Sorry migi,

mä tein virheen alkaessani viedä viestiketjua sivuraiteille. Jälkikäteen tajusin eilen sitten vasta, että mun ja E.V. n jutut on liian rankkoja sellaiselle, joka ei itse ole siihen rumbaan itseään laittanut. Eikä sun jutut ole lillukanvarsia, ne on tosi kipeitä juttuja. Mä toivon todella, että sun vaimosi tajuaisi pysähtyä vauhtirallistaan miettiin, että missä oikein mennään aivan samoin kuin sinä sen teit. Mutta mikä puolison saa pysähtymään...

Olet oikeassa, mäkin olin onnellinen lukiessani surusuun kuvaavan onneaan siitä, että edes pieni lämpö on aistittavissa kanssakäymisessä. Se voi antaa uskomattoman paljon voimaa arjen pyörittämiseen.

Kuten ehkä viime viesteistäni tajusitkin, olen aika tavalla sippi. Joten tsemppiä sulle ja surusuulle 🙂🌻

Moicca ja heibba
Ei kannata jokujossain näitä palstajuttuja murehtia. Nättihän tänne on avata uusia ja omia aiheita. Pistäydy vastedes täälläkin sillä näkemyksellisyyttäsi arvostetaan🙂👍.
2 yötä sohvalla ja yksi yö pihamökissä vietetty. Mitä veikkaatte, kauanko menee ennenkuin emäntä minut viereensä päästää ? Sen verran oon neuvoistanne viisastunu, etten sille kerjuulinjalle nyt lähde. Jokos surusuu kokeilit sitä minun "tanssiinkutsu" vinkkiä ? Entäs se depis ? Joko aloit oikein virallisesti sitä diagnosoittamaan ?
"Jatkoja, jos ei omat riitä"
migi

heippa

Ei ole oikein tanssikutsu vielä iskenyt meikäkäisen ohimoille, on niin paljon muuta.Työasioista sen verran että olen vaihtamassa päivätöihin, totesin että ei ne iltatyöt oo meikäläiselle,kroppa ei kerta kaikkiaan sopeudu ja lapsetkin ovat alkaneet siitä(kin) oireilemaan.Kyllä perheen hyvinvointi on mulle tärkein asia, tähän asti olen huolehtinut lapsista mutta kyllähän se mieskin jotain hoivaa tarttee.enkä tarkoita nyt että olen äidiksi miehelleni alkamassa.......

Kyllä migi ne sohva-aikakaudetkin varmaan kuuluu välillä elämään ja olen ylpeä ettet ole sille kinuamislinjalle lähtenyt.Mua ainakin hlökohtaisesti ottaa päähän se ns. vonkaaminen ja sit kun ei millään hotsittaisi ja sanoo sen ,toinen suuttuu ja kääntää selkänsä , mököttää.Ja sit mä tunnen suunnatonta raivoo siitä.

Yritäpäs hellästi kesyttämällä, huomaamatta lepytät sen emäntäs, pienillä teoilla.Teet sellaista mistä hän pitää...sinä varmasti tiedät.Muutama pieni kehu lauseeseen sulattaa kenenkä tahansa rautarouvan sydämen, mun ainaskin sulais, mutta minäpä en niitä koskaan saakaan. Mutta jos vaimosi on riidan alkanut en tarkoita että sun tarttis hänta jalustalle nostaa.

Mun miehestä en olis niin varma, tuntuu että hän ei tiedä mun tarpeista yhtikäs mitään.Mulle riittäis nuo ylläolevat asiat että olisin tosi hyvällä tuulella pitkään.

Olettekos te muuten semmonen pariskunta joka ei riitele riitaa loppuun koskaan, se aina jää vähän avonaiseksi??? Meillä on semmonen tapa tai sanoisinko miehelläni on sellanen tapa.Se asioiden kaivelu on henkisesti todella uuvuttavaa, monen vuoden takaisia asioita hän muistaa ja syyttää mua sitten kun oon tehny sitä ja tätä ja mä en kertakaikkiaan voi muistaa ....

Mistä ihmeestä tälläinen kumpuaa, onko muilla kokemuksia tälläisestä riitelystä???? Kertokaa ihmeessä jos on ja oletteko päässeet siitä irti?😝

Masennuksesta sen verran että lekurille en ole aikaa vielä varannu.......tuntuu että kyllä mä tästä vielä nousen.Kokeiden tulokset on tullu ja ovat lähdössä erikoislääkärille tutkittavaksi.yksi arvo ei ole viiterajoissa, siinä on poikkeamaa paljonkin mutta en minä niistä mitään ymmärrä kun en lääkäri ole.Täytyy odotella tuomiota muutama päivä.kirjoittelen siitä sitten kun asiaan tulee selkoa.

Mites migi, kun kirjoittelit tässä aikaisemmin että olet itse karsinut omia menojasi, ethän niitä vain ole liikaa poistanut.Oletko aina kotona, että vaimosi pääsee helpommalla, siis työmatkoille lähdön suhteen. Ethän ole unohtanut itseäsi.....sinäkin tarvitset omaa juhla-aikaa, kukaan ei arkea aina jaksa.

Mulla on vapaa vkonloppu tulossa ensi vkonloppuna, (tammikuussa viimeisin,) ja olen varannut yhden päivän vain itselleni ja silloin aion nautiskella yksinolosta.

😎

Oli ihan hyvä että aloiti migi uuden viestiketjun, vanha olikin jo turhan pitkä,jatketaan mukavaa jutustelua.

