Ollakko vaiko eikö olla

Ollakko vaiko eikö olla

Käyttäjä liina3 aloittanut aikaan 28.08.2008 klo 12:39 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä liina3 kirjoittanut 28.08.2008 klo 12:39

Olen tässä kahden vaiheella erotako 19 vuotisen yhdessä olon jälkeen miehestäni☹️. Tässä muutaman vuoden sisällä olen herännyt ja ymmärtänyt, että mieheni sairastaa narsistista persoonallisuushäiriötä. Hän saattaa suuttua aivan pienistä mitättömistä asioista ja huutaa ja räyhätä ja jos minä en tee hänen ohjeitten mukaan joitakin hänen määräämiä asioita oikein ja se menne hänen mielestä väärin, niin voi sitä meteliä ja sanomista ”ettkö sä kuunetele miten se asia olisi pitänyt tehdä!!!!” Ja etkö sä osaa tehdä tätäkään asiaa oikein? Olen itse käynyt mielenterveystoimistossa hoidossa ja käsittelemässä omaa minääni ja samalla yritän vahvistaa itseäni vielä voimakkaamaksi ihmiseksi. Mutta mua ajateluttaan seuraavat asiat:

1. lapset, varmaan jos lähtisin joutuisin lähtemään itse. (lapset ovat miehelleni kaikki kaikessa, vaikka mesuuakin heillekin ihan pienemmistä asioista) Ja en jaksain ruveta tappelemaan lapsista (teini-ikäisiä) onneksi .🙂

2. velkainen omakotitalo, asuntovelkaa, autovelkaa, kulutsluottovelkaa, ei erittäin velkainen talous, itse pienipalkkainen konttoristi ☹️ja mies sairaseläkkeellä oleva 40 mies😭. Ja jos lapset jäisivät isälleen omaan kotiin jossa kaveritkin ovat lähellä, niin en haluais kaikesta riidoista huolimatta viedä lapsilta kotia, mutta miten voisin tehdä, että saisin itsekin omaani pois talosta. Miehelläni ei varmaan ole varaa lunastaa minua pois. Ja miten mä sitten pärjään taloudellisesti itse😑❓

3. minun lähteminen. Olen ollut kaksi kertaa jo kahdenvaiheella, että otan kimpsut ja kampsut ja lähen, mutta voimat eivät ole vielä riittäneet lähtemiseen. Ei varmaan onnistu jos ilmoitan, että lähen kuukauden päästä. Mun lähteminen pitää tapahtua heti, mutta voima varat eivät vielä riitä. Pitäisi kait kääntyä oikeusaputoimiston puoleen, mutta kun en jaksa tai sosiaalitoimiston puoleen😐😯🗯️

Joskus tuntuis parhaalta vaihtoehdolta, että mies tuli sanomaan, että hänellä on uusi,
ja ala vetää ja että hän tekisi päätöksen.

Tästä aiheesta voisi kirjoittaa vaikka kuinka paljon, mutta vissiin pitää töitäkin tehdä välillä😝

Käyttäjä helemi kirjoittanut 30.08.2008 klo 09:20

Luulempa, ettei mies sinulle mainostaisi, että on uusi, jos sellaisen löytäisikin.
Noin pitkässä ajassa hän koulannut sinut jo niin hyväksi "palvelijaksi", ettei sellaisesta hevillä luovutakkaan. Vaikka hän huutaa ja moittii sinua, suunnilleen kaikesta, niin takana on se, ettei hän yksinkertaisesti tule ilman sinua toimeen. Hänestä ei ole yksin tekemään mitään, mutta eihän sitä passaa antaa sinun tietoosi, vaan sinua pitää moittia, moittimisen jälkeenkin, ettet vain ala uskoa itsestäsi liikoja.
Sillä, jos sinä huomaat oman arvosi, niin mies onkin sen jälkeen heikoilla, hänellä ei ole enää nöyrää palvelijaa, joka hyppää nöyrästi hänen pillinsä mukaan.
Joko sinä jatkat tuota alennustilasi tai sitten alat koota itsesäsi, niistä pienistä sirpaleista ja nouset hitaasti lievään vastarintaan, teet asioita, kuten ne oikein sinun mielestäsi on. Mies suuttuu, takuuvarmasti, kun hänen määräyksiään ei totella, jos jaksat pitää oman pääsi, sillä narsistihan ajattelee, että hän on maailman napa ja saa tehdä kaiken kuten itse haluaa ja se lähin ihminen pidetään löysässä hirressä, kaikin keinoin. Olet hakenut itsellesi joa apua, onko mielesi juolahtanut, että apua hakikin väärä ihminen, ongelmat onkin muualla, eikä sinun päässäsi. Sinun oikeustajusi riitelee miehen toimia vastaan, mutta hän saa sinut uskomaan että sinä tässä hullu olet. Siihen perustuu narsistinen toimintatapa ja he pystyvät siihen, vika on aina jossakin muualla kuin heissä itsessään.
Suosittelisin, että alat opetella tekemään asioita hieman ja hitaasti toisin, kokoat itseäsi, lapset kasvaa koko ajan, jonkin ajan kuluttua kaikki on helpompaa.
Käyttääkö mies alkoholia ja onko väkivaltainen?

