Pää sekaisin enkä vieläkään tiedä mikä oli syy miehen käytökselle, oikeasti. Netistä hänet löysin ja tuntikausia puhuimme puhelimessa ennen tapaamista. Treffit meni loistavasti, kestivät tunteja. Paljon puhetta, naurua ja lähekkäin oloa, kävimme kuutamokävelyllä ja se tunne kun kädestä pidetään kiinni, vuosia sellaisesta aikaa. Mies kertoi ennen minua käyneen kahdet treffit paria viikkoa ennen minun tapaamista ja sanoi että minun kanssa kaikki niin erilaista, kun ei edellisten kanssa ollut kuulemma juurikaan naurattanut.

Toiset treffit meni myös hyvin, hän jäi yöksi, eikä kuitenkaan seksiä. Mukavaa hassuttelua ja olin varma ett jatkoa seuraa. Mies oli itsekin sitä mieltä. Sit yhtäkkiä viesti parin päivän päästä, tunteita on mut ei koe mun olevan se oikea. WTF? En mä odottanut ett kipinät sinkoilis mut uskoin meidän tutustelevan ja katsovan mihin johtaa. Hirveä pettymys oli miehen perääntyminen. Hän kertoi olevansa liian kiltti olemaan rinnallani, että minä vahvana luonteena alistaisin hänet. Kertokaapa te fiksummat kun en itse tajua, miten ihminen voi tehdä tollasen analyysin kun yhdessä olomme oli parasta mitä voi olla. Hän ei antanut edes mahdollisuutta tutustua paremmin.

Miksi uskotella haluavan tapailla ja sit pudottaa pommin. Kysyin häneltä miksi luovuttaa jos tunteita on eikä anna mahdollisuutta tutustua paremmin. Jotain ympäripyöreää, kun jokin tunne vain tuli ettei mua halua. Kuitenkin hän kertoi että jonkun toisen kanssa ehkä voisi ollakin. Mulla meni pää sekaisin hänen viesteistään joissa hän pyyteli anteeksi aiheuttamaansa kriisiä, kertoi että vaikka kuinka hyvää hän seurassani tunsikin, en voi vaatia häntä jatkamaan, en voikaan, mutta tyhmään päähän ei mahdu se, miksi vetäytyä JOS tunteita on, silloinhan suurin osa jäisi katsomaan mihin se johtaa.

Toivottelin sit onnea sen oikeamman etsimiseen. Hän vastasi: ”Kiitti, tiedät kyllä miltä tuo minusta tuntuu, ei tämä ole mullekkaan helppoa ja sinä piikittelet.” Minäkö se tarinan konna olinkin kun uskalsin onnea toivotella. Olen ollu todella hämmentynyt tapahtuneesta. JOS tunteita ja kiinnostusta on, ei kait silloin peräännytä? Mä hermostuin ja haukuin hänet viesteillä pelimieheksi, sarjadeittaajaksi jne…,kun sellaisia tullut tavattua ja toimintamalli on juuri tuo, yhtäkkiä siirrytään seuraavaan. Hän kuitenkin vielä soitti ja juteltiin, hän sanoi että ei vain uskaltanut ottaa riskiä, heittäytyä. Olen lienee vainoharhainen mutta en jotenkin hänen selityksiään usko koska hän selkeästi kuitenkin haki parisuhdetta. Jotenkin hän käänsi asiat niin päälaelleen että vieläkin mietin mitä tapahtui vaikka kulunut jo viikkoja. Puhuimme ennen tapaamista paljon ja siitäkin asiasta kuinka alkuun yleensä on hyvä tapailla silloin tällöin, tutustua pikkuhiljaa ja katsoa mihin se johtaa, mahdollisesti jopa saman katon alle joskus, siis yleisellä tasolla juteltiin asiasta.

Mä sanoin että olen ollut kauan yksin, joten en olisi kovin äkkiä valmis asumaan jonkun kanssa, haluaisin pitää asuntoni pitkään ja tapailla esim. viikonloppuisin. Kun mies päätti luopua minusta, hän sanoi että ”sinä halusit paljon kiinteämpää suhdetta, en mä pystyisi jatkuvasti näkemään”. Olin puulla päähän lyöty ja kysyin häneltä miksi hän kääntää asiat noin, en IKINÄ sellaista antanut ymmärtää. Hän yritti tehdä minusta tarinan konnan, että hänen parääntymiselle olisi jokin looginen syy. Mä sanoin hänelle että on julmaa leikkiä tuollainen että puheltiin jopa siitä että kevään päälle lähdemme kaupunkilomalle jne….ja yhtäkkiä hän vetäytyy. Kun hän oli luonani ja lähelläni, ja jopa sen jälkeen kun hän päätti että emme enää näe, hän sanoi/tekstasi että lähelläsi oli hyvä ja helppo olla. Tiedättekö että minulla on ajatukset täysin solmussa, se hirvittävä ristiriita miehen sanojen ja tekojen välllä. Miksi kertoa tunteista, sitten jättää toinen tuollaisten selitysten kera.

Itsellä pahakin olla, kun mietin että nimittelin häntä, vaadin selityksiä, koska voihan se olla että hän ei vain tuntenut tarpeeksi, en tiedä
😭