, että olen juuri tänään tässä ja nyt.

En voi olla olkapäänäsi konkreettisesti, mutta muistan sinua ajatuksissani. Kiva, että joukkoon on tullut lisää porukkaa. Se helpottaa kaikkia.

Muista surusuu, että olet arvokas ihminen. Et vain ole arvoisessasi paikassa elämässä, ja se saa sinut tuntemaan itsesi arvottomaksi. Kysy yhä uudestaan itseltäsi, mitä tekisit sillä yhdellä ihmiselämällä. Ja hae ihmeessä itsellesi tukihenkilö. Olet nyt sen tarpeessa.

Voimia kaikille
t jokujossakin

Mukavaa saada lukea sun löytäneen onnea "jokujossakin"!🙂🌻!

"Surusuu"
rukoilen puolestasi että saat voimia tilanteeseesi, itket nyt pahimman olosi pois. Kyllä elämä vielä voittaa, älä jää yksin, me täällä halutaan tukea sua ja varmasti löydät ympäriltäsi myös "eläviä" ihmisiä jotka haluavat tukea sua, ole heidän kanssaan tekemisissä ja puhu mitä vaan kunhan saat puhua jollekin, älä jää yksin! Surusuu et todellakaan ole huonompi ihminen kuin kukaan muukaan, ukkosi on käyttänyt sua hyväkseen ja nyt luulee löytäneensä paremman, rahakkaamman, kauniimman, ihan mitä vaan kumppanin. Älä usko mitä hän selittää sua syyllistääkseen, hän pettää ja kokee (toivottavasti!! Mielestäni saa kokea!) syyllisyyttä ja yrittää saada paremman omantunnon kaatamalla osan syytä sun päälle. Toivottavasti tulet pian huomaamaan että ero on sulle vapauttava.😐

Kamppailen itse saman tilanteen kanssa, niinkuin kerroin aiemmin tunteet vaihtelee, välillä ajattelee: pitäiskö vielä antaa toiselle anteeksi ja yrittää löytää luottamus. Mutta kun keskusteluista exän kanssa huomaa, että hän epäröi, puhuu vain kuinka ihastuksensa ei anna toivoa yhteiseen tulevaisuuteen, tulee sellainen olo ettei mua ole olemassakaan, kiva! Mä haluaisin että puhuttaisiin meistä ja meidän tulevaisuudesta! - onko sitä?
Samaan aikaan tunnen katkeruutta ja kaipuuta😯🗯️.

Tulet varmasti miettimään mitä sun olis pitänyt tehdä toisin jne, mutta älä liikaa mieti, jos hän olisi arvoisesi, hän olisi sanonut ajoissa mitä hänen mielestään teidän/sun/hänen tulisi tehdä toisin, - rakkaudella puhua ongelmista, tunteistaan(huom. meillä suomalaisillakin miehillä on tunteet😐). Mutta tietenkin jotkut selittää että suomalainen mies ei osaa puhua, ei se asia ihan täysin niin ole, täytyy vain löytää sopiva aika ja paikka. Tiedän että sinä ja taidetaan me kaikki tämän palstan kirjoittelijat olla niitä kilttejä alistujia, jotka saa aina kärsiä toisten vallankäytöstä tavalla tai toisella.☹️.

Ei anneta toisten määrätä mun elämästä. Teen päätökset järjen tai sydämen "äänen" mukaan, minä kannan seuraukset ei se joka on vaatimassa. Tässä mulla ainakin on opettelemista! Muistakaahan kukaan ei ole täydellinen, jokainen "kompuroi" elämässään, tämä on elämän mittainen koulu, jossa tarvitsemme toisiamme.

Surusuu pysy "kanavalla" haluamme kuulla susta ja tukea sua jaksamaan! ET ole yksin! Voimia! 🙂👍

Kävin lääkärissä ja hän määräsi jotain mömmöjä.Olen shokissa kuulemma.pääni on sekaisin, en syö lääkkeitä muutoinkaan joten miedotkin lääkkeet ovat mulle myrkkyjä.Mutta ilman niitä mä en nyt jaksa, haluan vain jonnekin sumuun harhailemaan ja olla aivan yksin, mua ei voi kukaan auttaa

Mut on hyljätty ja se tuntuu pahalle. Miehellelläni ei ole toista naista, hän haluaa vain parempaa elämää ilman minua. Minä olen huono vaimo ja paha ihminen, tiedän sen itsekin.en ole tarpeeksi yrittänyt elää oikein.

