Ollakko vai eikö olla...
Olen nyt vuoden ollut parisuhteessa ja ei kyllä voi sanoa että se mitään helppoa olisi ollut. Miehelläni on ollut ”kova” elämä. Alkoholia, itsemurha yritys, lapsen huoltajuus kiistaa ym. Näistä hän on kuitenkin selvinnyt ja alkoholia hän käyttää ihan kohtuudella, mutta hän ei osaa puhua asioista. Minulla itselläni on ollut nyt vaikeaa aikaa, kiirettä, liikaa töitä ja stressiä ja koen että hän ei osaa/halua ymmärtää miltä minusta tuntuu. Seksielämä meidän parisuhteessa tuo myös omat ongelmansa. Hän kyllä pussailee, halailee ja osoittaa kiintymystään minuun, mutta sitten kun pitäisi oikeasti ryhtyä rakastelemaan, hän menee jotenkin lukkoon. Ei koskettele, minä teen kaiken ja jään itse paitsi kaikesta siitä mitä haluaisin. Asiasta on kyllä puhuttu, mutta ei hän osaa sanoa mikä siinä on. Olen kuulemma hänelle tärkeä ja rakas jne. Kysyin että jos häntä ei seksi asiat vain kiinnosta minun kanssani, mutta ei se kuulemma niinkään ole… Nyt on ruvennut sitten tuntumaan, että haluanko elää suhteessa, jossa seksiä pitää kerjätä ja sittenkään ei saa. En haluaisi ihan selibaatissakaan olla, koska vielä olen nuori ja haluja minulta löytyy kyllä. Mitä teen…