Jokujossain, olen todella huolissani sinusta, olet ajatuksissani usein. Mietihän, jos tämä kolari oli sinulle merkki siitä että sinun on aika kääntää uusi sivu NYT.Ystäväni, otahan järki käteesi, et voi olla äitinä miehellesi niinkuin kirjoitit, et sinä ole hänen ÄITI.Tuntuu että tämä mies on vielä pikkupojan asteella ja hän ei sinun avulla välttämättä pääse kierteestään pois, hän tarvitsee ammatti-apua, monellakin saralla.Ja et sinä ole hänelle sellaista velkaa että sinun loppuikääsi pitäisi häntä auttaa ja sietää hänen temppuja. Puhuit rahasta, raha on maallista ja ihminen ei ole.Keksit varmasti tukikeinoja joilla pääset elämäsi alkuun ja onhan sinulla työsi kuitenkin.Olen todella surullinen että miehesi käyttää sinua noin törkeästi hyväkseen, tuntuu että hän on todella tunteeton kova paskiainen, anteeksi sanonta mutta näin musta tuntuu.Ei hän sitä ole varmastikaan koko aikaa ole mutta kovin tunteettomalta tuntuu.Koetahan jaksaa hetki kerrallaan, sinnitellään, kyllä se vielä iloksi muuttuu joskus tää meidän kummankin elämä.Mun ongelmat tuntuu niin vähäpätösiltä sun ongelmien rinnalla että ihan itkettää ja kyllä mä itkinkin kun luin sun viestiäsi.Kaikki mikä ei tapa vahvistaa, sitä mä hoen välillä ja se auttaa....usko pois.Mielettömän luja ja vahvistava virtuaalihalaus sinulle......

heippa

On ihana tunne kun uskaltaa hengittää vapaammin taas pitkastä aikaa......vanne ei kiristä ihan niin lujaa kun vielä pari päivää sitten.Nauru vapauttaa ihmistä ja kun pariskunta nauraa yhdessä tuntuu että vapautuu vielä enemmän.Me emme ole yhdessä paljoakaan naureskelleet tai tehneet ylipäätään mitään yhdessä mutta viime aikoina on lähentymistä monellakin alueella.Se tuntuu mielettömän HYVÄLTÄ!!!!

Tuntuu kuin olisimme taas perhe, kokonainen, yhtenäinen.Yritän nauttia pelkäämättä että huomenna kaikki olis taas toisin..

Huomenna voi olla toisin mutta mun on lakattava pelkäämästä sitä, se tulee sit kun tulee, se paha päivä.

Jokos migi sohvaperunan elämä on loppunut? Toivon hartaasti että teilläkin on solmut taas auennut ja normaali arki jatkuu.

😋

Kesäpäivää !
Kuuma on jo ulkona, mutta onneksi loppuviikosta tulee vielä räntää 😎.
Sohvalta ollaan jo pois ja jonkunlaista kanssakäymistäkin on, mutta vielä on matkaa siihen yhteisyyteen.
Aika hyvin surusuu arvasit sen kiistatilanteiden kulun. Kesken ne jää ja syy on sellainen, että vaimo haluaa huutaa ja pitää niitä keskusteluja sellaisina taistelutilanteina jossa pitää ehdottomasti pyrkiä voittajaksi. Minä en periaatteesta ala lasten kuullen siihen kilvanhuutoon ja poistun heti kun kuulen volyymin nousevan. Tai itse asiassa minä näen jo emännän ilmeestä milloin on se raivo päällä ja silloin on turha yrittää mitään järkevää kanssakäymistä. Tämän viimeisen kähinän purkuun olen käyttänyt sähköpostia, sillä vain sillä konstin minä ehdin näkemykseni tuoda esille. Sellainen jännä ilmiö tässä asiassa on että vaimo perustelee käytöstään sanoen sen kuuluvan hänen luonteeseensa, siis se tulisuus ja kovaäänisyys. Toki se jossakin määrin onkin perittyä tapaa, mutta, että se tapa lisääntyy, pahenee, ulottuu jo lapsiinkin ei ole oikein. Ja että sen "tavan" taakse mennään ikäänkuin piiloon. Perusteleehan moni vaimonsa pieksäjäkin itseään, että kun on vähän jyrkkä luonne jne. Ja jos tavan kuin tavan käsittää pysyvästi itselleen kuuluvan eihän siihen sitten mitään muutostakaan halua tai yritä. Paljon olen miettinyt syitä ja syntyjä tälle äkäpäisyydelle ja tullut siihen tulokseen, että töistä se juontaa. Joskus töistä tullessaan rouva on ihan hyvällä tuulella ( kai siellä on jotakin kivaa ollut ) mutta enimmäkseen juuri se kireä ilme naamallaan ja sitten minä kuulen kuinka kusipääalaiset, ääliöpomot ja idioottikollegat ovat sitä tai tätä tehneet. Ja se työrooli jää päälle, pomottamista, kritiikkiä, valittamista niinkuin me täällä kotona oltais kans vain jotakin laiskoja pölvästejä, vaikka pitäs nähdä, että äitiä ja vaimoa täällä kaivataan. En tiedä paranisikohan jos työpaikkaa vaihtaisi. Oli mulla monta muutakin asiaa mutta nyt en ehdi sillä grilli kuumenee jo. Pidähän kunnon loma ja elä minusta murehdi kyllä minä osaan siinä asiassa irtiotot hoitaa.
migi