Älä sure migi ystäväiseni, en minäkään ymmärtänyt meidän tilannetta.auttanut sinä olet minua todella paljon ja varsikin teidän hyvät uutiset ovat minua ilahduttaneet aivan kuten jokujossainin uutiset.

Mulla on voimat tällä hetkellä aivan finaalissa, en jaksa nyt kauheasti kirjoitella.Kiitos kaikille teille ihanille ihmisille kun olette minua tukeneet.Mun täytyy nyt vakavasti miettiä mitä mä elämälleni teen, teenkö yhtään mitään.

Hyljätyksi tuleminen on maailman kauhein tunne, se musertaa ja lyö täysillä.

Kait nuo mömmöt alkavat joskus helpottamaan ja saan itseni rauhoitettua jotenkin.Työssä en pysty olemaan, hymy kun ei nyt asiakaspalvelijalta irtoa.

voi kumpa mun elämänlankani löytyisi jostain..........

Toipumista surusuu, et ole huonompi kuin kukaan muukaan!🙂🌻 Olen varma🤔 että myrkyt ovat joskus parempi vaihtoehto ja mitä aikaisemmin, sen parempi.☺️ Ei se sitä tarkoita, että sun täytyy koko elämäsi niitä syödä ja jos täytyy, mitä sitten, syöväthän ihmiset lääkkeitä erilaisiin vaivoihin/sairauksiin, jos ne auttaa, ei sitä tarvitse hävetä, joskus vaan on pakko, itsekin söin yhden vuoden, mikä taitaa olla ihan minimi aika.

Kirjoittaminen on mullekin raskasta, mutta on mukavaa, jos joku vastaa viestiin, silloin tuntuu heti vähän helpottavan, sydäntä lämmittää kun joku huomioi. Joten koita aina välillä kirjoitella jos se helpottaa.🙂👍 🙂🌻

Kokeilkaa muutkin, luulen että elämän yksi tarkoitus on että olemme täällä toisiamme varten, joten nojaillaan toistemme olkapäihin vuorotellen, niin kauan kun tarvii, ei elämä tähän lopu, ehkä se vasta alkaa😮🙂👍

Surusuu,

Toivon, että jaksat tulla lukemaan viestejämme silloin tällöin. Älä hellitä. Kipu ja tuska on rankkaa, ja maailmasi tuntuu nyt romahtaneen. Olen kuitenkin ajatellut sinua usein, ja mieleeni tuli sekin, että olet itsekin tuntenut, että elämäsi pitäisi muuttua, et vain ole löytänyt keinoja siihen. Kun nyt miehesi on ottanut askeleen sinne päin, älä jarraa. Tunteet ja tottumukset meidät saavat jarraamaan. Olemme tapojemme orjia. Pelkäämme muutoksia luonnostaan, koska ne tuovat meidät hallitsemattoman ja tuntemattoman eteen alastomina. Mutta usko minua ystäväiseni, tästä vielä syntyy jotain uutta ja entistä ehompaa sinunkin elämääsi!!!

Kerron sinulle taas kerran sen mikä minua on kriiseissä aina auttanut. Kriisi sanana ei tarkoita kaiken loppua vaan käännekohtaa. Nyt sinun vaan pitää pikku hiljaa kasvaa kivusta ja tuskasta itkien, raivoten ja parkuen ja samalla ihmisenä kasvaen ja uudistuen ulos kohti uutta elämää. Olen varma, että joskus tulet vielä olemaan onnellinen, että miehesi tavallaan pakottaa sinut viheltämään pelin poikki, kun et itse siihen ole pystynyt. Olet pitkään puhunut onnettomasta olostasi, mutta et uskaltanut löytöretkelle aiemmin... Muista ystäväiseni, että kriisi on LUPAUS, MAHDOLLISUUS uuteen ja rikkaampaan elämään. Muisteleppa hiukan, kuinka avuttomana ja surkeana itsekin ruikutin täällä koko viime talven... ennen sitä makasin jo kuukausia sängyn pohjalla jaksamatta yhtään mitään muuta kuin ajatustyötä. Mutta olen onnellinen, että sain sen mahdollisuuden läpikäydä elämäni mielekkyyttä ja omaa arvoani.

