Olen itsekäs, mutta en tajua sitä itse
Olemme nuori ja tuore pariskunta (2 vuotta yhdessä)
Puolisoni sanoo minua itsekkääksi, en hänen mielestään ajattele suhteen etua tai toisen etua, vaan aina omaa etua.
En tajua tätä ollenkaan. Olen miettinyt ja pohtinut omaa itsekkyyttäni, koska haluan kehittyä ja muuttaa itseäni parempaan suuntaan. Mutta en vain tajua missä asioissa olen itsekäs.
Miten opin ajattelemaan parisuhteen etua ja huomioimaan myös toisen kaikissa asioissa?
En osaa sanoa miten sellainen opitaan.
Tuskin kukaan osaa.
Mutta jos kumppanisi näkee sinussa osaamattomuutta hän oletettavasti näkee myös sen missä menee vikaan. Eikö hän voisi olla avainasemassa osoittamassa sinulle sitä, mitä ei toivo?
Yhtälailla hän voi (myös) olla itsekäs ja toivoa sinulta muutosta ja kykyä vastata kaikkiin tarpeisiin kykenemättä sellaiseen itse..?
Yrittäisin itse keskustella asiaa tarkentaen, kuunnella ja sen jälkeen tarkastella ajatuksiani siitä ovatko kumppanin tarpeet kohtuullisia. Mutta minä nyt suhtaudun aina epäluulolla sellaiseen lähtökohtaan, jossa toista osoitellaan sormella eikä itsessä nähdä mitään vikaa.
Puhukaa