Yes Yes ja YES !
Olipa mukava lukea surusuun tuoretta aitoa onnellista tekstiä. Tiedän minäkin vielä sellaista joskus kirjoittavani. Ehkä jo muutaman viikon päästä. Onkohan tällä vuodenajalla merkitystä siihen onnen löytymiseen ? Veikkaan että on. Kyllä mekin jo eilen pihalaatoituksia yhdessä pestiin, mutta vielä oli varovaista ja tunnustelevaa se keskustelu. Jahkapa tässä päästään omenapuita leikkaamaan, niin jos sitte jo. Sen se emäntä eilen myönsi siinä pestessä, että on aivan ahdistunut sen työnsä takia ja oli valmis vaihtamaan hommia, vaikka palkka laskisikin. Ehkä se oli sellaista "hyvitys"puhetta ilman todellista pohjaa mutta hyvä kuitenkin kun näkee tilanteensa eikä meitä kotiväkeä syytä potutuksestansa.
Joko nyt tuntuu surusuu, että vois vaikka tsattsatsaata alkaa ukon kans opettelemaan ? Kysyn vaan ja kiitän, onnestas osa tarttuu minuunkin, vaikkei kuitenkaan niinkuin siinä laulussa " onnestain on puolet sinun". Arvattavasti siellä on se isäntä sen puoliskon saanut ja se näkyy. Ja mahdollisesti jo lapsissakin. Poikkeile kuitenkin vielä joskus täälläkin niin kuulen kuinka pysyvää sielä on aikaan saatu.
migi

Hei,

Älä turhia huoli migi - eiköhän nuo sohvakaudet kuulu jokaiseen parisuhteeseen... tarvii olla väliin jäähyllä. Mutta ei niistäkään tapa pitäisi tulla, jos onnellisuutta kohti pyrkii. Eli ehkä tässä asiassa tilastot kertovat myös jotain parisuhteen tilanteesta 😋 Mutta olen elämäni aikana nähnyt ja kuullut niin uskomattomia tarinoita rakkaudesta... että alan uskoa lähes minkä tahansa olevan mahdollista siitä hetkestä alkaen kun osapuolet ymmärtävät toistensa arvon. Siitähän se kaikki lähtee, että ymmärtää miten tärkeä toinen on. Ja siihen se myös päättyy, jos toisen arvo jää unholaan...

Surusuu äkkäsi hyvin, ettette pysty riitelemään loppuun asti. En ole siinä asiassa expertti, sillä jos jokin asia minua kaivelee, se kaivelee niin kauan kunnes se on ratkottu 😠 Joten ellei asia ole selvinnyt yhdellä eikä kahdella riidalla, aivan varmasti palaan asiaan yhä uudelleen kunnes saan tilanteeseen selvyyden (onko se sitten väsytystaktiikkaa???). En pysty pitelemään asioita hampaan kolossa, ja jos sitä yritänkin, lopulta tulee vain yksi BIG BANG mikä on sitten todella tuhoisaa. Töissä se oli joskus hankalaa, sillä en halunnut rätistä turhasta, mutta kun pitelin asioita hampaankolosssa, aina joskus sitten pamahti ja lujaa. Ihme että kestivät niinkin monta vuotta 😟

Tuntuu hyvältä lukea surusuu, että teillä on alkanut uusi vaihe parisuhteessanne. Jos sinua kiinnostaa, käypä vilkaisemassa Mannerheimin Lastensuojeluliiton ja Väestöliiton sivuja. Sieltä löytyy monenmoista vinkkiä parisuhteen elvyttämiseen ja ylläpitämiseen...

Kiitos lämpimistä ajatuksista. Sietämättömältä tuntuvan kivun myötä huomasin tänä viikonloppuna kuitenkin, että olen näinä vuosina tehnyt sisimmässäni aimo harppauksen eteenpäin. Huomaan ajattelutapani muuttuneen terveempään suuntaan. Enemmän itseä kunnioittavaksi. Siksi olen herännyt penäämään omia oikeuksiani. Sitä en osannut tehdä koskaan ennen, koska en kokenut minulla(kin) niitä olevan. Otin vain kaiken vastaan, mitä muut päättivät puolestani. Niinhän olin koko elämäni tottunut elämään. Näkymätön nainen 😮 Kaikista epätoivon hetkistä huolimatta huomaan vahvistuneeni ihmisenä. Joten eiköhän kaikki muu pikkuhiljaa seuraa perässä.

Hyvää päivänjatkoa

Heippa virtuaalikorvat.........😀

Migi, kyllä nyt näyttäis siltä että sun vaimolla on piuhat kireenä työn vuoksi.Tunnistan itsessäni samoja piirteitä:kireät leukaperät ja äärettömän vihainen tuskastunut olo..en tiedä kummalla meistä voisi olla vaihdevuodet, nekin vaikuttaa naiseen tuolla tavalla, mulla auttaa kyllä välillä b-vitamiini. Meillä naisilla on siitä ainainen puute.

Tärkeää on sun ymmärtää koska vaimosi on vihainen tai surullinen tai alakuloinen.Miehet luulee aikas usein että kun nainen on surullinen, hän olis vihainen.Mun mies ei ainakaan osaa näitä erottaa, kyselee että mitä sä taas mökötät.Ja mä kun haluaisin vain istuu pimeessä huoneessa ja itkee sydämeni kyllyydestä.Ja olisin onnellinen jos mieheni kerrankin sanoisi että " mä oon tässä jos sä tarviit olkapäätä, mä autan sua"
Se puoli meidän suhteessa on vajavainen, hänellä ei tosin ole resursseja tälläiseen, kyllä mä sen ymmärrän.

Kuulin tässä joku päivä radiosta laulun jossa mies lauloi sanoin: auta mua, mä en selviäkkään tästä ilman sua...se oli todella koskettavaa ja aitoa, mun mielestä, laulu jäi soimaan.Kukaan ei tässä maailmassa pärjää ilman toista vaikka niin sitä vois luulla.