Käyttäjä liina3 kirjoittanut 30.08.2008 klo 22:07

Miksi .... olisi kiva kun mulle olisi joku edes vastnnut jotakin. Muutta jatkoa. Kirojoittelen tätä yksin. Oltiin ja istuttiin ukon kanssa iltaa kahdestaan ja sitten naapurit tulivat kylään ja otettiin muutamia siidereitä ja torstaina yhdelta kaverilta lainattiin 1000 ekeä, että saadaan maksettua 740e sahkölasku, mutta laitettiin se vielä jemmaan, kun aijottiin saada sos.toimistoon, jos saatais sieltä apuja taloudelliseen tilanteen.No naapurit lätivät kotia ja mua rupes nukuttamaan ja ukko jäi omalle terassilla itekseen. Niin kohta tuli kysymään "missä ne rahat ovat, jos hän lähtee paikalliseen ottamaan kuppia, no mun piti sanoa missä ne rahat ovat, otti sielt 50e ja lähti. Arvatkaahan, että ottaa päähän, no käyn ensi viikolla maksamassa ja maksan mitä on, mä rupean olemaan erittäin kypsästi narsistisen ukon touhut tässä kauan mene , kun otan ja lähen ja mulla on hällä väliää miten laskut ja taloudellinen tilanne hoidetaan🤕 Ja otan ja lähen ite ja jääkööt lapset ukolle, kun ei niistä kuitenkaan luovu, en jaksa tapella. Hoitakoot omakotitalovelat ja kaikki muut. mä lähen vuokralle ja vietän rauhallista ja omaa elämää...🙂😠 öitä😴 Miksi mä olen saanut tälläisen kusipään ukona itselleni😭. Mutta ihme kyllä vaikka lääkeitä masennuslääkkeitä syönkin, niin tunnen itseni aika vahvaksi😋

Käyttäjä kirsi67 kirjoittanut 01.09.2008 klo 10:37

Itse olen melkein samanlaisessa tilanteessa.Tutkin lakia, miten kävisi jos lähtisin ja totesin etten minä lähde.Odotan, että kun/jos mies lähtee niin talo jää minulle ja lapsilleni.Asumistukea saan vaikka maksankin pankille lainaa.Soskulle voin perustella,että tämä asuminen tulee yhteiskunnalle halvemmaksi kuin vuokra-asunto.Mikä on totta.Olen päättänyt alkaa satsaamaan itseeni eli alan harrastamaan sellaista mikä antaa minulle voimia.Kaiken kukkuraksi anoppi koko ajan ollut painamassa päälle.Mieheni eno tuli krapulassa ja alkoi määräilemään (kuten anoppi neuvonut) ja heille olikin yllätys,että panin hanttiin ja kun uskalsin laittaa hanttiin, niin tämä eno löi mua nyrkillä naamaan.Soitin tottakai poliisit.Seuraavana yönä sain halvauksen oireet ja jouduin sairaalaan,missä oli 2 päivää halvaantuneena.Nyt viidettä viikkoa sairaslomalla.Teen rikosilmoituksen ja asiat alkavat menemään omalla painolla eteenpäin.Minulla on kaikesta huolimatta rauhallinen olo ja helpotus, koska nyt tiedän että muutosta tulee.Pakko.Voimia sulle ja kaikkea hyvää.Asioilla o tapana selvitä enemmin tai myöhemmin!🙂🌻

