Oletko saanut Jumalalta apua?
Minun alkuperäinen äiti on jo vuosia sitten kuollut ja mulla on adoptioäiti. Olen kyllä jo 20v ja asun yksinkin jo mutta silti aina vaan mietin äitiä ja mua. Ja olen jotenkin katkera Jumalalle, kun Hän ei huomannut miten mahdottoman yhtälön sai aikaan, kun laittoi kaksisuuntaisen äidin ja Asperger-lapsen samaan perheeseen.
Minulla on nyt hyvä äiti, mun eka äitini oli hyvä ihminen. En enää sanokaan, että hän oli hyvä äiti vaan sanon että hyvä ihminen. Mutta minä en pääse eroon ajatuksesta, että jos olisin syntynytkin tähän adoptioperheeseen, niin minun eka äitini ehkä eläisi nyt onnellisena mun naapurissa. Hän olisi onnellinen, koska hän voisi käydä kaikissa hoidoissa, levätä ym mitä sairas ihminen tarvitsee, jos ei olisi mua siinä häärimässä. Ja minä ehkä en koskaan olisikaan sairastunut näin pahasti, koska adoptioäitini olisi terveenä ihmisenä huomannut mun tarvitsevan hoitoa paljin aikaisemmin.
Ilman tätä mahdotónta yhtälöä, nyt voisi olla kaksi onnellista ihmistä elossa.
🙂🌻Jos lehmä osaisi lentää niin minäkin saisin🙂🌻
Elämässä ei asiat aina kulje niin että vaakakupit ovat tasapainossa. Joskus toinen heilahtaa ja taas toinen. Hyvää ei tiedä olevan ellei ole pahaa kokenut ja päinvastoin.
Jokaisella (luulisin) on toiveita omien vanhempien suhteen. Itsekin muistan ihailleeni muiden äitejä "voi jospa kun niin minäkin sitä ja tätä".
Elämä on arvokas sinällään kun on syy miksi elää. Elämää voi katsoa eteenpäin ja rakentaa unelmia. Haaveet ovat tulevaisuudessa eivät menneisyydessä.
Jossittelu ja vanhojen asioiden kaiveleminen ja niiden murehtiminen vie elämästä voiman sairastuttaa entisestään.
Minä uskon että jokaiselle ihmiselle on annettu määrätty aika ja tarkoitus elämään. Nuori kun olet suuntaa eteenpäin, aika tuo vastaukset ja huomaat joku päivä kuinka turhia asiat joista kannoit huolta ja tunsit syyllisyyttä olivat.😉
🙂🌻Jos lehmä osaisi lentää niin minäkin saisin🙂🌻
Elämässä ei asiat aina kulje niin että vaakakupit ovat tasapainossa. Joskus toinen heilahtaa ja taas toinen. Hyvää ei tiedä olevan ellei ole pahaa kokenut ja päinvastoin.
Jokaisella (luulisin) on toiveita omien vanhempien suhteen. Itsekin muistan ihailleeni muiden äitejä "voi jospa kun niin minäkin sitä ja tätä".
Elämä on arvokas sinällään kun on syy miksi elää. Elämää voi katsoa eteenpäin ja rakentaa unelmia. Haaveet ovat tulevaisuudessa eivät menneisyydessä.
Jossittelu ja vanhojen asioiden kaiveleminen ja niiden murehtiminen vie elämästä voiman sairastuttaa entisestään.
Minä uskon että jokaiselle ihmiselle on annettu määrätty aika ja tarkoitus elämään. Nuori kun olet suuntaa eteenpäin, aika tuo vastaukset ja huomaat joku päivä kuinka turhia asiat joista kannoit huolta ja tunsit syyllisyyttä olivat.😉
Tämä ei ollut kirjoitus jota voisi verrata lehmän lentämiseen. Kukaan ei nyt oikeasti edes toivon lehmän lentävän sen tuottaman ulostemäärän vuoksi.
Minä taas toivon äitini elävän.