Vaimosi taatusti kärsii näistä räyskimis aikakausista, minä ainakin kärsin.Tunnen suunnatonta tuskaa kun muistelen mitä taas tuli huudettua ja oltua turhankin kärkäs ja vihainen niin että perhe kulkee pitkin seiniä vähän aikaa.....en haluaisi olla sellainen mutta kun olotila on se mikä on sitä ei saa pois päältä, ja äiti kun ei voi sulkeutua huoneeseensa päiväksi ja kiukutella siellä....🙄

Mulla vapaa vkonloppu lähenee ja tunnen siitä lapsenomaista riemua, perjantain otan kokonaan itselleni ja la ja su on perheen vuoro....pienet asiat ovat yleensä ne parhaimmat asiat, ne kun vain osaa aina huomioida.Mä en ole aikasemmin kiinnittäny huomiota pieniin asioihin vaan odottanu aina jotain suurempaa...mä olen tehny siinä virheen.nyt yritän nauttia kaikista pieneistäkin ilon aiheista...kuten teistä, virtuaalikorvat.Ilman teitä tämä kevät olis ollu todella raskasta ja vaikeaa.Kirjoittamalla olen helpottanut sisäistä tuskaa ja uskallan jopa väittää että apu on ollut parempaa kuin joltakin leipiintyneeltä ammatti-auttajalta, sorry!( en parjaa ammatti-auttajia)😎

Migi, en todellakaan voisi jättää tätä kirjoittamista.....olisi kiva kun kaikki kolme käytäis päivittämässä tilannettamme silloin tällöin...kesällä sitä aikaa jää varmaan vähemmän mutta kyllä mä aion silloin tällöin käydä katsastamassa tilannetta....

Jokujossain.....luota itseesi ja kuuntele sydäntäsi......ota peliin nyt kaikki se kokemus ja elämän tuoma viisaus mitä sinulla on.Laita vaakaan kupit ja punnaat elämääsi....minne päin vaaka kallistuu....kyllä sinä sen sateenkaaren pään löydät. Sanoin näin joskus lapsilleni kun he kysyivät mitä siellä sateenkaaren päässä on, aarreko? Minä vastasin että minä olen ollut sateenkaaren päässä ja löytänyt aarteeni, teidät omat lapseni!

Sinäkin sen löydät, usko pois!😉

Hei virtuaalikorvat

Kyllä tästä on tullut lähes päivittäinen tapa ellei sitten pakkomielle 😳

Mulla oli eilen jotenkin sellainen ahaa-elämys päivä. Aloin sisäistää sen mitä mieheni on minulle sanonut, että elämäni menee menojaan ilman, että nautin siitä. Erityisesti tietysti ruhtinaallisesta sapattivapaastani 😎 Vähän samalla tavoin kuin joskus sanoit surusuu itsestäsi, että olet kuin pystyyn kuollut. Minulle tuo kolari antoi ajattelemisen aihetta, ja kun horroksestani heräsin huomasin olevani täysin pystyynkuollut puu.

Ja aloin tuntea myös että ellen osaa muuttua armollisemmaksi itseäni kohtaan, voin kärvistellä vaikka loppuelämäni. Haluan muuttua pysyvästi, noh takapakkejahan tulee aina, mutta TAHTO muutokseen on löytymässä 😀 Kuten sanoin, heräsin huomaamaan, että itse asiassa viime vuosina itsekunnioitukseni on tehnyt aimoharppauksen. Eli pitää vain jatkaa siihen suuntaan, ensimmäiset askeleet on jo takanapäin. Aloin tuntea myös vahvuutta siinä mielessä, että muiden ongelmat eivät ole minun ongelmiani. Eli jos muilla on paha olla, minun ei tarvitse kantaa heidän tuskaansa. Kuulostaa ehkä hölmöltä, mutta en ole koskaan pystynyt olemaan välinpitämätön toisten tuskalle. Olen aina myötäelänyt niin kovasti, että lopulta heidän tuskastaan tuli omaani. Joten jos pomoni äyski minulle, minä olin mieli maassa jne. Jos mieheni äyskii minulle, olen heti lyötyä jne. Yritän päästä siitä eroon. Sekin antaisi itselle uusia voimavaroja parempaan käyttöön.

Viime yönä oli taas luppoaikaa mietiskellä unen puutteessa, joten ajattelin juuri ehdottaa migi sinulle, että ehkä vaimollesi työpaikan vaihto tekisi terää. Minä itse ainakin olen vakaasti päättänyt olla palaamatta samaan työpaikkaan vapaani jälkeen. Se oli ehkä ainoa asia, mistä olin varma, kun tein irtiottoni viime vuonna. Työkaverit oli kivoja, ja heitä kaipaan, mutta mitä pomoni teki on kaukana KUNNIOITUKSESTA. En tähän päivään mennessä pysty sulattelemaan ajatusta, että hän olisi pistänyt minut entistä kovemmalle työpaineiden alla. Kova ja ilkeä hän on aina ollut, mutta viimeiset ajat hänestä tuli todella häikäilemätön. Sydämetön. Eli ymmärrän hyvin jos vaimosi hermot ovat riekaleina työpaikan takia. Mihinkäpä hän niitä paineitaan purkaa ellei kotona. Sitäpaitsi olin lukevinani tekstistäsi, että hän on hierarkisesti töissä sinua korkeammalla, mikä ei ole omiaan parantamaan välejänne silloin kun on muutoinkin vaikeaa. Kuten sanoitkin että hän siirtää työroolinsa kotiin.

