Ongelmani on seuraavanlainen. Olen noin 30-vuotias nainen. Olin 14-vuotias kun minua käytettiin kunnolla seksuaalisesti hyväksi 19-vuotiaan naisen toimesta. Hän oli jonkun verran alistava, minulla meni vuosia, että tajusin sen olleen todella pahasta minulle. Paljon muutakin elämässä on sattunut. Olen kuitenkin ns.menestynyt ja korkeastikoulutettu nainen.

Nyt olen ollut parisuhteessa pitkään, vuosia onnellisesti ihanan naisen kanssa. Kumppanini on upea, kaunis ja kaikkea mitä olen ikinä halunnut elämässä. Rakastan häntä enemmän kuin mitään.

Mutta työelämässä olen tavannut naisen, joka muistuttaa hyväksikäyttäjääni. Tilanne on mennyt absurdiksi suorastaan. Hän on päätynyt olemaan minulle toistuvasti väkivaltainen ja seksuaalisesti alistava. En tajua miten näin on käynyt. Haluaisin päästä tästä naisesta eroon. Mutta en pysty sanomaan ei tai pysymään hänestä erossa.

Kumppanini on aivan Lopen väsynyt mun sekoiluun ja ei enää kestä tilannetta. En todellakaan halua menettää kumppaniani. Mutta en vaan jotenkin kykene sanomaan -ei, tuolle työkaverilleni. Mä kiihotun aivan hirveän paljon jo pienestä ajatuksestakin työkaveristani. Ja kaikki tapahtunut väkivalta ja alistaminen vaan lisää sitä kuinka sitä haluan.Ja todella musta tuntuu että vihaan sitä ja itseäni..Mä en ansaitse mun kumppania, kun oon näin hullu. Mä en osaa suhtautua normaalisti asioihin. Kammotus.

Onko ehdotuksia mitä teen.. muuta kuin meen terapiaan.. se ei nyt akuutisti auta..Mä en voi menettää mun ihanaa kumppania.. ja pelkään että en vaan pysy erossa mun työkaverista. En vaan jotenkin kykene. Ajattelen kokoajan työkaveriani väkivaltaisen seksuaalisen kohtaamisen merkeissä. Harmi ja tosi sääli. En haluaisi olla tälläinen. Mutta en voi ajatuksilleni mitään.