Muistathan sen vanhan huoneentauluni, jonka valitettavasti jätin taakseni muutossa. Laitapa se itsellesi seinälle ja tao sitä päähäsi. Sinä ET ole arvoton, sinä olet vain jättäytynyt elämään, jossa sinulle ei ole sijaa. Et ole oikeassa paikassa, ja tämä kriisi on nyt sinulle se tuhannen taalan paikka etsiä oma sinulle kuuluva paikkasi elämässä. En lupaa siihen pumpulista tietä, mutta kun sen löydät, voin luvata sinulle, että voit vihdoin hymyillä, että TÄMÄ OLEN MINÄ!!! Voit silloin myös syytellä hetken itseäsi, kunnet ole aiemmin ymmärtänyt, että vedit syyttä suotta kivirekeä niin pitkään kun elit vastoin omaa itseäsi ja toiveitasi.

Hei, meillä on vain yksi elämä surusuu, ei ole yhdentekevää, kuinka sitä kohtelemme tai kuinka itseämme kohtelemme. Et voi olla "hyvä" äiti ellet koe itse olevasi sinut itsesi kanssa. Tosin minusta tuo hyvä äiti käsite on puppua ja niin kovin kovin suhteellinen käsite, mutta kun sitäkin usein mainitsit. Sinun pitää ensin olla mukiinmenevästi omissa housuissasi ennen kuin voit antaa muille mitään. Selvääkin selvempää ettet jaksa nyt olla asiakaspalvelussa, koska siinähän juuri pitäisi ammentaa itsestään jatkuvasti asiakkaille päin.

En tiedä miten sen koet, mutta sanon nyt kuitenkin, että rukoilen puolestasi, kuten olen rukoillut muidenkin nettikavereideni puolesta, kun en voi olla se konkreettinen olkapää itkettäväksi. Sinä olet arvokas ihminen ja sinun elämäsi on tärkeä. Haluan kuulla sinusta silloin tällöin jotain kun voimasi sen vain sallivat. Edes pari sanaa tietääkseni missä siellä päin mennään. LUPAATHAN??? Olet minulle tärkeä vaikka ystävyytemme onkin vain virtuaalinen 🙂🌻

Pidä hyvä huoli itsestäsi, se on nyt kaikkein tärkeintä. Anna itsellesi aikaa ja anna piut paut sille mitä ympäristö vaatii. He eivät tee surutyötä puolestasi, joten heidän tekemisensä ja sanomisensa ovat yhtä tyhjän kanssa. Sinä ja vain sinä voit itsesi koota uudelleen ja jaksaa taas eteenpäin, kunhan ensin selvität itsellesi minne haluat. Äläkä säikähdä vaikka suunnat tuntuvat olevan sekaisin. Ne löytyvät kun niiden aika on, kunhan vain maltat antaa itsellesi tilaa ja aikaa pohtia sinulle tärkeintä ihmistä eli SINUA!!!

Lämmin pitkä virtuaalihalaus ystäväiseni

t jokujossakin

Olen elänyt elämäni tuskallisinta aikaa mutta ehkä kuitenkin antoisinta henkisesti. Kun sain ne eropaperit sitten käteeni, menin totaalisesti sekaisin. Kävin lääkärissä ja sain rauhoittavia...mikä oli todella virhe minun kannaltani.jouduin vieläkin syvemmälle ja mustemmalle ja synkemmälle alueelle elämässäni.Lääke sekoitti ja jouduin mielestäni johonkin psykoosiin.Sitten tapahtui kaikenlaista ja mieheni pelasti minut.En halua tässä sen kummemmin asiaa pohtia mutta olimme ns helvetissä kummatkin.

Olen nyt ollut sairaslomalla siitä asti ja yrittänyt toipua.Se vie tosi kauan koska niin moni asia mun elämästä' on nyt nostanut päätään ja vaatinut selvitystä.Olen niin kauan tuntenut olevani huono ihminen ja arvoton että vie kauan että tajuan olevani muiden arvoinen. Olen hyvissä käsissä ja saan nyt ammattiapua ja lääkettä että saan ne pahat ajatukset ja sen ahdistuksen pois sisältäni.

Tunnen rukouksesi voiman jokujossain, se on minua lämmittänyt jo jonkin aikaa,Olen miettinyt sinua ja lämpimiä sanojasi tässä oman tuskani keskellä ja saanut niistä voimaa.Mulle on tullut sellainen lukko että en ole pystynyt edes parhaalle ystävälleni kertomaan asioistani ja se ei ole koskaan hyväksi.Asioista pitäisi pystyä puhumaan ja pahat asiat päästää pellolle.

Migi huomas jo kauan sitten että mulla ei oo asiat ihan ok kun ehdotteli lekurille menoa,oikeassa olit migi kuomaseni.Itse en sitä tuskaltani huomannut.