Käyttäjä liina3 kirjoittanut 01.09.2008 klo 14:22

Niin viikonloppu meni ja sunnuntai iltana taas räjähti. Sanoin ja ehdotin että lähettäisiin 2 vk päästä paikalliseen ravintolaan, kun siellä on isompi tapahtuma. Ja mä itse olen viimeeksi käynyt helmikuussa niinkuin viikonloppuna siellä. Ja ukko harvase viikonloppu. Että mäkin pääsisin tuulettumaan, eihän hän mua itse laske sinne. No sanoi siihen että hän on ajatellut että ME ei mennä sinne illalla ja silla siisti. No vähän ajanpäästä jatkoi, että katotaan viikonpäästä mitä tehdään. No yritin sanoa vastalausetta, mutta eihän se onnistu. No sitten hän olisi halunnut sekstailla no multa lipsahti "että katotaan viikonpäästä" No eihän tykännyt yhtään. Löi mua rustysillä otsaluuhun ja otti sivupöydältä lasisenlinnun jolla meinas heittää mua, mutta sitten laskikin sen takas pöydälle. Rauhoittui ihme kyllä ja sitten yritettiin keskustella erosta ja sanoi mulle että onpas se lähteminen rouvalla herkässä ja takas ei ole tuleminen. (teki mieli siihen sanoa, että elä luulekka että takaisin tulen jos pois vaan pääsen.) Onneksi pääsin tänään lähtemään töihin ja rauhoittumaan tänne. On soitellut muutaman kerran ja jutellut ihan asiallisesti, mutta eilisestä ei mitään sen kummenpaa. Kyllä on käynyt kännipäissään muhun kiinni, joten välivaltaakin löytyy, mutta ei vielä sairaala kuntoon asti.😞. Niin lapsista vielä, petänkö mä lapset 13-16v. jos mä lähen itse pois ahdistavasta kodista. Uskon kyllä että pojat pärjäävät isän kanssa, mutta ei heillä helppoa ole ollut. Tässä yksi kerta vanhin poika vilautti mulle icr galleria juttuja , niin siellä oli isästä kuva ja kuvan alla luki JUMALA ARMAHTAA; MUTTA ISÄ. ja toinen poika oli kesätöissä ja oli siellä yötä (maatilalla) ennen kesäloman alkua, että onneksi tulee kesä ja ei tartte tulla kotia....Eiks ole ihan kivoja ajatuksia😮. Mutta en jaksais tapella pojista. Mulla tulee mieleen, kun he joskus menevät armeijaan, niin se on niille lastenleikkiä verrattuna välillä kotioloissa😝 Onneksi on näitä palstoja, että voi purkaa mieltänsä🙂. Jos tää elämä armahtais mut vielä ja positiivisellä mielellä🙂👍

Käyttäjä reetu kirjoittanut 01.09.2008 klo 15:04

Tuon ikäiset lapset saavat jo itse sanoa mielipiteensä asuinpaikastaan ja se huomioidaan. Tällä tarkoitan sitä, että jos lähdet lapset saattavatkin haluta mukaasi.
Oletko miettinyt mitä tapahtuu jos lapset jäävät isälleen? Sinut narsisti mies mustamaalaa lapsille. Lapset ovat jo isoja, mutta murkku/teini-ikäisiä ja herkässä
elämän vaiheessa.
Kun itse erosin vuonna -95 esikoiseni halusi jäädä entiseen kotiimme oli tuolloin 14v.
Koko vuoden (vuoden jälkeen minä ostin exän pois talosta ja esikoinen jäi kotiin minun ja nuorimmaisen muuttaessa sinne) poikani 14v kuunteli kun isänsä haukkui minut kaikille sukulaisille ja tuttaville. Koko vuoden mies haukkui minua pojalle.
Tuona aikana poika oli aivan "heitteillä" koska isästä ei ollut enää isäksi, hän oli jätetty, ressukka ja minä hirviö.
Poika on nykyään 27v, mutta edelleen minusta tuntuu ettei välimme ole palanneet ennalleen ja se surettaa. Ehkä hän koki itsensä hylätyksi ja olenkin kuullut hänen siskolleen joskus sanoneen ettei "hänellä ollut silloin perhettä".
Voimia ratkaisuissasi!

