Ennemmin kuin pettämistä, miettisin oman elämäni uudelleen järjestämistä sinun tilanteessasi. Miksi suotta tuntea omantunnon tuskaa, kun voi järjestää elämänsä (vai voiko?) niin että saa tehdä mitä haluaa ketään loukkaamatta.
Olet ansainnut olla onnellinen - kannattaisiko sinun panostaa itseesi enemmän kuin 'yhden illan' verran?

Hei,

Oodi vastasi todella hienosti, harvemmin hyppy ventovieraan syliin tuo ratkaisua... ja se kuinka siinä on riski että rikot itsesi vielä pahemmin.Ja voi kun totuus vain on että usein sitä etsitään hetken viihdykettä ja kannattaa miettiä millainen mies on valmis sotkemaan toisen liittoa.. haluaako hän vain sotkea sinun asiasi ottamatta teoistaan vastuuta? riskipeliä...ehkä omatuntosi ei kolkuttele turhaan.

Yst.terv. Tuulitar

Tilanne on tosi hankala.
Oletko varma, että näit siinä toisessa kaiken, myöskin sen arkisemman puolen. Tiedän, että tuollaisessa elämässä elävälle, pienikin "myötäkarvaan silittely" merkitsee paljon.
Ehkä olisi viisasta, selvitellä tämän entisen suhteen asiat, järjestellä oma elämä uudelleen, sillä sinä varmasti loukkaat sitä miestäsi, teitpä miten vaan. Mutta, on niitä tehty hurjempiakin hyppyjä ja jotenkin on onnistuttu. 🙂
😉..mutta, jos omatuntosi kestää ja antaa periksi, niin maista makiaa.

Niin mikä tässä on oikein ja mikä väärin, onko se väärin että mies (mun) on viikonloppu juopottelija ja syö erittäin vahvoja hermosärkylääkkeitä ym ja ottaa viinna, kaljaa ja tulee ihan pöhköksi ja haukkuu mua saamattomuudesta kun olen patalaiska akka ym. Mä tässä vuosi sitten näin nuoruuden tuttavan, joka jo silloin jäi mieleeni, mutta meillä ei ollut mitää, kunhan juteltiin kun nähtiin kaupungilla ja nyt se ilmestyi meidän kylille pyörimään. Ja jotenkin oli todella mahtavaa nähdä häntä ja pientä silmä peliäkin on tullut harrastettua ja jotenkin kun näen hänet niin aurinko paistaa ja kirkkaasti. Ei sen kummempaa. Mutta jotenkin tekisi mieli esim. laitta viesti hänelle. Sellainen ihan tavallinen, mutta jotenkin vielä jänistän, kun ukko tutkailee mun puhelinta. Olen ajatellut hankkia toisen puhelimen ja salaisen nron tai jotakin. Voihan olla että elän haavemaailmassa, mutta sekin autta mua jaksamaan tän harmaan arjen keskellä. Jotenkin olen ajatellut, että tätäkö tää loppu elämä on töihin (onneksi) kotia, jotakin yritän jaksaa tehdä kotona. Ukkosta ei aina tiedä millä päällä on ja mistä tulee haukkuja. Ja jos ehdotan, että lähtettäisiinkö yhdessä paikalliseen ravintolaan, niin riidan kauttahan me lähetään, ei sillai normaalisti, kuin tavallinen pariskunta lähtee...Niin on tullut ajateltua eroa, mutta kun mun puoliso on nartistinen, joten mun lähteminen on vaikeaa. Mutta eilen mä taas näin tän henkilön, tuli vastaan autolla ja kun äkkäs mut (tunnistaa mun auton) vilkutti minulle. Olenko mä tyhmä akka (40v)😑❓ Niin mikä on oikein , saammeko me luvan antaa isellemme nauttia kunnolla elämästä, vaiko pitääkö meidän alistua olemaan muumioita.... Hyvää syksyä ja pieni flirtti piristää kummasti päivää.🙂🌻

Laitanpa minäkin ajatuksen tästä, kun niin sopii omaan elämäntilanteeseen.

Olen käynyt läpi kovan tunnemylläkän toisen suhteen takia. Minulla on ihana aviomies ja tasaisen onnellista, mutta mietin näitä samoja kysymyksiä : tässäkö tämä kaikki on, töistä kotiin, arkiaskareita ja nukkumaan. Enkö enää ikinä tunne rakastumisen tunnetta niin, että pää leijuu ilmassa?
Tapasin tämän kolmannen osapuolen sattumalta ja jotenkin se lähti vain lipsumaan suhteeseen asti. Tuntui tosi hyvältä, ihan kuin olisin herännyt eloon ja mikä parasta, minulla oli joku joka piti minua kuin kukkaa kämmenellä. Ihastuminen ja rakastuminen on mitä parasta aikaa. Tapailimme lähes päivittäin, välillä saatiin järjestettyä yhteisiä öitäkin. Omaatuntoa ei alun jälkeen kolkuttanut. Koin ansaitsevani suhteen tuoman hyvän olon.

