Olenko menettänyt vaimoni
Meillä on ollut suhteessa ylämäkiä ja alamäkiä, sekä aika paljon riitoja. Osa pitkiä ja osa lyhyitä. Kaikki ollaan jollain tavalla saatu sovittua kyllä. Viimeisen kunnon taistelu oli n. 3kk sitten, silloin molemmat olivat valmiita eroon.
Se mitä tapahtui minulle oli jotain outoa. Ensimmäinen kerran tunsin oikeasti että menetän hänet ja ei hän olekkaan itsestään selvyys. Kävin parisuhdeterapialla jotta sain omat ajatukset kasaan ja selvyyden mitä halusin, vaimo ei tästä tiennyt mitään. Se hetki kun tajuat että olet ollut kusipää ja paska aviomies oli aika kauhea. Ihan oikeasti tuntui että maailma romahtaa. Perus suomalaisena miehenä tiettyyn rooliin kasvatettuna en osaa puhua, joten terapeutti kehoitti kirjoittamaan vaimolle kirjeen, niin teinkin.
Ajattelin ensin että annan hänen lukea sen, mutta päätin koota itseni ja lukea se vaimolle. Kerroin kuinka olin ollut typerä enkä ollut tukenut, osoittanut rakkautta ja pitänyt häntä itsestään selvyytenä. IKINÄ ennen en ole aikuisiällä itkenyt, nyt en voinut muuta kun luin ääni väristen koko vuodatuksen. Kerroin että heräsin ja rakastan todella paljon ja haluan muuttua ja saada suhteemme kuntoon. Vaimolla pääsi myös itku ja ensimmäistä kertaa molemmat itkua tuherrettiin siinä yhdessä.
No, olen jatkanut terapia projektia ja yrittänyt huomioida asioita mitä en ennen ajatellut. Tarjoutunut hieromaan ja yrittänyt kertoa että todella rakastan ja yritän. Tiedättekö kuinka se riipii sydämestä kun vastausta ei tule. Ei tule töihin lähtiessä pusua,kuin minun aloitteesta. Halauksia kyllä ja aloitteesta, mutta sängyssä hän nukkuu poikkeuksetta aina selin minuun. Seksielämä meillä on ollut hyvinkin kausiluontoista, mutta viimeisestä aloitteestani on kulunut jo kaksi viikkoa, ja vaikka se oli mielestäni molemmille nautinnollista vaimo ei tee aloitetta. Itse en halua painostaa vaikka haluaisinkin seksiä, jotenkin ajatellut että vaimo kyllä ilmaisee kun on valmis.
Onko niin että olen liian myöhässä? En enää tiedä mitä pitää tehdä. Totta kai se oli iso paukku vaimolle kun kirjeeni hälle luin ja avauduin, mutta siitä on jo kohta kuukausi. Kauanko pitää jaksaa vaikka vastakaikua ei tule?
Johtuukohan tuo paha olo mitä tunnen vaimon hiljaiselosta vai eron pelosta. Meillä on kaksi lasta ja yhteinen talo joka on ollut molempien unelma ja joka pitäisi hajoittaa.
Parisuhdeterapiaa olen ehdottanut ja vastauksena on vain että pitää miettiä. Kauanko sitä pitää miettiä?
Vaikea sanoa, ihminen on monimutkainen otus. Joskus kun oikein riittävästi loukkaantuu, ylipääseminen ottaa aikaa. Tulee osoitettua mieltä ja luottamus siihen että muutos on mahdollinen, ei uppoa tajuntaan. Se että sinä kuljet jollain tasolla tunteissasi ja ajatuksissasi, ei tarkoita että vaimosi kykenee tuntemaan ja tietämään sen saatika että itse olisi juuri nyt samalla aaltopituudella. Jos teillä on erouhka ollut jonkin aikaa päällä, voi olla että hän vielä sulattelee kaikkea. Tai on päättänyt että riittää mutta ei saa sitä sanottua. Tai on aiemmin kokenut itsensä sivuutetuksi/laiminlyödyksi tms ja nauttii nyt siitä että olet nöyrää miestä eikä hän enää olekaan itsestäänselvyys. Vuosia kasaantunut tilanne ei purkaudu kuukaudessa, anna aikaa on ensimmäinen ajatukseni.