Nauramaan mä en pysty oikein vieläkään millekään asialle vaikka asiat ovat kohtalaisen hyvin.Tunnen syyllisyyttä ja pelkään että jos olen iloinen, joku asia tulee onnettomuutena päälle. kait tää kuuluu taudin kuvaan.

40-kriisi puhuu asiaa.Kirjoittaminen auttaa varmasti ja asioiden purkaminen ja toisten mielipiteiden kuuleminen.

On äärettömän vaikeaa puhua yhteiselämän lopettamisesta jos on vielä tunteita jäljellä.Me olemme nyt selvitystilassa mieheni kanssa,Viime aikaiset tapahtumat ovat sekoittaneet kummankin pään, olemme eläneet todella rankkaa aikaa kummatkin.

Olen aina rakastanut satua Feniks linnusta, tiedättekö sitä? Heittäydyttyään tuleen lintu syntyy sen jälkeen uudelleen. Niin mä tunnen nyt elämääni.Mulle oli tapahduttava kaikki tämä että mä pystyn syntymään uudelleen, henkisesti.Ja ehkä tämä on meille uusi alku, en tiedä.Itseni mun on palasista kuitenkin nyt eheämmäksi saatava ja niinkuin sanoit jokujossain, opittava itseäni rakastamaan ja arvostamaan.

ei se mun elämänlanka kuollutkaan pakkasiin, sen juuret ovat vain maan alla odottamassa uutta kevättä ja aikaa......

Hienoa surusuu, että jaksoit kirjoitella kuulumisiasi!!! Mun oli ihan pakko tulla tarkistaan tänään, sillä olin huolissani ☹️ Jännä, mutta mulla on jo jonkun aikaa ollut tuo Feniks lintu vertaus päässäni. Ensin ajatellessani omaa kriisiäni, ja sitten sinua 😉 Kriisit voitettuina ovat hienoja asioita elämässä, eivät päästä meitä vähällä, mutta antavat meille paljon.

Älä sitä murehdi, ellet jaksa ystävällesi avautua. Kaikella on aikansa. En itsekään pystynyt pitkään aikaan kertomaan ystävilleni. Kaikkein rankinta on kun ei tule ymmärretyksi, ja kriisin alla painivaa ihmistä ei ole aina helppoa ymmärtää... sen koin karusti itsekin. Joten sitten kun olin saanut omassa päässäni jotain järjestystä aikaiseksi oli helpottavaa alkaa purkaa niitä myös ystävien kanssa. Ja kun heiltä sai tukea, se oli niin korvaamatonta. Juuri eilen sain aikaiseksi kiitosmeilin joillekin kansainvälisille ystävilleni, jotka jokainen omalla tavallaan pökkivät minua hädän hetkellä eteenpäin. Sitä en unohda ikinä. Kuten en unohda niitäkään, jotka tarjosivat olkapäätä edellisen kriisini aikaan. Olen jo antanut anteeksi niille, jotka eivät olkapäänä osanneet olla, mutta niitä jotka siihen pystyivät en unohda koskaan 🙂🌻

Sinä surusuu olet yksi niistä jotka antoivat minulle voimaa talvi- ja kevätkuukausina omassa tuskassani. Siitä sinulle suurkiitos. Samoin suurkiitos menee migille, vaikkei hänestä olekaan paljoa kuulunut viime aikoina. Oletan että se on hyvä merkki, eli että miehellä menee hyvin 😀 Toivon niin!

Voimia surusuu. Mömmöt eivät minuakaan auttaneet vaan sekoittivat pääni, vain asioiden kohtaaminen niiden oikeilla nimillä itselleni rehellisesti... se auttoi ajan mittaan. Rukouksen siivin olen siis vierelläsi 🙂👍

Tere !
Langoilla ollaan, vaikkei aivan joka päivä enään. Kuten jokujossainkin, en minäkään voi olla seuraamatta huolestuneena surusuun asioita. Liian tutuksi tulin. Neuvomaanhanhan minusta ei enään ole, mutta sen saman voin sanoa kuin jokujossainkin: Kyllä se ajatus vielä sieltä löytyy. Ja tarkoitus ja ilo ja jopa onni. Erittäin kliseiseltä ja typerältä tässä on rueta puhumaan millä aikajaksolla se tapahtuu mutta se TAPAHTUU !
Minä vaihdoin työpaikkaa ja hävisin muutaman satasen kuukausipalkassa, mutta kokonaisuuden kannalta näin parempi. Minä onnellisempi -> Emäntä tyytyväisempi->Lapset nauravaisempia->minä onnellisempi->parempi työntulos->työnantaja tyytyväisempi->parempi palkka ( v 2011 ? ).
Näin typeriä minä jaarittelen vaikka haluaisin suoraan sanoa, että soita vaikka mulle, surusuu, kun tiukille vetää.
migi