Sinut sai varmaan kirjottamaan viestisi tuohon sävyyn, koska ilmotan olevani nuori. Jos minä olisin jo kukkahattutäti-iässä ja tulisin käsittelemään vaikeaa äitisuhdettani, niin ei kukaan mulle sanoisi, että ala vaan elää ja katso eteenpäin asioita.
Vaikka minä aina vaan palaan kuolleeseen äitini, niin silti mie kuitenkin elän ja opiskelen ja mulla on loistava tulevaisuus edessä.
Minä olen vasta saanut päätökseen asiakirjojeni lukemisen sossun ja äitini kanssa. Se kesti vuosia, koska en montaa asiaa jaksanut kerralla käydä läpi ja pidin pitkiä taukoja välillä. Minä tiedän miksi mut sijotettiin usein pois kotoa, tiedän syyn miksi mua ei sijotettu koskaan tähän nyk. adoptioperheeseen vaikka ne olisi mut halunneet ym tiedän. Ja ne eivät enää rassaa mua.
Mutta rassaa miksi Jumala yleensä kuvitteli tällaisen mahdottoman yhtälön voivan elää yhdessä. Minä olen uskovainen, siksi minä voin Jumalalta mitä vaan kysyä, paljon vaikeampi oli asioita kysyä sossulta.
En minä tähänkään saa vastausta, en saa vastausta miksi äiti teki itsemurhan. kaikkien kysymysten kanssa pitää vaan jaksaa elää mutta välillä helpottaa kun julkaseen kysymyksen tukinetissä. ja että huomaa kuinka muutkin elävät vastaamattomien kysymysten maailmassa. Yksi kysyy miksi lehmä ei lennä, toinen kysyy miksi Jumala tekee mahdottomia yhtälöitä. Eikä kukaan tiedä vastausta. Toivottavasti en joku päivää huomaa, että kysymykseni ovat turhia, sitten on kyllä koko mun elämäni aivan turhaa, koska suurimmaksi osaksi minä elän tätä elämää kyselemällä juttuja.
🙂🌻Kuulehan maanvaiva, tuon asian lehmän lentämisestä heitti oma tyttäreni joka on miltei ikäisesi??.
Minäkin olen uskova ja rukoilen asioiden, ihmisten ongelmienkin puolesta. Joskus vaan asiat tökkivät niin että voi esim. kirjoittaa tänne ja kuulla toisten kokemuksia.
Olen itsekin kokenut läheisten itsemurhan elämässä ja tiedän millaisia ajatuksia se jättää jälkeensä. Olen surullinen vuoksesi.
Menetin itsekin äitini äsken tosin hän eli vanhaksi mutta Luoja oli hänelle antanut rautaisen kunnon ja terveyttä ja kaikkea mistä nykyihminen voi haaveilla kun puhutaan terveydestä.
Vaikka itselläni ei äitisuhde ollut nii-in hyvä silloin kun olin nuori (16-..v.), sain silti viimeisinä vuosina suhteeni häneen kuntoon. Olen siitä iloinen.
Uskon että on asioita jotka vaivaavat sinua äitisi suhteen. Uskon että vastaus löytyy ja saat sisäisen onnen siitä syystä ja pysyvän rauhan.
Oma lapseni on ollut minulle maailman tärkein ihminen (olin yksinhuoltaja) siltikään en aina pystynyt tarjoamaan asioita ja elämää josta HÄN haaveili. Tänäpäivänä kun hänellä on jo oma perhe ja omat lapset hän ymmärtää miksi toimin joskus hänen mielestään ei niin toivotulla tavalla.
Iän ja kokemusten myötä asiat vaan saavat toisen merkityksen ja niinkuin vanha sanontakin sanoo; "aika kultaa muistot", - tulee todeksi.
Minäkin nuorena odotin asioiden tapahtuvan heti, malttamattomana ja rauhattomana sitten törmäilin aina vääriin paikkoihin.
🙂🌻