Mietin myös aiempia viestejä, ja kaksi vanhaa juttua tulivat mieleeni. Jossain sanoit surusuu, että pidät laulamisesta, mutta se on jäänyt. Mikset yrittäisi uudelleen. Itselläni on samanlainen projekti ollut aikeissa jo pitkään, en vain ole sinne asti vielä selvinnyt. Paitsi että se on kivaa ja parantaa myös yleiskuntoa, näin tällä viikolla ohjelman insestin uhrina kasvaneesta tytöstä, joka säilytti mielensä tasapainon vuosia laulun avulla. Se oli hänen tapansa kanavoida suru ulos. Ja hänellä on MIELETTÖMÄN koskettava ääni. Näin myös ohjelman toisesta laulajattaresta, jolla oli anorexia, ja hänenkin äänensä on tajuttoman koskettava. Eli ehkäpä se voisi antaa sinullekin kaivattua piristystä mielelle.

Toinen vanha juttu mikä palasi mieleeni surusuu, puhuit joskus toiveammatistasi. Eikös nyt olisi aika kaivella toiveesi esiin ja tehdä se todeksi. Minulla ainakin on se vaihe meneillään, että etsin etsin ja todella soisin löytäväni sen ammatillisen oman paikkani. Olen kyllästynyt tuhlaamaan voimavarojani töihin, jotka eivät minua tyydytä henkilökohtaisesti. Tiedän kuitenkin aina satsaavani paljon tekemääni työhön. Haluaisin siis myös jotain vastinetta panoksilleni. Olen valmis palaamaan myös yksityisyrittäjäksi, sillä olen kyllästynyt pokkuroimaan pomoille, jotka eivät osoita alkeellisinta kunnoitusta. Sitäpaitsi kait minun pitää se myöntää, että olen hankala alainen... minulla ei ole koulutusta saadakseni mielenkiintoisia toimenkuvia... Olen kuitenkin kurkkuani myöten täynnä nielemään valmiiksi pureskeltuja juttuja. Haluaisin kokeilla omia siipiäni.

Kesää kohti - istuin puistossa joku päivä sitten, ja kuinka lämpö voikaan tehdä ihmeitä myös ihmismielelle... ei ole ihme, että auringon alla asuvat voivat helpommin hymyillä että hasta maniana 🙂🌻

Bongiorno !
Jokujossain, olemme puhuneet vaimoni kanssa monesti vuorotteluvapaalle jäännistä. Oletko sinä sellaisella ? Vaimolla on vaan töissä sellainen jakso menossa "ettei ainakaan tänä vuonna", kun töissä on sellainen "kriittinen vaihe" menossa. Ollut jo kolme neljä vuotta. Nyt se on sitten päätetty pitää v.2009 kun 20 vuotta tätä yhteisrintamaa tulee täyteen. Saapa nähdä kummeneeko. Selvät suunnitelmat jo on Emilia Romagnaan lähdöstä jne. Se vaan minua huolettaa, että se laki siitä vapaasta on aina vaan vuoden voimassa, eli tänä vuonna voi vielä anoa 2008 vuodelle, mutta jatko on tästä uudesta hallituksesta kiinni. Taloudellisesti se on jo meille hyvinkin mahdollista kun on mökit ja pelit makseltu. Tänään juttelin vaimoni esimiehen kanssa ( on minun tuttavani muista yhteyksistä ) ja esitin varovaisen huolenilmauksen siitä tilanteesta siellä työpaikalla, mutta niinkuin aina, tälläkin pomolla on pomo joka määrää sen tahdin niin tiukalle, ettei siinä mitään helpotusta voi odottaa ainakaan vähään aikaan.
Surusuu, oli taas osuva neuvo. En todellakaan ole ajatellutkaan muuta mahdollisuutta kuin että vaimo on vihainen. Oletan tietenkin että, kyllä minut sieltä sohvalta tai mökistä viereen tahdotaan jos halutaan, mutta voiko se olla niin ettei ylpeys anna periksi pyytää vaikka haluaisikin ?
Ja kerroppa vielä lisää niitä onnenmurusia mitä on alkanut löytyä, niistä on niin mukava lukea. Ja kokeile vaan sitä Basodoplen mahdollisuutta !
migi

heipat taas

On se kuulkaa ihmeellistä ja tosi kivaa kun me kolmistaan kirjoitellaan ja pähkäillään omia ja toistemme juttuja ja elämää.Mä saan mielettömästi voimaa kun luen teidän kommentteja ja kun mietiskelen juttujanne, omat murheet unohtuu välillä ja saa kerättyä taas voimia.

Migi, katso vaimoasi.Kirjoituksestasi kuultaa läpi kuinka väsynyt hän on ja hyvin lähellä loppuunpalamista.Sun tarttis olla nyt voimakas ja ehdottaa hänelle pysähdystä keinolla millä hyvänsä, vaimosi ei jaksa kauaa....olenko väärässä...hm....voin ollakin mutta vaaran merkit ovat ilmassa.(mun mielestä) Vaikuttaa siltä että vaimosi työpaikalla ei korvia lopsauteta hänen toiveilleen ja vaikka esim.vuorotteluvapaa on lakisääteinen juttu, ei työnantaja voi sitä loputtomiin siirtää, evätähän sitä ei voi mutta siirtää kyllä, tiedätkin tämän varmaan....

Niin, niistä onnenmurusista, kyllä niitä on mukava kirjoitellakin ja lukea teidän kummankin elämästä ja omastani kun ne kirjoittaa, on ne silloin paremmin myös mielessä..

Jokujossain, olet ajatustenlukija(kin). Viikko sitten laitoin paperit vetämään opiskelujeni jatkamista varten jotka jouduin elämäntilanteen tähden keskeyttämään puolitoista vuotta sitten.Sain tietää myös, että kaikki suorittamani opintopisteet hyväksi luetaan vaikka olen eronnut virallisesti koulun kirjoista.Mielettömän ihanaa....en olis muuten jatkanut jos olis alusta tarvinnut alkaa.