Käyttäjä liina3 kirjoittanut 02.09.2008 klo 10:50

Totta minut on koulutettu ja erittäin hyvin onkin, nyt olen vaan ruvennut laittamaan ja sanomaan vastaa, en ihan kaikkea hyväksykään. No eihän se sovi herran piirtoihin. Mutta jotenkin tunnen , että olen kuitenkin loppupelissä niskanpäällä. Ja onneksi olen kaikesta huolimatta jaksanut voimistua ja en ole masentunut ihan vihanneksi, syönkin masennuslääkkettä, mutta musta tuntuu, että jaksan ottaa asiat itkemättä vastaan. Ja onneksi mulla on työpaikka ja siellä mukava/via työkavereita. Siellä pystyn ainakin yhdelle työkaverille kertoilla tapahtumia, joille sitten nauretaan. Joskus ukko sanoo mulle ja yrittää vedättää mua "että mitä mä olen työkaverille kertonut? Johon vastaan että luuletko että mä viitsin kenellekkään kertoa näitä meidän riitoja.....Ja nauran partaani. En enään kaunistele näitä asioita, vaan kertoilen sellaisille kavereille jotka eivät mene ukolle sanomaan. Sen verran itsesuojeluvaisto on päällä. Niin kyllä mä ajattelen lapsiani ja tietysti nuorimmaista eniten, kun hän aika herkka ja välillä huomaan, että ukko yrittää simputtaa häntä. Jos tässä vielä jonkin aikaa ajaksaisin. Ja itsekin kyllä käyn läpi sellaista elämänvaihetta, että mitä sit...Ja onneksi on näitä palstoja mihin voi ajatuksia purkaa. Ja käyn siellä mielenterveystoimistossa. Kyllä mä tiedän, että väärä ihminen tässä apua käy hakemassa, kun ukon mielestä hänessä ei ole mitään vikaa. Ja mä nää riidat aiheutan .😞.

Käyttäjä liina3 kirjoittanut 04.09.2008 klo 10:53

Niin jos mulla olisi kaikki kohdalla, enkai mä tänne kirjoittelisi ja purkaisi pahaa oloani, mä ahdistun kun menen kotia ja se ukko on siellä, ja jotenkin en saa olla rauhassa kun menen kotia. Seksikään ei kiinnosta, se on sellainen pakko, jos en anna niin mä saan tuntea nahoissani, ton vihamielisyyden. 😠. Sosi.toimistostakin tuli kielteinen päätös, meidän tuloilla kun pitäisi pärjätä, no kyllähän varmaan pärjäiskin, mutta ton ukon rahan käyttö ei ole järkevää. On varmaan kylille velkaa jo jonkin verran . Sekin masensi, että ei edes vähän saisi apua.😭

Käyttäjä liina3 kirjoittanut 08.09.2008 klo 10:00

Kiitos kirsi67, syön kyllä mielialalääkettä, jolla mieliala on varmaan edes vähän korjaantunut, ja meillä on sellainen pieni koira (tai se on ukon koira, mutta ei itse pysty selkäsairauden vuoksi käymään lenkillä sen kanssa) jonka kanssa olen ruvennut käymään vähän pitemmillä lenkeillä, ja kun olen lenkin heittänyt, niin olokin on ollut hyvä. Vaikka kun tulen kotia on kysymys "missäs näin pitkään viivyit??" mutta en ole antanut sen lannistaa. Tässä jokunen aika sitten ukko sanoi mulle "että mun pitää ottaa itsestäni niskasta kiinni ja käydä vaikka lenkillä". Joten mähän käyn , ja en
lannistu vaikka tokaiseekin mulle tollai. Ja tässä perjantaina kävin pikaiseltaan tossa yhdessä kylässä tavaroita hakemassa, viivyin varmaan 20minuttia koko reissulla, olisi varmaan talon emäntä keittänyt kahvitkin, mutta sanoin että mun pitää joutua kotia. Kun menin kotia oli vastaanotto "että asumaanko sinne piti jäädä" Eli arvatkaa, että noi sanomiset lannistaavat aina😭, mutta yritän olla ottamatta itseeni noista, kun tiedän että mä en ole väärässä. Että lenkille vaan, niin mielikin piristyy ja kilotkin karisevat.🙂👍.