Heippa kaikki,
Olen 25-vuotias nainen ja olen ollut nykyisessä suhteessani kaksi vuotta. Ennen muuttuamme toiselle paikkakunnalle suhteemme oli täydellinen. Olimme äärettömän onnellisia ja ajattelinkin ettei tässä suhteesa voi tulla mitään mikä erottaisi meidät. Olemme nyt muttaneet siis toiselle paikkakunnalle mieheni opiskelujen vuoksi. Nyt opiskelu on ainoa asia mille hänellä on aikaa aamusta iltaan. Ja toki ymmärrän sen että se vie paljon aikaa ja on vaativaa ja pyrin itekkin kouluun ensi vuonna. Mutta aikaisemmissa suhteissani minua on petetty ja hakattu mutta nyt elän turvallisessa suhteessa jossa uskonettei hän minua pettäisi aina silloin siis uskon näin kun minulla sattuu olemaan hyvä päivä. Maksan velkojani ulosottoon nuoruuden hölmöilyjen vuoksi ja välillä rahaa ei ole yhtään mihinkään varsinkaan kun olen osa-aika työssä. Tunnen siis olevani täysin mitätön verrattuna muihin tyttöihin esim keitä mieheni tapaa koulussa. Nyt viime aikoina olen tiuskinut ja suuttunut hänelle lähes päivittäin. En tiedä enää omista syytöksistäni mikä on totta ja mikä ei. Mutta olen myös liian itsepäinen myöntämäään tämän hänelle vaan pidän tiukasti kiinni syytöksistäni. Käyn itse töissä ja opiskelen tällä hetkellä avoimessa yliopistossa joten minun on ollut hieman vaikeampi tutustua uusiin ihmisiin täällä. Ainoa harrastus minkä aloitin ja mitä kautta kuvittelin voivani tutustua uusiin ihmisiin jouduin lopettamaan koska minulla ei yksin kertaisesti ole rahaa. Rakastan miestäni suuresti mutta nyt olen varma että eroamme. meillä on menyt pitkään huonosti ja emme enää osaa olla toisetemme seurassa. Miten saisin itsetuntoani takaisin ja pelastettua suhteemme?