Hei! 🙂 mikä teillä on vaimon kanssa nyt tilanne? Mietin että jokohan tilanne selvinnyt?
No Tilannehan on osittain muuttunut, osittain sama.
Sain kuin sainkin sanottua että kaipaisin hieman vaimon aloitteita niin makuuhuoneeseen kuin muutenkin esim. halauksiin ja suukkoihin. Makuuhuoneessa on kuulemma haluton hetki ja sovimme että annan asian olla ja hän saa rauhassa etsiä libidoaan. Toisin sanoen sillä saralla aika hiljaista.
Muutoin tilanteeseen tuli muutosta. Vaimoni kyllä halaa, mutta kaipaamani rutiinit joita suhteen alussa oli ja jotka mudostuivat ainakin omalt osaltani hyvinki tavaksi ei saa tuulta purjeisiin. Siis nämä rutiinit olivat esim. hyvää yötä ja pusu, töihin lähtiessä pusut ja töistä tullessa pusut.
Tietynlainern kylmyys edelleen vallitsee ja riidat, siis pienistä aiheuttavat hetkellisen jääkauden. Omalta osaltani olen yrittänyt tsempata itteeni eism. riidoissa yritän käsitellä mistä aiheutui. Kotitöissä olen joskus saanut lievää huutia ja niihin olen kiinnittänyt enemmän huomiota. No itselleni olen asettanut ns. deadlinen syksyyn ja jos tilanne jatkuu samana ja parisuhdeneuvojalle ei halua, voin todeta vain että ero tulee nyt.
Joo okei. Ei tuo kyllä hyvältä kuulosta, ei sinunkaan tarvitse kaikkea kestää. Mieti myös itseäsi että mitä kaikkea kestät kauanko itse jaksat. Koska saahan hän miettiä mutta älä unohda itseäsi.
Suurelta osin samankaltainen tilanne myös täällä. Hierottu on täälläkin kipeitä paikkoja, paljon...ja kukkakaupan ovi on avattu aika usein...
Itse olen myös päätynyt tuohon "deadline" -ajatukseen, loputtomiin ei ihmismieli tällaista tilannetta voi kestää.
Puolisen vuotta omasta "heräämisestä" ja aikamoista vuoristorataa on menty tunnepuolella, päällimmäisenä tunne että teen samalla surutyötä jo valmiiksi lopputulosta aavistellen, niin erilaisten ihmisten yhteiselo meidän tapaus on, suhteellisen tasaisesti sujuvasta arjesta huolimatta.
Vuosikymmenten aikana on todellakin "kasvettu erilleen" ja edessä ovat "vaaran vuodet" kun lapset alkavat lähteä omille teilleen ja olemme jäämässä kahdestaan, toisillemme tavallaan vieraiksi tulleet ihmiset.
Ei tietenkään voi olettaa että viileämpien vuosien jälkeen suurempaa vastakaikua hetkessä eikä edes kuukausissa syntyisi, suuri muutos käytöksessä varmasti ihmetyttää ja epäusko saattaa olla päällimmäisenä tunteena puolisolla.
Valitettavasti toista ei voi pakottaa rakastamaan tai rakastumaan uudelleen tai uskomaan että kaikki on muuttunut ja jos huono tilanne suhteessa on jatkunut pitkään, on puoliso saattanut jo henkisesti poistua parisuhteesta ja elämä on ollut tunnetasolla enemmänkin sisarusten välistä yhteiseloa kuin avioparin elämää.
Voi yrittää kuvitella miltä itsestä tuntuisi jos osat olisivat toisinpäin.
Itse olen ajatellut että vuoden tai kahden kuluessa on tapahduttava jotakin parempaan suuntaan jos on tapahtuakseen mutta selvää lienee että vuosien myötä ihmisetkin muuttuvat ja niin muuttuu myös parisuhdekin eikä mitään ideaalisuhdetta ole olemassakaan muualla kuin saduissa.
Kaikkea hyvää ja aurinkoista kesää!