Olenko yksin ”ongelmani” kanssa??

Olenko yksin "ongelmani" kanssa??

Käyttäjä zunami aloittanut aikaan 09.10.2011 klo 01:51 kohteessa Parisuhde, koti ja perhe
Käyttäjä zunami kirjoittanut 09.10.2011 klo 01:51

Kerroin jo aiemmin ”tarinani”, mutta vaikka kuinka lueskelin myös muiden viestejä, jotka kyllä ”siivuuttivat” omaani, en kuitenkaan löytänyt sellaista joka olisi samankaltainen omani kanssa.
Näillä sivuilla näköjään harvemmin miehiä, joilta nyt hakuaisn kysyä omaan ongelmaani viitaten.
Eli lyhyesti ”tarinani”: avomieheni (3,5v. yhdessäoloa) petti minua, oli suhteessa toiseen joulukuu 2010-kesäkuu 2011, jonka selvittyä lopeti suhteen, näin ainakin kertoi, ja näin uskon.
Omat vistittelyni toisen miehen kanssa oli hänet saanut ajattelemaan että mitä sit väliä, kai hänkin voisi.. näin sanoi.. ehkä ”kostomieli ajatuksissa”.
Meillä oli ollut aiemmin n.vuoden päivät ongelma rakastelun suhteen, häntä ei oikein kiinnostanut. Itse olin ns.”aina valmis”. Kärsin siitä, minkä hänkin tiedosti.
Väitti kivenkovaan, että se ei syynä että oli toisen kanssa, vaan luottamuspula ym.
No kun heidän suhteensa paljastui, lopetti sen, ja hetken meidän seksielämä oli hetken huipussaan, hän sanoi että kaiken paljastuminen vapautti häneltä jonkin ”tunnelukon”. No se kesti vai hetken, ja vaikka kuinka on sen jälkeen näyttänyt välittävänsä, antanut hellyyttä ym. seksi taas väheni minimiin.
Olemme puhuneet asiasta, hän kävi lääkärillä, joka antoi erektiolääkettä, ei vielä kokeiltu, vaikka vko siitä??? (lieventävänä ”asianhaarana”, olimme anopin luona lomalla, mutta mahiksia olis ollut silloinkin halutessa)
Eli lyhykäisesti, onko enää toivoakaan??
Tiedän että hän rakastaa minua ”ainakin jollain tavalla” ja kertoo haluavansa elää kanssani. … mutta mikä todellisuus??

Käyttäjä Eveny kirjoittanut 09.10.2011 klo 20:21

Usein tuntuu, että suhteessa ollessa ongelmista kasvaa jotenkin isoja kökköjä ja kierteitä. Pitäisi päästä molempien vapautumaan jollaintapaa. Sen, jolla on vaatimuksia, pitäisi päästä niistä ja sen ,jota ahdistelee ja pelkää tms. pitäisi päästä niistä. Missä on ilo?

Tosiaan, ilo? Tuntuu, että se niin usein on kadotettu. Kuka kärsii mistäkin, toinen ei saa tarpeeksi hellyyttä ja toinen kokee jo hellyyden ja läheisyyden painostuksena seksiin. Ja jos niin, eikö seksistä ole kadonnut ilo?

Pitäiskö alkaa tekemään jotain ihan muuta, kuin keskittyä esim. seksiasioihin. Suhteen muut mätöt voivat muuten hyvinkin näkyä vaikkapa niin, ettei miehellä seiso. Ja sitten nainenkin alkaa kärsimään, kun ei saa olla yhdynnässä ja kaikkien niiden hankaluuksien lisäksi, mitkä aiheuttivat seisontaongelmia, tulee myös vielä kaksinkertainen seksiongelma. Lisäksi minusta tuntuu, että parisuhteet ylipäätään ovat usein hirvittävän seksikeskeisiä. Olen kokenut, että muitakin teitä on.

Toivon keveyttä ja hyvää oloa!

Käyttäjä zunami kirjoittanut 26.10.2011 klo 00:18

Kiitos Eveny viestistäsi.

Olin aika "puutteessa"olevassa tilassa kirjoittaessani.
En halunnut "valittaa", koska suhteessamme on kuitenkin hellyyttä, koskettelua, halailua, suukottelua, joka molemmille mieluista. Mieheni on todella hellyydenkipeä, jokapäivä vähintään sohvalla laittaa jalkansa syliini, jotta "rapsuttelisin". Hänelle muutoinkin ollut aina helppoa sanoa; voisitko rapsutella selkääni tmv. Hellittelen häntä päivittäin, ja olen kertonut että itselläni vaikeampi pyytää, mutta toivoisin myös vastavertaisuutta.
Joka joskus toteutuu, joskus ei.

Kokeilimme erektiolääkettä, joka toimi =) tosin siitä aieutui hänelle päänsärkyä, eli tuskin kovin usein käytössä..
Sen jälkeen olemme yrittäneet "ominvoimin" pari kertaa. Alku aina lupaava, mutta... lopahtaa sitten kesken.
Olen kysynyt häneltä, tunteeko että painostan tai onko hänellä suorituspaineita.. sanoo ettei
koe että painostaisin ja ymmärtää halukkuuteni, mutta välillä itselleen tulee ns. "epäonnistumisen pelko. Olen kertonut hänelle, että minulle riittää se, että yritämme, kokeilemme, jos ei onnistu loppuun asti, ei haittaa, koska nautimme sen ajan kun onnistuu. Ei se orgasmi kuitenkaan ole tärkeintä, vaan se läheisyyden ja yhteenkuuluvaisuuden tunne.
En vain voi ajatuksilleni mitään, että mietin; miksi hänellä onnistui seksi toisen kanssa.....
Olen nyt yrittänyt "höllätä" tässä rakasteluasiassa, päntännyt päähäni, ettei se tärkeintä.. .. mutta onhan se tärkeää.
Muuten elämä nyt suht raiteillaan, joten ajtuksissa nyt; ehkä parempia aikoja tiedossa =)