Vähitellen aloin väsymään valehteluun, ikuiseen ajan järjestelyyn ja tunteiden suuriin vaihteluihin, kun kaikki piti salata.
Aloin myös huomata, kuinka minulla on kaikki onnenavaimet silmieni edessä, kunhan avaan silmäni.

Lopulta lopetin suhteen, vaikka mies olisi halunnut minut omakseen kokonaan. Tapaamme edelleen, sitä ei voi estää olosuhteiden pakosta, mutta toivon että pystymme olemaan ystäviä.
Mutta se tie, miten tähän on päästy, on ollut kova. En enää ikinä halua kokea sitä ahdistusta, surua, ikävää ja pettymystä, mitä tämä suhde on saanut aikaan loppuvaiheessa. Se oli ihanaa pari kuukautta, kun elin kuin toisella planeetalla. Mutta kun suurin ihastus meni ohi ja aloin oikeasti miettimään, kenen kanssa haluan olla, sai se aikaan pahaaoloa. Lisäksi tällä miehellä on nykyään uusi naissuhde, mikä ei suinkaan ollut minulle helppo asia pureksia. Mustasukkaisuutta oli ilmassa... Ja kun en voinut kotona näyttää näitä tunteita, mitä sisällä jylläsi. Esitin perheelle koko ajan, että kaikki on hyvin ja itkin peiton alla ja työmatkat.

Tärkeää oli käydä läpi kaikki tunteet, mutta toisaalta olisi ehkä ollut helpompaa puhua parisuhteen ongelmista oman miehen kanssa heti alusta lähtien kuin antautua suhteeseen. Tämä on ollut minun oma kasvuprosessi, josta olen selviämässä. Ajattelen edelleen tätä miestä melkein päivittäin hetken, mutta enää ei minun tarvitse olla puhelin kädessä ja miettiä laitanko viestin.

Ihanaa on rakastua, mutta jos ei varmasti halua valita uutta suhdetta, voi pilvistä putoaminen käydä kipeää. En halua edes ajatella, minkä tuskan aiheuttaisin miehelleni, jos hän saisi tietää. Tämä suhde sai kuitenkin aikaan sen, että lähennyin oman mieheni kanssa metritolkulla ja rakastuin häneen uudelleen. Mutta loppuelämän kestoinen salaisuus rakkaimmalta on hinta, jonka siitä maksan.

Älkää hyvät ihmiset menkö siihen vuoristorataan. Tai ainakin lopettakaa ensin se entinen liitto.
Itse olen epätoivoisesti yrittänyt selvitä sivusuhteesta, joka loppui käytännössä jo puolitoistavuotta sitten. Olen silti ihan rikki ja tulin hyväksikäytetyksi. Rakkautta etsiessä voi joutua niin syvälle, ettei enää pääse ylös. Lisäksi on aiheuttanut ihmissuhteilleen vakavaa vahinkoa. Eivät ne lapset ymmärrä petosta vanhempaansa kohtaan.

Kaiken sen kokeneena voin sanoa, että vaikka koin ihania tunteita, rakastin ja tunsin syvästi ihastustani kohtaan, se ei ollut tämän murheen arvoista. Kun joku särkee tieten tahtoen toisen sydämen ja hylkää vielä tylysti tahtomatta nähdä tai kuulla sen seurauksia, siitä on elämänilo kaukana.

Itse olen tietysti tästä vastuussa, mutta kaikki ei pääty aina niin hienosti, että sovitaan asioista ja ollaan jälkeenpäin ystäviä. On ihmisiä, jotka käyttävät ja hylkäävät niitä, jotka kaipaavat hyväksyntää ja rakkautta. Eivätkä kanna siitä edes syyllisyyttä. Sekin jää niiden kannettavaksi, jotka rikkovat sydämensä.😭😭

Hei kaikki🙂

Olen täälä lukenut näitä juttuja ja itselläni on vähän sama tilanne... Nykyinen suhde ei oikeen tunnu mielekkäältä... Ei ole yhteisiä juttuja, ei voi puhua toisen kanssa, ja toinen hermostuu hirvittävän pienistä asioista... en pysty olemaan onnellinen☹️
Pitäisikö yrittää väkisin rakastaa? Ja mennä vain toisen mukana kuin koira narussa?😑❓ Koska en tahdo että asioista joutuu riitelemään...mieluummin olen alistunut hänen tahtoonsa. Nyt ymmärrän että se on väärin molempia kohtaan...😞
Mutta miten pystyisin ihmistä muuttamaan..? En kai mitenkään, jossei toinen itse halua muuttua...😟

Tapasin sitten netissä aivan ihanan ihmisen... Kuin palaset olisivat loksahtaneet kohdalleen🙂
Tykätään samoista asioista, ja ollaan kiinnostuneita toisten jutuista, voidaan puhua kaikista maailman asioista...hyvistä ja huonoista. Ja muutenkin ollaan hyvin samanhenkisiä ihmisiä. Olen kertonut hänelle tilanteeni ja hän ymmärtää minua hyvin...ja minä ymmärrän häntä. Puhutaan avoimesti tunteista ja ihastumistakin on aistittavissa.