Lauluakin olen yrittänyt viritellä uudestaan, rakastan laulamista ja haluaisin kehittyä siinä, opetella sitä enemmän.Olen minä demonkin käynyt vetämässä(suosittelen kaikille laulua harrastaville) ja se jos mikä oli kasvun paikka, virheitä virheiden perään mutta niistä sitä kait oppii jos mistä.Kauheen kriittiseksi olen vaan tullut ja vaadin itseltäni varmaan vähän liikoja välillä.Silloin totean et ei oo tänään mun laulupäivä ja laitan rensselit naulaan vähäksi aikaa😀

Migille vielä.....kun naisella on pää täynnä huolia ja murheita, petihommat on täysin pois pelistä silloin, ei kerta kaikkiaan tee mieli.Mä en tiedä mikä siinä on mutta stressi syö ainakin multa kaiken mielenkiinnon totaalisesti.Yleensä seksi rentouttaa ja tekee hyvän olon mutta tälläisessa tilanteessa käy päin vastoin,pelkkä kosketuskin rasittaa ja tulee vaatimuksia aina vain lisää joka taholta, aina joku vaatii jotain....ymmärrätköhän mitä ajan takaa.Naiset kokevat vaatimukset eri tavalla kuin miehet, se syö naista niin sanoakseni.

Pidättekö toisianne hyvänä ilman eroottista latausta...onko ihan puhdasta halausta ja suudelmaa ilman seksin vaatimusta, taka ajatusta.Mä ainakin pillastun välittömästi kun mies lähestyy ja mä nään selvästi että mitäs on mielessä ja mä haluaisin vain halausta.Silloin lennetään eri planetoille välittömästi. Tulkintaa ja toisen mielialojen haistelua, se on mielettömän vaikeaa.Miehillä jyllää aivan erit tunnetasot kun naisilla, se on selvää pullaa kun mies lähtee rokkaamaan ja nainen taas yrittää tulla hitaalla valssilla perässä( huomaattekos tanssitermejä)ei ne tanssijat kyllä kohtaa tällä tapaa, vai mitäs tuumitte???? 😟

Tänään torstaina on vielä työpäivä ja sitten onkin ne vapaat käsillä ja sitten oinastyttö viettää juhlapäiväänsä.......

😀

Päevää !
Otin eilen puheeksi taas sen vuorotteluvapaan ja mahdollisen aikaistamisen. Eli rupesin haaveilemaan, että jos jo vuoden päästä oltais tällä hetkellä laivassa saksaan. Ei minua tyrmätty, emäntä vaan kysyi, että pärjättäisiinkö me puoli vuotta yhdessä vapaalla. Minä en sitä epäile vaikka mahtuuhan siihen aikaan pari kolme sohvajaksoakin. Ja sellaisesta puolen vuoden jaksostahan on hyvä luvata ns omaa aikaa reippaasti molemmille. Pääsisin minäkin lopulta sinne jäämerelle kunnon kalareissulle ! Ja ihmeellinen vaikutus tällaisten ajattelemisella on. Töissä tuntuu paljon keveämmältä olla kun ajattelee, että vuoden päästä sitä roskaa ei tartte katella. Ja aivan himottaa se parin kuukauden lomareissu. Pitää vaan nyt taitavasti markkinoida tämä asia, että sen saan onnistumaan.
Ymmärrän hyvin nyt, surusuu, mitä tarkoitat sillä haluttomuuden ja työstressin yhteydellä. Se on meillä aivan ilmiselvää. Mutta, mutta, miksei naisen logiikka kehoita rauhoittumaan ja nauttimaan kodin onnesta. Kyllä kai se naisellekkin tulee siitä eräästä asiasta endorfiini piikki, eli mielihyvä ruiskaus ihan luonnollista tietä. Ja eikö se endorfiini ole just se stressin vastalääke ? Korjatkaa jos mulla on käsitteet ja hormonit sekaisin. Nyt pitää taas lähteä sinne tunkiolle paskaa kaivamaan ( =työpaikalle )
migi
ps.
Luin iltapäivä lehdestä kuinka pääministeri ja eräs kansanedustaja ovat sopiva pari toisilleen 50 ja 34 vuotias. Siinä sanottiin kuinka tuon ikäinen nainen parhaiten vastaa tuon ikäisen miehen tarpeita. Lieneeköhän asia noin ????