Hah hah hah ja vielä kerran hah... arvatkaapa miksi???? Ajattelin juuri joku päivä sitten kysyä sinulta migi, jos muistat vielä, kun aikanaan puhuimme vanhenemisesta elämänkumppanimme rinnalla. En osannut kuvitella vanhenevani exäni rinnalla. Ja kun minusta tuntui, että nyt olin löytänyt sen ihmisen, jonka kanssa halusin vanheta 😋 Joka sopi mielikuvaani. Noh, kuinkas ollakaan, tarina taitaapi olla nyt sitten slut... et silleesä 😟. Ottaa koville, kun kaikki haaveet saa taas heittää romukoppaan. Hetken näytti jo siltä, että kaikki on kuin tarjottimella kauniisti edessäni - työpaikka jota himoitsin, partneri jota arvostin suuresti ja johon olin syvästi jo kiintynyt...haaveissa vain uusi yhteinen koti... ja kun asuntoa ei alkanut löytymään sopuhintaan, työpaikka meni sivu suun, ja nyt sit pantiin suhdekin hyllylle 🙄

Tosiasia on, etten ole pystynyt tarpeeksi käsittelemään narsistiexieni aiheuttamia tuhoja pääkopassani, enkä jaksa parisuhteessa leikkiä kotia. Mun henkinen kanttini ei yksinkertaisesti kestä minkäänlaisia mielenosoituksia ilman että mä meen ihan sekasin. Siihenhän leikki loppui toisen exänikin kanssa. Heräsin tosiasiaan, että olin henkisesti hajoamassa. Eli kun joku raivostuu tai aukoo päätään, mulla hälytyskellot kilkattaa kuin kirkonkellot tai paremmin kuin paloaseman sireenit 😝 En kerta kaikkiaan voi suvaita enää että mulle ilkeillään, saati että joku menettää malttinsa. Olen niin tottunut siihen, että seuraavaksi mä voin olla kadulla tai muuten henkisesti niin ahtaalla, että romahdan sirpaleiksi.

Toisekseen tämä viimeisin villitys kariutui siihenkin, että kun minulla on mieletön kasa setvimättömiä ongelmia kiitos menneen villin elämäni, toisen mitta täyttyi, koska hänen mielestään aikamme pyöri minun menneisyyteni ratkomiseen. Noh, tosiasiahan on, että asioitteni hoito hidastui huomattavasti kun yritin huomioida yhteistä aikaammekin... ja ongelmia lentää jatkuvalla syötöllä pöydälle sieltä täältä. Tänään palasin vanhaan kämppääni ja sain taas yhden maksu-uhkauksen asiasta jonka piti olla neuvoteltu jo... joten apinanraivolla kirosin, kun alkaa ympyrät vaikuttaa niin kovin kovin samanlaisista kuin exä-1 jätettyäni... Mulle kun jäi silloinkin laksut ja lainat maksettaviksi ja toinen nautiskeli rahoillani... Mutta kyllä mä vielä josku 🙄 saan elämäni kuntoon. Nyt tulin kotiin senki takii, että mä haluan tsekata, miten hullusti mulle käy jollen saakkaan työpaikkaa. Oonko taas hellurei ja hellät tunteet ilman mitään sos turvaa aivan kuten ennen ulkomaille karkaamistani... silloinkin minulle näytettiin kieltotaulua kun menin anelemaan ruokarahoja sossusta. Mä oon aina pudonnu kategoriaan ö jolle ei sossusta tipu mitään vaikka oon veroni maksanu kiltisti ja töitä paiskinu et sit huonon päivän tullen voisin saada tukee ☹️

Noh, ei tämä elämä tähän lopu. Kyl me surusuu mekin vielä ollaan oikeesti onnellisii pitkän päälle!!! Migi on ottanu jo ohjat käsiinsä. Niin sitä pitää. Kyllä mekin surusuu!!!! Jaksamisia teille niinkuin kaikille uusille mukana olijoille, vaikken ole jaksanut teille sen enempää kommentoidakaan 🙂👍