Mutta siinäpä se, mitä minä nyt teen? 😐 Jatkanko onnetonta ja harmaata elämää täälä? Vai onko minulla oikeus tehdä sellaisia asioita joista tykkään, sellasen ihmisen jonka kanssa voisi olla oma itsensä ja elää onnellisena? Onhan niitä huonojakin hetkiä varmasti, mutta kun ne voidaan puhumalla selvittää...eikä vain huudeta, pyydetä anteeksi ja sillä hyvä, asiat jää painamaan mieltä...

Olen nyt pihalla kuin lumiukko tunteitteni kanssa...en tiedä mitä tehdä😑❓

Eikö sitä epätyydyttävää suhdetta voi lopettaa ilman, että on jo valmiiksi uusi suhde katsottuna - jolloin vanha väistämättä on TOSI KAAMEA JA EPÄTYYDYTTÄVÄ? Jos on huono olla, miksi roikkua epätyydyttävässä ilman peesausapuakaan?

Kyllä se uusikin alkaa muutaman vuoden kuluttua olla "sitä samaa" - ainahan uuden ihmisen kanssa on niin paljon "jaettavaa". Älkää ratkaisujanne toisen ihmisen varaan laskeko, vaan mietikää mitä elämältänne haluatte. Onni ei ole toisen vastuulla.

Jos oma parisuhde on kaikinpuolin tyydyttävä, ei siihen kukaan kolmas pääse tulemaan väliin. Näin uskon.

Olen Jassen kanssa samaa mieltä, ettei kannata erota pelkästään uuden suhteen takia - arki tulee siinäkin. Mutta ilmanmuuta sitä alkaa miettimään omaa vanhaa parisuhdetta (joka ei toimi jo valmiiksi), kun löytää sielunkumppanin ja ihastuu.

Mielestäni kannattaa miettiä, onko vanha parisuhde niin loppuun käyty että vaikka jäisi yksin asumaan yksiöön, niin silti valitsee eron kuin yrittää vielä korjata suhdetta. Jos yksinolokin tuntuu paremmalta vaihtoehdolta, niin ehkä välimatkan ottaminen on hyvä ratkaisu. Mutta se pitää jokaisen miettiä omalta kohdaltaan, mikä tuntuu hyvältä.

Oppirahat maksaneena olen samaa mieltä Jassen ja outokaisen kanssa. Ongelmat lähtee pääosin omasta asenteesta ja halusta uudistaa parisuhdettaan. Ellei kumppani suostu näkemään epäkohtia, aina voi muuttaa omaa käytöstään ja kehittyä itse. Kumppani joko lähtee mukaan muutokseen tai sitten ero on väistämätön.

Ymmärrän halun nähdä mitä ne kortit pitää sisällään jotka yht'äkkiä jaetaan pöytään. Tilanne houkuttelee ottamaan sen mitä tarjotaan. Tunteet eivät järkeä kysele ja ovat todella voimakkaita. Minä katsoin kortit... ei tullut jättipottia. Moni mies on pelimies. Naiset menevät näihin mukaan aina jossain määrin tunteella ja emotionaalisen kaipuu vuoksi. Mitä enemmän kaipaa juuri sitä yhteyttä ja sielunkumppanuutta, sitä vaikeampi on se tilanne, kun huomaa, että satunnainen ihastus onkin käyttänyt hyväkseen ja hakenut pelkkää seksiä.

Yhteyden kaipuu liittyy paljon jonnekin vanhempaan traumaan kuin parisuhteeseen. Kannattaa miettiä, onko tullut lapsena hylätyksi vanhempiensa taholta ja käydä se läpi. Minäkin olen tullut hylätyksi ja sain kokea sen uudelleen. Se syöksee ihmisen vielä suurempaan masennukseen.

Pieni ja lyhyt nautinto voi olla vuosien surutyön ja masennuksen paikka.
Mutta jokainen tekee omat ratkaisunsa ja maksaa omat virheensä. Halusin vain kertoa oman kokemukseni, jotta joku muu säästyisi.

🙂🌻