Heipsan,

Oikein arvattu migi, olen vuorotteluvapaatavastaavallavapaalla 😎 Kutsun sitä sapattivapaaksi siksi että täällä järjestely on hiukan toinen. Työnantajan ei tarvii maksaa muuta kuin joitain sos kuluja siltä ajalta, loput maksaa työvoimatoimisto. Eli tuloni ovat vain puolet mitä ne olisivat työttömänä ja jos olisin saanut jatkaa sairaslomalla, mitä käytännössä kuitenkin olen, tuloni ovat vain murto-osan siitä. Minä tunsin väsymykseni menevän yli äyräittensä jo pitkään, mutta pahaksi onneksi aina siirsimme päätöstäni jäädä pois työelämästä pattereita latailemaan ja ajattelin että viimeistään tän vuoden puolella teen ratkaisevan liikkeen. Tämä oli nyt sitten se lopputulos, romahdin täysin jo alkusyksystä. Joten älä anna vaimosi tehdä samaa virhettä. Parempaa hetkeä ei tule koskaan jos sitä jää odottamaan. Toki tiedän, ettei nykyinen työnantajani olisi normaalioloissa suostunut vapaaseeni, orja on hauskempi nähdä ruoskan alla, mutta kun eivät muutakaan osanneet umpikujassa tehdä, eivätkä halunneet minua irtisanoakaan, sillä se kustantaisi monen kuukauden palkan... eivätkä hennoneet yrittää sanoa irti muihin tekosyihinkään vedoten... joten olen vain ilmaissut heille toiveeni etsiä muita työmahdollisuuksia vapaani aikana. Mutta ennen kaikkea haluan saada itseni jälleen kuntoon. Se on ollut ensisijaisen tärkeää. Ja kuten nyt viimeisen kuukauden aikana alan huomata, olen ollut oikeassa. Voin alkaa käsitellä muita ongelmia vasta nyt pikkuhiljaa kun fyysiset voimani palailevat. Migi varotuksen sana vielä, mulla on mennyt jo puolisen vuotta toipumiseen, enkä ole huippukunnossa vieläkään... joten jollette ota aikaa vaimollesi silloin kun hän sitä tarvitsee, toipuminen on TODELLA hidasta. Yksi sukulaisistani tarvitsi noin vuoden esimerkiksi. Heilläkin oli aivan selvästi kaikki ongelmat kasautuneet, parisuhdetta myöten. Ongelmien moninaisuus syö energiaa vielä enemmän. Joten yritä järjestellä muut asiat tilanteeseen sopivaksi, se on helpompaa kuin jos siihen joutuu pakon edessä. Meillä on ollut ihan hirveän vaikeaa, sillä menomme ovat juuri tänä talvena kaikkein suurimmillaan, kun olimme laskeneet että meillä on kaksi palkkaa menojamme hoitelemassa. Nyt onkin sitten vain yksi ja hiluja päälle. Ihmeen kaupalla olemme toistaiseksi pystyneet selviämään. Onneksemme maa kantaa päällänsä vielä ymmärtäväisiäkin ihmisiä, jotka ovat antaneet meille armonaikaa laskuinemme. Mutta kuten vanhempana joutuu toteamaan, älä tee kuten minä teen vaan tee paremmin!!! Uskon, että osaat toimia oikein, sillä sinussa näyttää olevan tarpeeksi sitä "kun toimeen tartutaan" henkeä, etkä odottele niin kauan että tilanne karkaa käsistäsi/nne.

Ja siitä vielä kun sanoit, että voisiko vaimosi ylpeys olla tiellä, ettei saa sinua pyydettyä pois sohvalta... TIETENKIN!!! Minulla ainakin on nimenomaan juuri se typerä ylpeyteni tiellä useimmiten kun pitäisi riitoja alkaa sovittelemaan. Aivan kuin puolison kanssa olisi sitten kyse kilpailusta ja siitä kuka leikin voittaa 😮 Toisekseen nykyisin pelkään sitäkin, että jos yritän lähestymistä, riita pääsee vauhtiin uudelleen. Ja kaipaan ennen kaikkea rauhaa ja rakkautta enkä toraisaa ilmapiiriä. Maanantaina päätinkin muuttaa asenteeni. En ole normaalisti hirveän pessimistinen ja surullinen, mutta kaippa nuo fyysiset voimatkin ovat vieneet energiani ja positiivisuuteni mennessään. Aion mennä kohti onnellisuutta.

Kerrompa tähän väliin tarinan edellisestä eroprosessistani. Olin ollut sukulaisteni maksamalla lomareissulla ulkomailla ja palailemassa kotimaisemiin. Hermoni olivat riekaleina, sillä tiesin, että minulla oli todella vaikea tie edessäni. Piti hoitaa elämäni uusille urille. Tapasin matkalla hepun, jonka kanssa juttelimme aikaa tappaaksemme. Kerroin hänelle lyhykäisesti elämäntarinastani. Hän katsoi jossakin vaiheessa housujeni prässiä, ja sanoi, etten osaa silittää. Mietin hetken, ja sanoin hänelle, että se ei todellakaan kuulu murheideni toptenlistalle. Ja lisäsin, että siinä vaiheessa kun minua alkavat housunlaskokset häiritä voinen sanoa olevani taas onnellinen 😋 Juttu tulee aina silloin tällöin mieleeni. Monta monta vuotta olin sen jälkeen siinä onnellisessa asemassa, että jaksoin keskittyä ryppyihin puseroissani, ja siihen onnellisuuden tilaan pyrinkin nyt uudelleen 🙂

Muuten migi olen ajatellut sinua, sillä viime aikoina olen taas lueskellut transaktioanalyysistä. Se saattaisi iskeä sinun ajattelutapaasi. Sen varmastikin leipääntyneet asiantuntijat lukevat sinne rahvaanpsykologian puolelle 😟 mutta minä siitä viis. Olen saanut sieltä paljon apua käsitelläkseni eri tilanteita. En tiedä oletko siitä kuullut, mutta se on minusta oiva väline eritellä reaktioitamme ja tunteitamme ihmisinä ja kanssakäymisessämme. Löysin netistäkin perustietoa siitä, ja aikanaan olen lukenut suomennetut perusteokset siitä. Siihen nimittäin sisältyy juuri nuo ajatukset, kuinka koemme itsemme "two feet tall" kuten he minusta hauskasti asian ilmaisevat. Eli miksi joku saa meidät tuntemaan fyysisestä koostamme huolimatta aivan avuttomaksi vauvaksi??? Miksi me joudumme yhä uudestaan samoihin kaavoihin parisuhteessamme??? Miksi tartumme koukkuun mikä meille heitetään, vaikka olemme päättäneet, ettemme niin tee??? Miksi emme hyväksy itseämme??? Miksi emme hyväksy toisiamme???

Olen hyvilläni surusuu sinun puolestasi. Minäkin toivoin vapaallani pääseväni uudelleen opiskelujeni kimppuun. En vain ole vielä tarpeeksi voimissani siihen. Etsi lisää keinoja käsitellä pahaa oloasi. Ja olisiko se tanssi keino teille parina purkaa yhdessä pahaa oloanne ja vapautua hiukan?? Jos kerran miehesi on hyvä tanssija, hänen on täytynyt pitää siitä.

Olin aikoinaan kurssilla, jossa meitä koulutettiin tukemaan maahanmuuttajia. Eräänä iltana meidän piti koota lista asioista, jotka meitä tukevat vaikeina aikoina. Silloin listani oli pitkä. Muutama vuosi myöhemmin listani oli katkennut ja lopulta täysin tyhjä... pidän sitä edelleenkin merkkinä siitä missä elämässäni olen menossa. Jos listani on kovin heppoinen, tilanteelle todellakin pitää tehdä jotain... sillä ilman tekohengitystä ei meistä kukaan selviä tiukan paikan tullen.

En tiedä milloin sinulla surusuu on tarkalleen merkkipäiväsi, mutta iso iso halaus 🙂🌻 Iloitse siitä ja kaikesta hyvästä mitä ympärilläsi on!!! Sinulla on koko joukko asioita hyvin elämässäsi. Nauti niistä.

Öitä !
Tässä valvotaan ja mietitään. Taitaa se tilanne meillä pahentua jo ennen sitä 2008 kevättä. Tänään vaimo kertoi potevansa ylirasituksen takia rytmihäiriöitä ! ? ! ? 😐 Kehoitin tietenkin lääkäriin menemään, mutta sanoi niiden menevän ohi kun saa viikonloppuna levätä ??? Ja sitten taas ryntäilee ens viikon ! Ja kun katsoin tarkemmin kasvoja huomasin tosiaan värin paenneen kasvoilta ja silmänalusten tummentuneen. Suomalaisia miehiä syytetään jörriköiksi, jotka eivät mene lääkäriin ennenkuin ambulanssilla viedään, mutta osaavat ne naisetkin uhrautua työpaikan eteen. Ei kestä kuulemma sairaslomia ottaa kun on valittu erääseen tärkeään työryhmään puheenjohtajaksi ! Neuvokaapa sisaret minua nyt, miten saan sitä jarrua painettua ilman,että taas taisteluun ajaudutaan, sillä niinkuin sanoitte se taistelu vielä lisää sitä pahaa oloa. Se 2008 vuorotteluvapaakin on emännälle kuulemma vähän kyseenalaista kun eräs koulutusprojekti kestää kesäkuun 2008 loppuun ja loka marraskuussa ei haluaisi pitää!?!?
Jokujossain, onko niissä trans.... psykologioissa tämän tyyppiseen neuvoja ? Luen nyt itse sellaista kirjaa jossa Marcel Proustin teoksista on poimittu elämän ohjeita. Olen vasta alussa mutta luen sen loppuun ennenkuin alan uutta filosofiaa opettelemaan. Tämän alan kirjoja kun ei voi sillä lailla hotkimalla lukea vaan pitäs keretä jotakin sisäistämäänkin ja pitää viellä vähän taukoakin välillä ettei ala lanttu pehmenemään.
Surusuu:
"Pidättekö toisianne hyvänä ilman eroottista latausta...onko ihan puhdasta halausta ja suudelmaa ilman seksin vaatimusta, taka ajatusta.Mä ainakin pillastun välittömästi kun mies lähestyy ja mä nään selvästi että mitäs on mielessä ja mä haluaisin vain halausta."
Vastaus:
Pidämme, jos ei ole se sohvajakso päällä. Ja kyllä minä heti huomaan jos käsi ei ole tervetullut johonkin paikkaan.

Viikonloppuja tv migi, maanantaina ollaan taas viisaampia.

heipat taas "korvat"

Luen kauhuissani ja surullisena migi tekstiäsi, vaimosi on todella pahassa jamassa.Hänet on aivopesty niin sanoakseni, elämään vain työlle ja tuottavuudelle.missä on hänen kunnioitus ja huoli hänen terveydestä? karuselli pyörii nyt niin vinhasti että vain luja käsi voi sen pysäyttää ja se käsi on sinun migi.Rytmihäiriöt ovat todella VAKAVA merkki terveyden vaarantumisesta, sydänkohtauksen voi myös saada stressistä.Ethän halua menettää vaimoasi näin nuorena.Mun mielestä nyt on aika toimia ja pistää pomot koville.Vaimosi on saatava pysähtymään, vaikka sairaslomalla.Ei kukaan ole korvaamaton työelämässä, pomot haluavat vain näin uskotella, pääsevät itse vähemmällä. Mun käy ihan surku sun vaimoasi, painajaismainen tilanne todella mutta monilla totta tänä päivänä.

Niin migi, miksi me naiset ei sitä rentoutumista osata...siinä kysymys.Ehkä meiltä puuttuu se tilanteeseen heittäytyminen, harvoin seksistä nauttii jos pää on täynnä kaikenmaailman juttuja ja niitä pähkäilee koko ajan...siis koko ajan.Nopeus on miehen valttia, kiihko syttyy salaman nopeasti ja toiminta myös, naiset ei pysty samaan.

Sun täytyy migi saada vaimosi tajuamaan tilanteen vakavuus, nyt on aika toimia, ei vuonna se ja se vaan NYT.

Kiitos jokujossain onnitteluista, on ihanaa kun on vapaa vkonloppu ja juhlaa tiedossa.Ei tässä ole kyllä paljon juhlia vietelty että ehkä nyt on sit mun vuoro vähän irrotella.

Yritä migi jutella vaimollesi ihan vakavasti näistä asioista, sun on saatava hänet heräämää.Tilanne ei teillä ole enää mikään normaali ns.flunssa/kuume/päänsärky juttu vaan todella vakava tilanne ja siinä ei vkonloput auta.
Kaikkea hyvää teille kummallekin ja kirjoitellaan.....🙂👍